tiistai 9. helmikuuta 2010

Viisut, Euroviisut.

Euroviisuihin liittyy perverssi arvomaailma. Ainakin meillä täällä Suomessa Euroviisuihin tahdotaan aina lähettää edustaja, joka edustaa suomalaisuutta ja ennen kaikkea perinnettä.

Vuosi toisensa jälkeen kisaan pitäisi lähettää edustaja, joka soittaisi kansanmusiikkia tai ainakin kansanmusiikkivaikutteista musiikkia. Joka vuosi pitäisi olla jokin uusi rallatus, joka olisi paitsi vanhaa kansanmusiikkia, mutta samalla myös jokin uusi kappale. Rahvas kansa kun on sitä mieltä, että aidoin ja puhtain kansamusiikki on jotain kauan sitten tuntemattomien tekijöiden tekemää, kansan keskuudessa eloon jäänyttä soitantaa.

Viis siitä, että suuri osa tästä tunnetusta kansanmusiikista on oikeastaan kansallisromantiikan aikaan, kansan yhdistämismielessä tehtyä musiikkia tai niihin aikoihin nuoteiksi kerättyä materiaalia. Vähänpä silläkään on väliä kuinka alunperin soittamalla opittu musiikin luonne muuttui kun sitä alettiin nuotittaa ja nuoteista opetalla - soittaa nuotteihin verrattuna oikein tai väärin. Johan oppivat talonpojatkin soittamaan viulua "oikein" nostamalla se poskelle ja kuorot laulamaan sävelestä. Noh, tätä listaa voisin jatkaa tuomionpäivään asti.

Ajatus siitä, että suomalaisen Euroviisuehdokkaan pitäisi edustaa suomalaisia arvoja - tai ainakin suomalaista musiikkia, lataa ehdokkaisiin ja varsinkin heidän esittämiin kappaleisiin arvoja, joita voi olla vaikea omaksua.

Hyvä esimerkki tästä on Eläkeläiset, jotka nyt ovat niin suomalaisia kuin suinkin: viinaa vedetään, huonosti käyttäydytää ja lujaa soitetaan. Yhtye lupasi ettei valituksi tullessaan kääntäisi laulukieltä englanniksi, vaan suomeksi vedettäisiin. Kyllä, hyvin suomalainen bändi hyvin stereotyyppisine suomalaisine arvoineen. Valitettavasti vain arvot taisivat olla äänestäjille liian negatiivisia.

Edustajaksi kansa valitsi Kuunkuiskaajat: "kansanmusiikkiyhtye" Värttinässä laulaneen dueton. Hyvin suomalaisia edustava yhtye tämänkin: vaaleat tytöt vaaleissa leningeissään, Kalevalakorut kaulallaan laulamassa murteella "vanhanaikaisesti". Miksipä ei. Kokonaisuus on vähintään yhtä stereotyyppinen kuin Eläkeläisillä. Vielä kun vähän enemmän Kalevalan runomittaa mukailisivat niin johan olisi.

Ero Kuunkuiskaajien ja Eläkeläisten välillä on oleellinen: toinen yhtyeistä on "äijempi" toinen hyveellisempi. Keskusteluissa käydyistä jälkipyytistä päätellen oli ehkä alusta lähtien hyvin selvää, että toinen näistä yhtyeistä lähtisi Suomea ja suomalaisia arvoja Eurooppaan edustamaan. "Suomalaiset arvot" ovat näinä päivinä korkeassa kurssissa. Nationalismi nostelee limaista nuppiaan aina aika ajoin, ja sen myötä tietysti oman maan ihanteita tuodaan julkisesti palvottavaksi. Maasta huolimatta, nationalistiset arvot ovat aina oikeastaan samat - oma maa omalle kansalle, me ja noi, me ollaan parempia koska... ja niin edelleen. Suomessa tietysti on sisua ja Väinämöistä. Välillä halutaan olla sukua viikingeillekin, koska - no viikingit vaan olivat niin kovia tyyppejä.

Eikä siinä mitään - omaa maatahan edustaja menee viisuihin edustamaan. Siihen nähden, että suomalainen kulttuuri on monelle aivojaan yksinkertaisemmalle hyvin yksiselitteinen homogeeninen yhtälö, vaikuttaa "yhtenäisen kulttuurin" uskomattoman vaikealta päättää mitä arvoja edustajan pitäisi viedä mukanaan.

Tässä tasa-arvoisessa maassa, jossa naiset tienaavat samasta työstä yhä miehiä vähemmän, ei liene yllättävää, että Euroviisuedustajan valinnassa vastakkain asetettiin myös sukupuolet: viinaan menevät miehet vastaan hyveelliset naiset.

Euroviisuedustajaan kohdistuvat vaikuttavat ehkä äkkiseltään luontevilta, mutta miettiä sopii miltä esiintyjät näyttävät Euroopan estradilla, jossa yleisölle meille itsestään selvyyksiksi juurtuneet, sisäänpäinkääntyneet suomalaiset arvot ovat täysin tuntemattomia.

Suomen ainoa menestys Euroviisuissa on yhtyeen ansiota, joka kisaan lähetettiin vitsinä, mutta joka tulkittiin täysin toisella tavalla. Voisiko olla niin, että kun kisaan lähdetään kappaleella, johon ei liity raskasta oman kulttuurin taakkaa, niin yleisökin sen ymmärtää. Vai onko niin, että Euroopassa vain tykätään kuminaamareista.

Lordi soitti rokkia, jota ei oltu kansallisuuteen sidottu ja sai ennätysmäärän pisteitä. Mutta hei, lähetetään me sinne vain näitä "aitoja suomalaisia" edustajia - näitähän me täällä pelkästään kuunnellaan muutenkin!

On niin hyvä olla oma itsensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos teksti on ajatusta nopeampi - älä vaivaudu.