Ahh. Ihanat mainostajat ovat löytäneet blogini. Liekö sitten tämä niin suosittu, että mainoksia pitää alkaa pukkaamaan joka tuutista. Mielelläni rajoittaisin niiden määrää, mutta mitenköhän mahtaa olla tuohon mahdollisuuksia tarjottu... (mahdollisuus löytyi: raha ratkaisee, ja siksi olen nyt täällä. Revi siitä kausaalisuutta)
Meidän taloudessa keskustellaan usein journalismista. Oma perehtymiseni siihen ei lepää mitenkään erityisen laaja-alaisella pohjalla, mutta keskustelut, kuuntelut ja vierestä seuraaminen on kuitenkin raottanut silmiäni jonkin verran.
Asiasta kiinnostuineita kehoitan lukemaan Samuli Kotilaisen laatiman artikkelin rootkit-madosta. Äkkiseltään artikkeli vaikuttaa hyvältä, mutta pinnan alla vaanii toinen todellusuus. Artikkelin löydät täältä: http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=35576&tyyppi=1
Ilmeisesti Tietokoneisiin liittyy hyvinkin seikkailuntäyteinen maailma, jossa vaarat uhkaavat käyttäjää, kuin pahiksen Indiana Jonesia ikään. Miksi muutenkaan toimittaja kirjoittaisi ootkit-madosta, jonka häikäilemättömät rikolliset ovat rakentaneet ilkeämielisiä kiristysaikeitaan silmällä pitäen.
Rosvot peijakkaat hierovat käsiään, ja kun Corto Maltese seuraavan kerran menee minne muut eivät voi mennä, niin vieköön herra Kotilaisen lähes skandaalin hakuiset artikkelit mukanaan. Jos herra Kotilainen ei opi artikkeleissaan kertomaan lähteistään (useat tietoturvayhtiöt...) ja levittämään juorunomaisia tarinoita (Rikolliset voivat määrätä madon saastuttamien koneiden joukon hyökkäämään yhtä aikaa sivustoille, jolloin ne ylikuormittuvat. Hyökkäyksiä voitaisiin käyttää esimerkiksi kiristämiseen) ilman ensimmäistäkään perustetta kertomalleen niin voi herra Kotilainen puolestani päätyä silppuriin artikkeliensa kera.
Päivä päivältä arvostan enemmän hyvää kirjoitustaitoja, joka toimittajalla - jos jollain - pitäisi hyvin olla hallussaan. Toista on todellisuus. Hyvinkin usein toimittajat kirjoittavat sellaista moskaa, ettei siitä selväjärkisenä tahdo selvää saada. Väittäisin, että tähän on useimmiten kaksi eri syytä: Joko kirjoittaja ei vain osaa kirjoittaa - yleensä tai paineen alla - tai sitten kirjoittaja uskoo kykyihinsä ihan liikaa.
Ensimmäinen syy olisi helppo oikaista koulutuksella ja kursseilla. Toinen syy onkin sitten vaikeampaa. Yleensä nimittäin itseään hyvänä kirjoittajana pitävät henkilöt eivät ota kuuleviin korviinsa, jos heidän teksteissään väittää olevan jotain parantamisen varaa. Sellaisen sanomisesta saa yleensä vihan ja haukut päällensä.
Käsillä olevaa asiaa lieventää jonkin verran se, että nyt puhutaan nettijulkaisusta, mutta ihmetteleekö kukaan miksi se sitä lieventää, varsinkin kun puhutaan aikaikauslehden nettijulkaisusta. Eihän juttu saisi sen takia olla huono, että se julkaistaan internetissä, vai voiko?
Asiaa sivuten väitän, että kirjoittaja todistaa vain oman taidottomuutensa kirjoittaessaan niin monimutkaisia ja omaleimaisia lauseita, ettei niistä kertalukemalla selvää saa. Hyvä kirjoittaja sen sijaan saa monimutkaisenkin asian näyttämään yksinkertaiselta. Yksi pahimmista mokista on omien sanontojen tai "sisäpiirivitsien" kertominen julkisessa tekstissä, enkä hyvää ei löydä mielivaltaisesta adjektiivien käyttämisestäkään.
Herra Kotilainen kirjoitti ehkä asiaa, mutta teki sen tavalla, joka sai pahimman nörtit ruikkimaan alleen ja asentamaan linuksia vintoosan päälle tai formatoimaan koko koneensa. Myös taustatyö olisi ollut tarpeen: Ketä uutinen oikeastaan koskettaa? Mitä ihmettä tarkoittaa "asiallisesti suojatut koneet"? Millaisesta uhasta on itseasiassa kyse? Mihin se kohdistuu? (ensimmäiset päivitykset, Windowsin versiosta riippuen, on julkaistu 2kk sitten, suurin osa kuukauden sisällä. Tieto löytyy MS:n kotisivuilta)
Ihan oikeasti, tietokonemaailma ei ole niin jännä. Jos muuta luulet niin käy vaikka ulkona. Oikein kovat tyypit voivat hypätä bussiin tai autoonsa ja matkata jonnekin missä eivät koskaan ole ennen käyneet. Tosi uskallikko voi puhua vieraalle ihmiselle ilman näppäimistöä.
Mutta eivätpä kaikki Tietokone lehden lukijatkaan suuria älyllisiä lahjojaan päässeet todistamaan, toisin kuin erittäin huonoa kirjoitustaitoa. Johtuneekohan tämä sitten diskurssista, jota Tietokone lehti osaltaan luo...
Kuten eräs arvostamani muusikko laulussaan laulaa: "ihmiset kysyvät yhä koska maailmanloppu alkaa". Ei tullut harmageddon vuonna 2000, vaikka osa porukasta oli siitä täysin varma. Ei se tule tänäkään vuonna, vaikka siihenkin uskovia varmasti löytyy, eikä se ainakaan ala Windowsista, tietokoneista tai internetistä, vaikka nörtit siitä painajaisia näkevätkin.
Voisikohan olla, että Windowsin turva-aukkoista saa viikoittain kuulla, koska vintoosa on maailman käytetyin käyttöjärjestelmä. Sitä vastaan hyökkäillään eniten, ja siitä uutisointi kiinnostaa, koska sitä käytetään. Minusta MS on pystynyt tilanteeseen nähden pitämään tekeleensä ihmeen hyvin kasassa.
Mutta mitäpä voi odottaa kun MicroSoft - Suuri Saatana! - on niin vihattu, vihattu ja vihattu... Kas näin liityin itsekin intertekstuaalisten hölmöjen joukkoon!
Lopuksi:
Mitenköhän tämä pitäisi ymmärtää:
"Viime viikon lopulla nettiin ilmestyi haittakoodia poikkeuksellisen vakavaan Windowsin turva-aukkoon".
Entä tämä sitten, kun jutun otsikko on: "Vaarallinen rootkit-mato hyökkää Windows-aukkoon":
"Verkkomato on rakennettu rootkit-tekniikalla. Toisin sanoen se pyrkii piilottamaan itsensä niin, ettei käyttöjärjestelmä pysty sitä näkemään. Tällainen haittaohjelma on paljon vaikeampi löytää kuin vaikkapa perinteinen mato tai virus."
Uusien uutisten julkaisu on tärkeämpää kuin uutiset.
Typon korjaa oikoluku, sisällön paikkaa ihminen. Viimeksi kun asiaa tarkastelin, ei jälkimmäistä vielä löytynyt kirjoitusohjelman sisäänrakennetuista ominaisuuksista.
Ei ole journalismi helppoa ei. Minusta kohtuulliselta vaikuttava ratkaisu on jonkun toisen mielestä "vitun huono" ja myös päinvastoin. Kieli ja sen oikea käyttö on loputtomien kiistojen aihe. Ja nyt puhun merkitystasosta, en kieliopista tai oikeinkirjoituksesta, joissa ohjeet ovat määrätyt (joskaan eivät välttämättä selkeät tai läheskään aina loogiset).
VastaaPoistaAsiaa sivuten väitän, että kirjoittaja todistaa vain oman taidottomuutensa kirjoittaessaan niin monimutkaisia ja omaleimaisia lauseita, ettei niistä kertalukemalla selvää saa. Hyvä kirjoittaja sen sijaan saa monimutkaisenkin asian näyttämään yksinkertaiselta. Yksi pahimmista mokista on omien sanontojen tai "sisäpiirivitsien" kertominen julkisessa tekstissä, enkä hyvää ei löydä mielivaltaisesta adjektiivien käyttämisestäkään.
VastaaPoistaEhkä julkaisen isona jotakin, minkä nimi on Hotti katti ja muita poimintoja huonoista arvosteluista.