Thors teki kriitikosta suuren.

Rami Sipilä on nyt jo kolmatta kertaa esillä mediassa perustamiensa Facebook ryhmien takia. Ensimmäisellä kerralla hän perusti yhteysön, jossa kehotettiin hakkaamaan Teuvo Loman heteroksi. Toisella kertaa hän halusi auttaa somali-ystävämme takaisin Somaliaan - ryhmän rasistisesta kirjoittelusta päätellen väkivallalla - ja nyt hän on valmis istumaan Astrid Thorsin taposta.

Kuka ihmeen Sipilä? Se sama Sipilä, joka nypättiin Perussuomalaisten listalta sitoutumattomana Urjana valtuuston varapaikalle viime kunnallisvaaleissa - politikko. Omien sanojensa mukaan Sipilä ei enää aio hankkiutua politiikkaan. Pakollakin on ihmeteltävä, mistä moinen johtuu. Sipilä nimittäin on hyvää vauhtia tulossa Suomen tunnetuimmaksi Facebookkaajaksi.

Väistämättä Sipilästä tulee mieleen eräs toinen "uutta mediumia" käyttävä möyhääjä: Jussi Halla-aho, joka istuu sentään Helsingin kaupunginvaltuustossa - ja pakko myöntää että täsmällisesti istuukin: poissaolotilastot ovat hänen kohdallaan ihanteelliset.

Sipilän ja Halla-ahon välinen juopa on kuitenkin yhtä syvä kuin Helsingin ja Urjalan välisessä kunnallispolitiikassa. Halla-ahon pitämä maahanmuuttokriittinen Scripta blogi on Suomen luetuimpia blogeja, eikä täysin sattumalta, sillä Halla-aho on hyvä kirjoittaja. Scriptan tekstit ovat näennäisesti laajoja ja kattavia, ja Halla-aho osaa yhdistää toisiinsa liittymättömiä asioita yhteen niin hyvin, että jos niitä tekstejä lukee vailla muuta tietoa asioista, niin takuulla hämääntyy. Kirjoituksien muodoissa on havaittavissa samoja jaarittelun ja kehäpäätelmien muotoja, kuin mihin törmää Jehovan todistajien tai Bhakti - Crishna kirjallisuutta lukiessa: Alussa varovasti ehtotettua ajatusta aletaan tekstin edetessä pitääkin faktana, niin salakavalasti, että on mahdotonta erottaa tiettyä pistettä, jossa suhtautuminen muuttuu. Tällaista johdattelevaa kirjoittelua ei kannata aliarvioida, sillä se jekuttaa helposti fiksunkin ihmisen.

Missä siis mättää?

No, tietysti siinä, että niin Halla-ahon kirjoitusten sisältö, kuin Sipilän rasistiaatteen perusteetkin ovat täysin kestämätöntä potaskaa. Molemmat saivartelevat sananvapuden kanssa ja vääristelevät asioita. Sipilä näkee, että Suomi on itsenäisyydestään kiitollisuudenvelassa Saksalle - tai etenkin natseille. Halla-aho väittää montaakin asiaa, mm. että Suomi on hukkumassa pakolaisiin. Siinä missä Sipilä paljastaa itse kehnon historian tuntemuksensa, Halla-aho luottaa siihen, etteivät suomalaiset osaa laskea. Maahan otetaan 750 pakolaista vuodessa, ja vaikka laskettaisiin mukaan kaikki muutamien kuukausien pituiset tilapäisluvat ynnämuut ja ajatellaan, että nämäkin kaikki jäisivät pysyvästi Suomeen, ei silti päästä kuin 2000 henkeen. Jotta siis Suomen reilun 5 miljoonan väkiluku tuplattaisiin pakolaisilla, menisi tätä tahtia siihen noin 2500 vuotta. Prosentti saavutettaisiin 25 vuodessa.

Varsinainen uhka kultuurille, vaikka kyllähän se tiedetään, että vaikka Pisa-testeissä loistammekin, on käytännön matematiikka meille vaikeaa.

Sitten on vielä Astrid Thors, joka on alusta lähtien saanut lokaa niskaansa. Thorsista on maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa tehty syntipukki kaikkeen, mikä liittyy maahanmuuttajiin. Ministereistä hänen eroamistaan vaativia adresseja on ehdottomasti eniten, kuten myös allekirjoittaneita. Maahanmuutosta vastaava ministeri on varma maahanmuuttokriitikkojen kohde. Thorsin asemaa vaikeuttaa vieläpä sekin, että hän on suomenruotsalainen ja nainen. Hän edustaa paljon sitä, mitä stereotyyppinen isänmaallinen tosimies ei. Onneksi aidosti isänmaalliset ja tosimiehet eivät käytäydykään kuin kurittomat tenavat - ja heitä on sentään paljon enemmän.

Järjettömän apinoimisen ohella tuntuu unohtuvan kuinka demokraattinen hallitus toimii - tai liekö se unohtunut; epäilen, etteivät Sipilän tapaiset möykkääjät ole koskaan edes tienneet kuinka se toimii. Thors ei päätä maahanmuuttoasioista mitenkään omaehtoisesti. Hän ei laadi lakeja ja hyväksy niitä yksin. Thors ei ole vastuussa edes siitä mistä päin maailmaa pakolaisia tulee, sen enempää kuin häntä voi syyttää maamme maahanmuuttopolitiikasta - lopullisista linjauksista kun tässä maassa päättää hallitus.

Mutta annettu käsitys "totuudesta" on täysin toinen.

On tehokkaampaa syöttää kansalle jotain, josta se voi itse päätellä ennalta määrätyn "asioiden todellisen laidan", kuin liata itsensäkin kaatamalla sontaa vastustajien niskaan. Kun ihmiset saa kokemaan silmät avaavan herätyksen, on kannatus taattu. Moni ei niele valmiiksi valmistettua valhetta, mutta harva kykenee erottamaan virheellistä tai vääristeltyä tietoa, jonka pohjalta ajatus tulee muodostetuksi.

Kaikkein parhaiten homma toimii silloin, kun asiat asetetaan selkeästi vastakkain: suomalainen kulttuuri versus Astrid Thors.

Sillä välin, kun nämä rehelliset ja suoraselkäiset, suomalaista kulttuuria vainoharhaisesti puolustavat isänmaan ystävät taistelevat reilusti vääristelemällä asioita valehtelemiseen asti, alfauros itse paistattelee Brysselissä nostamassa liksaa, jollaista ei täältä päin irtoa. Lukee lehtiä, ja myhäilee kun pyörät pyörivät itsekseen.

Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että laillisesti ja vilpittömästi valittun politikkon henkeä voidaan julkisesti uhata ja kerätä teolle vieläpä kannatusta.

Eihän kaikki Sipilän ryhmää tietenkään vakavana uhkauksena pidä, vaan enemmänkin ronskina huumorina, läppänä. Taustalla kuitenkin leijailee oman oikeustajun kitkerä lemu, ja polttava tarve löytää syntipukki ongelmiin, joita ei oikeasti edes ole.

Uhkailu, edes leikkimielinen, ei koskaan ole sanavapautta.

Pakolaisten vastaanottaminen on humanitäärinen asia, ja humanitäärisuus on osa sivistystä. Koska sen juuret ovat filosofiassa, voidaan sen tarkoitus ja merkitys aina kyseenalaistaan, ja niin kai sitä puntaroida kai pitäisikin. Romukoppaan sitä ei kuitenkaan voi itsekeskeisin perustein heittää. Me kun emme elä tässä maailmassa yksin.

Vielä hiekkalaatikolla kaikki on yksinkertaista mustaa ja valkoista, mutta aikuisten tosielämässä näin on äärimmäisen harvoin. Kovin usein on hiekkaa kuitenkin jäänyt pöksyihin sen verran, että ajattelemattomuus tuodaan sieltä mukana. Ajattelamattomuutta voidaan kutsua myös tyhmyydeksi.

Turha kai sitä on yrittää selittää kenellekään, joka ei tahdo nähdä kuin sen minkä haluaa. Jollekin, jonka mielestä humanitäärisyys on homojen ja naisten hommaa, ja joka ajattelee, ettei homo voi olla tosimies, koska homojen ei tarvitse käydä armeijaa, vaikka itseasiassa homoja pelkäävät heteromiehet ovat sen estäneet - ne tosimiehet.

Kun ihminen uppoutuu uskomaan, että hän itse tietää paremmin kuin muut - että hänen oikeudentajunsa on puhtain ja että hän on aina oikeassa, ei hänen kanssaan enää oikeastaan kannata keskustella. Sananvapaus, kuten lait yleensä, ovat yhteisiä sopimuksia. Vaikka niihin ei jokaiselta suostumusta kysytä, ovat ne se liima, joka pitävät yhteiskunnan kasassa. Siinä on oltava mukana, tai sitten on siitä ulkona. Humanitäärinen apu kelpaa kuitenkin itselle silloin kun sitä tarvitaan: harva mamukriitikko jättää rahansa työkkäristä nostamatta, koska ajattelee isänmaansa taloutta.

Usko siihen, että yhteiskuntaa voi muuttaa väkisin, on vainoharhainen. Yhtä hyvin voi syyttää hallintoa mädäksi ja korruptoituneeksi - ja samaan hengenvetoon keksiä pitäviä syitä siihen, miksi rahaa käytetään pakolaisiin ja ilmastonmuutokseen, sillä jos päättäjät olisivat niin mätiä, niin eivätkö he käärisi setelin ennemmin omiin taskuihinsa?

Saahan sitä puhua. Helppoa se on, kun maailmaa ei ymmärrä.

Miksi ihmeessä kriittiset sitten saavat niin suuren kannatuksen?

Eivät he saakaan. He ovat pieni, noin 10% vähemmistö joka pitää kovaa meteliä. Juju piilee siinä, että 90% väestöstä on maltillisempaa, ja osa heistä pysyttelee tyystin tällaisien mielipidekeskustelujen ulkopuolella. Havainnollistaminen on yksinkertaista: riittää kun aletaan laskemaan kriittisten blogeja ja foorumeita yhteen. Saadaan joitakin satunnaisia kirjoittajia, Homma ja Scriptia - monta ääntä samoilta naamoilta. Suoraan maahanmuuttokriittisiä vastustavia ei paljon enempää löydy, mutta kun etsitään niitä, jotka eivät hyväksy maahanmuuttokriittisten ratkaisuja, niin huomataankin, että itseasiassa valtaosa ihmisistä pitääkin mamukriitikkoja lähinnä häirikköinä.

Populisti puhuu terveestä järjestä, vaikka hän vetoaakin tunteisiin. Populisti sanoo mitä kansa haluaa kuulla, eikä sillä ole totuuden kanssa mitään tekemistä, kuin korkeintaan sattumalta.

On erikoista, että terveen järjen nimissä on muka isänmaallista haukkua ja uhkailla suomenruotsalaista naista, sillä minusta terveen järjen nimissä mamukriitikot ovat suuresti velkaa Thorsille siitä, että tämä ruotsalaisena naisena on maahanmuuttoministeri. Kuvitelkaapa nyt jos siinä virassa olisi lihava hämäläinen mies. Miten siinä sitten vastakkainasettelua suomalaisten arvojen kanssa tekisit?