Sanotaan, että mies voi lähteä Forssasta, mutta Forssa ei lähde miehestä - tai naisesta sen puoleen. Se tuli taas hyvin havaittua. On kulunut tovi siitä, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Ei ole ollut aikaa, ja kun sitä on ollut, on innostus puuttunut. Miksi kirjoittaa mitään blogiin, jonka seuraamisen viimeisetkin ihmiset ovat lopettaneet varmasti jo pari vuotta sitten. Nyt kuitenkin on pakko avautua jonnekin, jotenkin.
Kaksi viikkoa sitten lauantaina heräsin armottomaan vitutukseen. Mitään erityistä syytä ei ollut - asiat on hyvin, eikä mitään ihmeellistä ollut tapahtunut. Yksinkertaisesti otti vain päähän. Kävin töissä, otti päähän. Menin treeneihin, otti päähän. Piti pelata Cyper punkia, mutta otti päähän niin kovasti, että kumosin aivan liikaa alkoholia ennen peliä, ja tipahdin ennen ensimmäsenkään hahmolomakkeen esille ottoa. Sunnuntaina vietin erakkona koko päivän, ja kun maanantaina kertasin lauantaita, alkoi taas ottamaan päähän. Nyt vitutus on kasvanut moninkertaiseksi tuosta lauantaista.
Päivi Räsänen ja Räsäsen kiellot ottavat päähän. Todellisesta elämästä vieraantuneiden politikkojen möläytykset keppanan siirtämisestä Alkoon ottaa päähän. Lausunto siitä, että Suvivirsi ei olisi uskonnollinen laulu ottaa päähän. Ihan oikeasti, se on VIRSI. Jos sen esittämisestä halutaan keskustella, pitäisi ensimmäisenä myöntää, että se on kristillinen laulu. Kaljan poistaminen kaupoista johtaa ainoastaan Viron viinan tuonnin räjähdysmäiseen kasvuun. Räsänen kieltäisi kaiken - jopa uskomushoitojen harjoittamisen, mikä sinällään onkin hyvä idea, joskaan Räsänen tuskin tarkoittaa tällä kiellolla homojen eheyttämisleirejä.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki, siis aivan kaikki päätökset tähtäävät köyhien kyykyttämiseen ja valjastamiseen pääomasijoittajien tulojen kastavattamiseksi. Mitään ei saa kohta enää tehdä, ja holhous sen kuin voimistuu. Mitäpä me tyhmät ihmiset osattaisiin tehdä ilman sääntöjä, rajoituksia, kieltoja ja kädestä pitämistä. Olemme laiskoja paskoja, jotka ennemmin nostamme alle 500 euroa kuukaudessa tukia kuin menisimme töihin. Mitä siitä, ettei töitä ole - sekin paskahomma mikä muuten voisi olla tehtävissä teetetään kuntoutuksen nimissä ilmaiseksi. Se on kummallinen juttu, että kun henkilöstä tulee politikko, koko hänen historiansa tavallisena ihmisenä pyyhkiytyy, ja se korvaantuu käsityksellä erinomaisuudesta. Jokaikinen pölvästi, joka nyt on purkamassa koulutusta ja yhteiskunnan tukea, on itsekin ollut siitä riippuvainen. Ilman sitä mitä Suomi on ollut ei olisi Suomea tänään. Huomenna sitä tuskin enää onkaan. Eikä syy siihen ole EU:ssa, vaan Suomessa itsessään.
Eniten päähän kuitenkin ottaa Forssa. Tämä Lounaus-Hämeen ruusu on kaunis ja mukava paikka. Tällä ehdottomasti on hetkensä, mutta osa täällä asuvista ihmisistä vain on täysiä ajattelemattomia tolloja tai pelkästään tyhmiä, tyhmiä ihmisiä, joille ei järkeä ole isolla kauhalla jaettu. Ei tietenkään kaikki, sillä täältä löytyy myös aivan uskomattoman ihania tyyppejä, mutta aina kaikki maailman ihanuuskaan ei riitä peittämään ilmeistä ääliömäisyyttä. Otetaanpa muutama esimerkki - ja anteeksi etukäteen, jos nyt sattuu omalle kohdalle roiskumaan:
Tapasin erään erittäin mukavalta, älykkäältä ja nokkelalta vaikuttavan naisen. Kävimme ulkona muutaman kerran, kunnes sitten jonkin keskustelun lomassa hän kertoi, kuinka hän joka ilta asettaa kolme kristallia oikeaan kulmaan sänkynsä ympärille, jotta enkelit tulevat suojelemaan häntä hänen nukkueessan. Nauroi, koska luulin sen olevan vitsi. No ei ollut vitsi. Seuraavaksi puhuttiinkin jo magneettikoruista ja niiden vaikutuksesta ja yhteydestä äiti maahan. Ei olla sen koomin juteltu. Toisen naisen kanssa oli jotain jännittävää syntymässä, tai niin luulin, ennen kun hän lähti treffeille toisen miehen kanssa. Kolmannen mielestä esiaviollinen seksi on pahasta ja neljännelle oli tärkeämpää avautua entisistä mieheistään - joita oli lukuisia - ja asioista, joita hän heidän kanssaan oli tehnyt, kuin esimerkiksi kysyä edes neljäntenä tapaamiskertana, että mitä teen työkseni.
Hulluus ei ole minulle ongelma, mutta typeryyttä en kestä. En kestä sitä yhtään, missään muodossa. Forssassa tottuu seläntakana puhumiseen siinä missä vittuiluun siitä mitä olet kulloinkin tehnyt, missä ja kenenkin kanssa. Jopa kaikkia vellovaan ja ulottuvaan vainoharhaisuuteen tottuu. Täällä vain eletään niin, eikä se ole ongelma. Se on jopa voimavara, sillä kaikki tietävät, että heistä juorutaan. Jokainen vittuilee toisille vuorostaan. Kaikilla on vainoharhoja maailmasta tai kumppaneistaan. Ei se ole pahasta, silloin kun asioita tulee ajateltua samalla. Kaikki me täällä olemme samanlaisia, milloin sankareita, milloin ruppanoita. Se tasapuolistaa ja luo yhteisöllisyyttä: kokoonsa nähden väitän, että Forssa on Suomen suvaitsevaisin kaupunki.
En tiedä mikä idioottimagneetti minussa on, koska tapaan näemmä vain joitakin toiselta planeetalta tai vuosisadalta peräisin olevia mänttejä, joilla ei ole tippaakaan empatiaa, tahdikkuutta saati järkeä. Varsinainen pohjanoteeraus kävi kuitenkin tällä viikolla. Sain eilen kuulla ystävältäni, kuinka hän oli paneskellut exäni kanssa, kun tämä oli opiskelupaikastaan täällä käymässä kuluneella viikolla. Kysymys, jota olen miettinyt - ja jota jokainen, jolle asiasta olen kertonut on kysynyt minulta, on että miksi hän siitä minulle kertoi. Mitäpä siitä, kaikkihan me olemme toisemme tunteneet jo pitkään, mutta silti: jos täällä pari kolme kertaa vuodessa käyvän exäni satojen kilometrien matkustamisen jälkeen on pakko panna yhteystä ystävää, niin kyllä siinä jonkinasteinen vittuilun maku on ilmassa - yhtäältä myös siinä, että siitä on minulle pakko kertoa. Exäni kuittasi, kun asiasta kysyin, että "joo-o :D). Sävy oli tyypillisen kylmä ja väliinpitämätön.
Sitä voi olla älykäs tai antaa kunnianhimon viedä muualle, jossa voi kuvitella saavuttavansa kaikenlaista. Sitä voi yrittää hylätä Forssan tai olla parempi kuin forssalaiset, mutta tosiasia on, että mies voi lähteä Forssasta, mutta Forssa ei lähde miehestä - tai naisesta. Forssalaisuus ei kuitenkaan ole mikään tekosyy: miettikää nyt oikeasti mitä teette.
Kieltämättä omituinen valioyksilöiden osumaputki noissa tapaamissasi ihmisissä, jos ne tosiaan peräkkäin sattuivat. Taikauskoa, luterilaista ahdistusta, itsekeskeisyyttä ja matalaa sosiaalista ÄO:ta. En tiedä, onko tuo erityisen Forssalaista kuitenkaan. Otanta oli vain liian pieni ja tuuri huono.
VastaaPoistaMutta ystävääsi (?) joka kertoi exäsi kanssa puuhailuistaan, on kyllä vaikea ymmärtää, kuten myös exääsi. Jos kyseessä olisi jokin "kaikki käy" -kommuuni, voisi tuota pitää aika neutraalina. Edelleen, kaiketi kaksi aikuista, sitoutumatonta ihmistä voi paritella niin halutessaan (siis jos ihan kauheesti tekee mieli), tarvitsematta tuntea syyllisyyttä mistään sosiaalisista kytköksistä, eihän se kellekään kuulu. Siis ei pitäisi kuulua. *SIIS EIHÄN SITÄ AINAKAAN SINULLE PITÄISI KUULUTTAA ja mieluiten ei kellekään* ...siis todella omituista kertoa sinulle. Paitsi jos teillä on eri käsitys ystävyytenne avoimuudesta ;) Oletan kuitenkin, että tuo osoittaa joko kovin huonoa sosiaalista älyä tai sitten se on molemmilta jokin mielenosoitus, näpäytys tai provokaatio. Motiivit eivät välttämättä ole yhtenevät. Periaatteessahan olisi täysin mahdollista, että nuo kaksi löytäisivät toisistaan suuren rakkauden eikä kellään pitäisi olla siihen sinä vaiheessa mitään urputettavaa, mutta sitä odotellessa vähän matalampaa profiilia? Inhottavaa toimintaa joka tapauksessa.
Minä kuitenkin liitän Forssaan muunlaisia negatiivisia mielleyhtymiä. Tuota suvaitsevaisuuttakaan en ehkä niele kokonaan.
Mutta emmää niistä ny ala jaarittelleen si.
Kyllä nämä tapaukset melko peräjälkeen ovat kohdalle osuneet. Väliin nyt mahtuu muutakin, mutta kyseessä on tämän kesän saldo.
VastaaPoistaOlisin myös toivonut, että asiasta ei olisi minulle puhuttu tai ainakin esitetty toisella tavalla, koska ei varmaan kenellekään minut tuntevalle ole epäselvää, että siitä saatan nokkiini ottaa. Mutta ei tässä mitään vihaa tai kaunaa kuitenkaan ole. Pitkä turhautumisen jakso sen sijaan on. Exäni ei minua kiinnosta enää, edes "pikkuhuvien" tiimoilta. On se silti jonkinmoista naamaan hieromista, että kun tänne satojen kilometrien päästä tulee, niin pitää vehdata yhteisen kaverin kanssa. Jos hän lukisi tämän - mitä hän ei tee - niin varmasti suuttuisi minulle pikkumaisuudestani, vaan mitenköhän olisi, jos olisin paneskellut hänen kavereidensa kanssa. On se yksinkertaista, kun ei ole empatiaa.