Adornon perintö

Theodor Adorno esitti voimakasta kritiikkiä populaarikulttuuria kohtaa. Hänestä oli selvää, että viihdetuotannon teollistuminen aiheutti ohjelmiston surkastumisen, joka tulisi johtamaan passivoitumiseen. Hänen ajatuksensa keskiössä on taide ja taiteen portinvartijat, joihin lukeutuu kriitikot, tekijät, kustantajat jne. Populaarikulttuurissa hän ei nähnyt tällaisia portinvartiojoita. Voidaan tehdä kärjistävä aasinsilta siihen, että populaarissa viihteessä on tärkeintä tuotto: vain sitä tarjottiin, mitä ihmiset ovat kuluttavat, ja arvo lasketaan sen mukaan. Adornon mielestä tässä yhtälössä "arvolla", "puhuttelulla" tai "taiteella" ei ollut mitään sijaa.

Juuri hetki sitten silmiini osui mainos "dokumentista", jossa käsitellään ulkoterrestaalisia humanoideja, jotka kaappaavat ihmisiä. Samalla mieleeni tulee toinen "dokumentti" zombeista, jossa "asiantuntija" mainoksessa toteaa, ettei kysymys ole siitä jos, vaan milloin.

Tällaista roskaa meille syötetään. Tällaiseen roskaan osa uskoo, mutta suuremmalle osalle se on pohjustusta kaikkeen muuhun mielikuvitukselliseen. Itseäni huvittaa jokaikinen kerta, kun joku äityy puhumaan milloin Illuminatin, Vapaamuurarien, milloin sionistien tarkoituksesta kahmia kaikki maailman valta. Näille ihmisille maailma vaikuttaa olevan tavattoman pieni. Kun laskee länsimaat yhteen, ei päästä hädin tuskin viidennekseen Maapallon väestöstä. Kuinka kukaan voi oikeasti puhua maailmasta ja siellä vallitsevista voimista unohtaen Ahfrikan, Aasian (ja suuren osan Euraasiasta), Etelä-Ameriikan ja ties mitä muuta paikkaa ja nurkkausta.

Siinä mielessä salaliitoissa on kyse samasta kuin uskonnoissa: pyrkimyksestä selittää maailmaa. Ihmettelen, kuinka kukaan järkevä, itsenäiseen ajatteluun kykenevä ihminen, oikeasti uskoo, että ilmastonmuutos on ahneiden tutkijahippien keksintöä, tai että holokausti on lavastettu tapahtuma. Evoluutioteoriakin on tykin kohteena milloin missäkin. Tutkijoista on tullut yksi maailman kiroista. Heidän tuottamastaan tiedosta on tullut arvotonta moskaa. Sen sijaan aivoriihien argumenteista on tullut totisinta totta. Ilmastomuutoksen kieltäminen on yhtä tieteellistä kuin kreationismin kannattaminen. Salalittoihin uskominen vastaa lempisarjojen tapahtumista puhumista. Selvähän se on, että asioita sovitaan suljettujen ovien takana, päätöksiä junaillaan ja lobbaajat voivat vaikuttaa asioihin. Mikään tämä ei edellytä globaalin salaliiton olemassa oloa.

Toisaalta, en ihmettele yhtään, miksi tällaiseen riittää uskottavuutta. TV tarjoilee meille "dokumentteja", joiden taustalla ei ole ensimmäistäkään faktaa. Kun suuri tiedeyhteisö tyrmää jotain, on taustalla Harmaat, Illuminati tai jokin muu hörhöinen kuvitelma.

Maailma on jännittävämpi, kun siinä on mielikuvitusta mukaa. Adorno oli oikeassa ainakin siinä, että populaarikulttuuri passivoi ihmisiä ja potentiaalisesti tekee meistä idiootteja.