Oi kiitos Mikkolain maanrakennus Vaulammilta, että pidätte pihamme aurattuna. Kiitos, että teette sen iskemällä pienen traktorinne muhkean kauhan asuintalomme pihakivetykselle ja hurruttelemalla niin, että kipinät lentelevät. Kiitos, että tartutte työhön heti kun lumi uhkaa - olipa se sitten aamulla puoli viiden aikaan arkena tai kuudelta sunnuntaina - huolimatta siitä sulaisiko lumi itsestään yhdeksään mennessä vai sataisiko sitä vielä senttikaupalla lisää.
Oi kiitos aamuisista herätyksistä, jotka tapanne mukaisella tehokkuudella työkoneillanne lempeästi teette niin aikaisin, että parkkipaikkakin on vielä autoja täynnä. Kuinka muuten voisin olla kiitollinen penkasta auton takana ja korokkeesta, jolle renkaiden alle pakkautunut koko talven lumi sen nostaa. Kiitos, että toimitte herättäjinä paremmin kuin viereisellä tiellä kulkevat tiekarhut.
Suuri on kiitollisuuteni myös siitä, että aina vain se yksi ja sama tietty punaoranssi koneenne tömäilee uskollisen leikkisästi rotvalleihin ja hupailee katua murjoen. Kuuluu kiitos sitten koneelle tai sen ammattitaitoiselle ja huomiokykyä ylitsepursuavalle kuljettajalle, on suunnaton ilo, että muuten vaimeassa joukossanne loistaa tällainen mieltä lämmittävä ilopilleri.
Ja oi, suuri kiitos siitä, että ette naura meille valittajille päin naamaa, vaan teette sen korkeintaan tasokkaasti vain selkänne takana.
Oi, jos koskaan voisin kiitollisuuteni korvata vastapalveluksena, niin voitte olla varmoja, että tekisin sen sillä samalla intohimolla, ammattitaidolla ja ajattelevaisuudella kuin tekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos teksti on ajatusta nopeampi - älä vaivaudu.