Aseet ja ihmiset.

Aselain uudistus jakaa mielipiteitä. Toinen yleinen kanta pitää uudistusta hyvänä, toinen näkee sen loukkaavan yksilönvapauksia. Vähemmän yllättävää on se, että mielipiteet jakautuvat pitkälle sen mukaan kuka omistaa aseen ja kuka ei.

Aseharrastajat eivät ole suinkaan jääneet sanattomaksi. Lehtien lukijapalstoilla on ollut runsaasti aseharrastajien laatimia tekstejä, joissa pääasiassa vakuutellaan, kuinka selkärankaista ja hyvää sakkia aseharrastajat ovat; huolellisia ja tarkkoja. Näin aseettoman henkilön näkökulmasta näitä juttuja lukemalla tulee vähän sellainen olo, että aseharrastajien silmissä aseettomat ihmiset ovat yhteiskunnallisesti huonompaa sakkia. Sen verran kattavasti yritetään ainakin vakuuttaa, ettei "huonoa ainesta" aseharrastajien keskuudessa ole - tai ettei se ainakaan ole tavallista.

Uskoo ken tahtoo. Väitän yhä, että mätäpäitä mahtuu mihin tahansa ryhmään.

Herää mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten kertooko vakuuttelu siitä, että aseharrastajiin kohdistuu jostain syystä negatiivisia ajatuksia, vai näkevätkö aseharrastajat sisältäpäin itse, että imagoa on syytä kohottaa.

Koulusurmien jälkeen aseharrastajat ovat olleet puolustuskannalla. Yleinen linja on surmien jälkeen ollut, että aseharrastajat eivät ole mielisairaita. Mitä näihin koulusurmaajiin tulee, niin he eivät olleet oikeita harrastajia, kuten eivät ole nekään, jotka ammuskelevat kännipäiden.

Vähätellä voidaan. Siitä huolimatta kaikkia aseenomistajia voidaan pitää aseharrastajina - ainakin aselain näkökulmasta, ja siitähän tässä on kyse. Tunnollisena itseään pitävät harrastajat tahtoisivat erota hulttiojoukosta omaksi joukokseen, jolla olisi erityisoikeuksia. Kukaan ei tahdo antaa asetta epäilyttävälle ihmiselle. Jostain syystä "kunnon harrastajat" yrittävät kuitenkin ajaa liberaalia asepolitiikkaa.

Amerikka opettaa mitä tapahtuu kun kaikilla on aseita.

Negatiivinen peru ei kuitenkaan ole pelkästään koulusurmista peräisin. On hiljainen totuus, että aseilla tapetaan ihmisiä Suomessakin. Täällä tehtävistä henkirikoksista 20%-35% tehdään ampuma-aseella, joista valtaosa on laillisia. Voidaan tietenkin kysyä olisiko nämä surmat jääneet yleensä tekemättä, jos kaapista ei pyssyä olisi haettu. Ilman tuliaseita niitä ei kuitenkaan olisi tehty ruutia polttamalla. Yhtenä käännekohtana voidaan kuitenkin pitää Sanna Sillanpäätä, joka ampui kolme miestä 21 helmikuuta vuonna -99. Sillanpää käytti vuokrapistoolia, mutta hänen tekonsa avasi aseita koskevan keskustelun. Aiemmin ei tahdottu edes julkisesti mainita, että Suomessa on väkilukuun nähden Amerikan jälkeen eniten aseita. Nyt se on sentään osa käypää keskustelua.

Haulikoita ja kivääreitä voidaan puolustaa metsästyksellä, joka kuulemani mukaan on erittäin hyvä ja rauhoittava harrastus. Ehkä se on sitä, en tiedä. Kuulemani mukaan metsästykseen sisältyy myös runsas määrä perinnettä. En ole kenenkään kuullut koskaan myöntävän pitävänsä eläimien tappamisesta, mutta siitä kuin "näin on aina tehty täällä maaseudulla" olen kuullut yllin kyllin. Aseista pidetään ja niiden kanssa tahdotaan puuhailla. Metsästäjät kokevat pitävänsä huolta luonnosta kaatamalla milloin mitäkin eläimiä, ja luonto korostuu harrastuksessa muutenkin. Riista kuulemma maistuukin hyvälle. Metsästäjien moraalista kertoo se, että ainakin valtaosa metsästysporukoista jäljittää haavoittunutta eläintä, kunnes se saadaan kiinni. Tappava laukaus kiväärillä tähdätään etulapaan, jolloin luoti läpäisee keuhot ja sydämmen. Haulikon osuma aiheuttaa osumashokin, johon eläin kuolee. Turha kärsimyksen aiheuttamista vältellään.

Käsiaseiden puolustaminen onkin vaikeampaa. Käytännössä käsiaseen saa vain tarkkuusammuntaan, mihin luulisi pienkalibeerisen pistoolinkin riittävän. Silti moni hakee lupia 9 millisiin ja nelivitosiin, ja niihin lupia saavatkin. Moni aseharrastusta puolustava näkee nimenomaan käsiaseisiin pureutuvatn aselain uudistuksen kasvattavan laittomien aseiden määrää. Huolestuttavinta tässä on lienee se, että argumentti itsessään on äkkiseltään täysin ymmärrettävä. Mutta miksi kiristyvä lainsäädäntö toisi laittomia aseita? Siksikö, että se niin hyväksi ja kuuliaiseksi väitetty aseluvallinen kansakunnan kerma äityy hankkimaan laittomia aseita - koska kyllä nyt aseita vaan pitää olla - vai siksi, että laittomat aseet uhkaavat turvallisuutta? Kehäpäätelmä perustuu siihen, että jos asetta ei saada laillisesti, se hankitaan laittomasti, ja koska kovin moni tekee näin, laittomien aseiden hinta laskee ja niiden hankkiminen tulee helpommaksi.


Jos palo päästä ampuilemaan on niin kova, ettei ilman asetta voi olla, niin ihan syystä se kielletään. Oikeaksi asia ei tule ainakaan lupaa myöntämällä. Pistääkin miettimään, että onko tarkkuusammuntaan hankittu ase oikeasti hankittukin itsepuolustuksen takia? Ei kai sillä sentään ole tarkoitus toteuttaa omankäden oikeutta?

Tietysti tappamisesta himoitseva ihminen ei tuliaseita tarvitse. Ihmisen voi tappaa vaikka ajamalla autolla toisen yli tai lyömällä toista puukolla. Kännissä voi tulittamisen sijaan koittaa voimiaan kiertämällä kaverin pään irti. Ihmisten tappaminen ei lopu, vaikka aseet loppuisivatkin. Tämä on kuitenkin kehno tekosyy aseiden pitämiseen, sillä pistooli tarvitsee vain ottaa esiin, tähdätä sillä ja puristaa sen liipaisinta. Sitä helpompi on tappaa vain ajatuksella.

Minusta aseiden pitäminen ja tuominen taajama-alueelle - tai ainakin kaupunkialueella - pitäisi kieltää kokonaan. Pitäkööt pyssynsä kaukana muista ja menkööt metsään ampuilemaan, sinne missä riistaakin kaadetaan.