Itsekeskeinen kusipäinen mulkku

Olen tässä viimeaikoina kuullut tavallista useammin olevani otsikonmukainen tyyppi. No enpä ala kieltämään ainakaan mulkkua ja kusipäätä, sillä toisinaan olen kumpaakin. Kusipäisyyttä on varmasti aika useallakin ilmassa, kun oikein sapettaa. Mulkku olen silloin, kun minulle on mulkku, minua yritetään manipuloida tai minusta yritetään hyötyä. Itsekeskeisyys onkin sitten toinen asia.

Olen ihminen, jolle on helppo avautua - siitä päätellen, että minulle sangen usein avaudutaan. Yritän aina myös olla jotenkin avuksi ja helpottaa muiden oloa. Juttu kuitenkin on niin - ja tämä tuntuu menevän täysin yli ymmärryksen likipitäen kaikilta - että asetan omat ongelmani tärkeimmiksi kuin muiden. Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä. Jokaisen pitäisi tehdä niin, ja niinhän ihmiset tekevät silloin kun ongelmistaan puhuvat. Se on niin hemmetin kummallinen juttu, että kun ei voimia tai kiinnostusta riitä omilta asioiltaan kantaa vielä muidenkin ongelmia niin pam: olen itsekeskeinen ja todella nopeasti myös kusipäinen mulkku.

Mistä hemmetistä ihmiset saavat sellaisen kuvan, että olen velvollinen ottamaan kaiken vastaan? Vian on oltava minussa, koska tällaisia ihmisiä tuntuu pyörivän ympärilläni käsittämättömän paljon. Olen hyvin itsetietoinen ihminen, ja tiedostan vallan hyvin, että monet tarvitsevat minua enemmän kuin minä heitä. En kuitenkaan aja ketään pois pelkästään tällaisella typerällä tekosyyllä: ihminen voi olla mahtava tyyppi, vaikka hän ei minulle mikään henkireikä olisikaan. Siinä vaiheessa kuitenkin kyrpii käsittämättömästi, että joku, jolle olen "rakas", "ihana" tai "tärkeä" ottaa nokkiinsa, kun minulla on huono päivä, kun minun odotuksiini ei vastata ja ylipäätään, kun minua pidetään itsestäänselvyytenä.

Kaikki tämä ei ole vain minun ongelmaani: Koko Suomen poliittinen kenttä on täynnä hyötyjiä, kusipäitä ja mulkkuja. Itsekeskeisyys on se mantra millä politiikkaa tehdään. Harva on tainnut huomata, ettei nykyään tehtävällä politiikalla ole enää mitään tekemistä asioiden ratkaisun kanssa. Populismi on pilannut kaiken. Ihmisille puhutaan vain yksinkertaistettujen lausuntojen kautta, vääristelemällä ja valehtelemalla. Meistä halutaan hyötyä, meitä halutaan kontrolloida. Meille tarjoillaan nopeita ratkaisuja olemattomiin ongelmiin. Meidän pitäisi ymmärtää, meidän pitäisi äänestää.

Poliittista ideologiaa ei enää ole. Ei ole punaisia tai valkoisia, on vain erillaisia tapoja ratkaista asioita. Perussuomalaisissa koko typeryys kulminoituu: Mitään poliittista identiteettiä ei ole, ei minkäänlaista yhtenäisyyttä minkään asian suhteen. Pelkkää vastustusta, mielikuvien maalaamista, kiukuttelua ja valittamista. Mediat ovat kaikki pahasta ja tekevät persuille vääryyttä. Vallalla on marxilainenviherpunakommunismimädätysilluminatisiionisti-salaliitto, jota vastaan urpot käyvät lietsomalla vihaa ulkomaalaisia kohtaan ja vastustamalla homoja.

Kysynpä vain, pitääkö minun oikeasti kuunnella tai arvostaa tällaista? Tarviiko kenenkään? Kansanedustajien pitäisi edustaa kansaa, ihmisiä. He ovat töissä meillä. Ei toisinpäin.

Olen monen persun mielestä aivopesty itsekeskeinen kusipäinen mulkku. Sittenhän olen.