Korealainen The Host näyttää kotelossa yhdeltä niistä elokuvista, jotka on syytä kiertää kaukaa. Ennakkoasenne elokuvaa kohtaan vahvistuu entisestään, jos erehdyksessä on katsonut niinikään Korealaisen taidonnäytteen, D-War:in. Ulkoisesti The Host on hieman D-Warin halvalla-ja-huonosti-loppuun-asti tyyliä huolitellumpi ja myös sen traileri lupaili niin efektistä laatua, kuin komiikkaakin.
Eipä siis ihme, että The Host tarttui hyppysiini kun Halloweeniksi jotain typerää katseltavaa etsiskelin. Etelä Korealainen hirviöelokuva kuulostaa niin huonolta idealta, että sen tahdissa päätyy hakkaamaan kämmenensä pöytään ja huutamaan tuskasta niin kauan, kunnes haima puhkeaa, vain, jotta saisi lievennettyä silmien kautta aivoihin valuvaa jatkuvaa ääliömäisyyden ja epäpätevyyden virtaa. Ennakkoasenne oli jokseenkin edellämainitun luokkaa.
Vaan toisinpa kävi. Elokuvan ensimmäiset sanat lausuttiin pahaenteisesti englanniksi ja niihin vastattiin Koreasti englantia murtaen, mutta jo ensimmäisten kuvien myötä tuli selväksi, että nyt kameran takana puuhaileekin ryhmä, joka tiesi mitä teki. Eikä muutaman minuutin jälkeen ei ollut enää syytä epäillä kameran edessä tuhaavien ammattitaitoakaan. The Host yllätti, ja tosiaan vieläpä vakuttavasti.
The Hostissa kyse on päällisin puolin hirviöstä, joka Godzillaan viitaten syntyy ihmisten ajattelamattomuudesta. Hirviö nousee joesta ja tavanomaiseen hirviöiden tapaan alkaa napostella ihmisiä, jotka kaikista näistä elokuvista päätellen ovat hirviöille kuin hirviöille sangen herkullisia eväitä. The Hostissa oleellisen lisäksi hirviö levittää virusta, mikä ei tietenkään ole ihmisen fysilogialle erityisen suotuisa. Siispä hirviötä tappamaan vain...
Elokuvan hirviö ei ole kivitalon kokoinen digitaalimuserrus, kuten odottaa olisi saattanut, vaan Weta Workshopin luomus, jossa onnistuneesti yhdistyy sammakon, nutipään, kalan ja muiden merenelävien piirteitä. Ensinäkemältä koomisen näköinen hirviö istuu hyvin arjen huumorilla höystettyyn alkuun. Koko elokuva näyttää enenmmänkin koomiselta kuin vakavalla irveellä tehdyltä monsteri pelottelulta. Mutta sitten jotain tapahtuu, ja yllättäen katsoja huomaakin nauravansa kuolemalle ja kärsimykselle. The Hostissa ihmiset on kuvattu arkisina henkilöinä ja kun heihin sattuu, sattuu myös katsojaan.
Ohjaaja käyttää mestarilliseti kuva- ja muotokieltä upottaessaan arkista, tavallisista tilateista kumpuavaan komediaa ja uskottavaa tragediaa samoihin kohtauksiin. Hiriöteeman alta tulee esiin tarina tavallisesta ihmisestä, perheestä ja selviytymisestä.
Pitkin elokuvaa on havaittavissa realismia muutoin fiktiivisissä tilanteissa: Välittyy sellainen tunne, että käsikirjoittaja ja ohjaaja ovat miettineet tarkkaan miten missäkin absurdissa tilanteessa ihmiset toimisivat oikeasti. Absurdisuudella ratsastetaan muutenkin pitkälle elokuvassa, mutta mikäpä sen paremmin sopisi elokuvaan, jossa on niinkin absurdi tilanne, kuin ihmisiä syövän hirviön nouseminen joesta.
The Hostissa on sarkastinen puoli, jolla käsittellään varsinkin Amerikkalaisten toimia. Amerikkalaiset hahmot ovat perin karikatyyrisiä, mutta uskottavia. Niin ikään samanlaisella kriittisyyttä huokuvalla asenteella kuvataan muunkin maailman toimia. The Hostissa tilanteeseen suhtautuminen on ennen kaikkea uskottavaa. Elokuva ei tarjoa oikoteitä ja on säälimätön henkilöiden vioille ja heikkouksille. Loppupuolella mukaan tuleva "Agent Orange", jos mikään kertoo, että Koreoiden sota ja muun maailman osallistuminen sen aikaisiin tapahtumiin ei ole unohtunut - eikä sen unohtua pidäkään. Ennenpitkää katsoja alkaa myös miettiä, että kumman tuhoista ihmisiä kohtaan The Host kertoo - Hirviön vai sodan?
Näyttelijät hoitivat homman siinä määrin erinomaisesti, että monen "hyvänä" piden näyttelijän sietäisi ottaa oppia. Kastista ei löydy heikkoa lenkkiä. Näihin tyyppeihin samaistuu, vaikka heidän puhaistaan ei ilman tekstejä ymmärrä sitten yhtään mitään. Kehonkieli ja ilmeet kertovat enemmän kuin tuhannet sanat. Elokuvan hahmot toimivat, kuten ihmiset toimivat, eikä toimia tarvitse sen erikoisemmin selvitellä. Katsoja kyllä ymmärtää motivaatiot.
En mielelläni erottelisi The Hostista huonoja puolia, koska ne ovat niin merkityksettömiä kokonaisuuden suhteen, mutta mainittakoon nyt muutoin hyvien efektien surkeus lopussa, kun "hirviö on liekeissä". Oikein pilkkuja viilaamalla vikoja löytyy myös siitä, että osa ihmisistä kestää selvästi enemmän riepotteluja kuin toiset, ja myös erinäisten ajoitusten kanssa, jonka johdosta tietyt tyypit sattuivat olemaan milloin missäkin, oli jotain hölmöyttä, mutta kuten sanoin, eivät nämä ole mitään erityisen isoja vikoja.
Lopulta The Host osoittautuu hirviöleffaksi, jossa koko hirviö on toissijainen. Miksi sitten tällainen hirviöleffa? Siihen tuskin on yhtä ainoaa vastausta. Ehkä tekijät tahtoivat näyttää hirviö-diggareille nurjan puolen tuhoista, joita elokuvissa ihaillaan ja joille nauretaan. Ehkä sota ei heistä, tai Etelä-Korealaisista yleensäkään ole aihe, josta elokuvia on hyvänmaun mukaista tehdä tai ehkä kyse oli vain fantasian käyttämisestä vakavan aiheen käsittelemiseksi.
The Host on uskomattoman koskettava ja kaunis tarina, jossa tavallinen, voimatton ihminen ponniskelee maailman armottomuutta vastaan, ilman hyvän ja pahan välisen suhteen pohtimista: paskaa tapahtuu, elä sen kanssa. Ehdottomasti yksi parhaista tämän vuoden aikana katsomista elokuvista.
Ainakin yksi asia on selvä: Itse tuskin olisin helpolla Korealaiseen sotaelokuvaan kajonnut, vähiten halloweenina.
Olisitko sinä?
Kansallisuudet ja kielet aina pienellä. Kasti on myös eri asia kuin casting, jolle kelpo käännös on roolitus tai roolijako.
VastaaPoistaAnglismit pistää vihaksi.