Kesä on ollut paitsi pitkä myös tylsä. Ensimmäiset luennot alkavat 2.9. Koko Forssan kurimus tuntuu voimistuvan sitä enemmän, mitä lähemmäksi yliopistomaailmaan uudelleensukeltaminen tulee. Olen useaan otteeseen maininnut, että Forssassa eläminen ja Tampereella opiskeleminen ovat kaksi eri maailmaa, ja että vellon jossain siinä välimaastossa - kahden maailman välillä. Toisaalta tilanteessa piilee myös voimavaroja, sillä kun yhden päivän lukee sosiaalitieteitä toisaalla ja toisena päivänä seuraa elämää toisaalla, saa korvaamatonta ymmärrystä teorioista ja käytännöstä. Toisaalta sitten taas turhauttaa, koska kotikaupungissani on turha näistä asioista yrittää keskustella kenenkään kanssa. "Sosiologia on paskaa", on ihan tyypillinen kommentti. Sen sijaan psykologia nähdään järkevämpänä, koska siihen liittyy harhainen kuvitelma, että psykologian kautta ihmsiä voisi hallita. Mutta koska sosiologiaan ei tällaista dogmaa liity, ei sitä pidetä minkään arvoisena. En tiedä mistä näitä harhaluuloja lähtisi purkamaan. En tiedä miksi niitä edes pitäisi purkaa, tai miksi vaivautua.
Yhteiskuntatieteet - johon musiikintutkimuskin Tampereella lukeutuu - tarjoavat käsittämättömän laajan työkalupakiston maailman ymmärtämiseen. Tieteiden tarkoituksena ei ole etsiä keinoja hallita ihmisiä, eikä mikään tieteen kautta löydetty hallintakeino ole muutenkaan erityisen tehokas. Tiede on avointa, ja kun joukkokäyttäytymisen taipumukset, valtarakenteet ynnä muut kerran tulevat näkyväksi, on niitä tavattoman helppo vastustaa. Valta tuntuu olevan jotain, mikä ihmisiä kiinnostaa. Valta hallita elämäänsä ja ympäristöään. Valta tehdä asioita, jotka aiheuttavat muissa jotain. Vai onko kuitenkin niin, että epäitsevarmat ja heikosti itsensä tuntevat ihmiset pyrkivät vain pönkittämään egoaan? Pönkittäisivät ennemmin idiään tai superegoaan, vai meneekö taas liian jargoniksi?
Kesän aikana olen pyöritellyt mielessäni aihetta graduuni, jonka työstämisen aloitan ensi lukuvuonna. Viime lukuvuoden päätyttyä olin melko varma aiheestani, mutta sittemmin aloin miettiä muitakin vaihtoehtoja. Pitkään mieltäni kiihoitti tehdä laadullinen tutkimus piratismin vaikutuksesta levyteollisuuteen. Tulin miettineeksi näkökulmaakin jo pitkälle, kunnes aloin ajatella, kuinka objektiivisesti asiaa pystyn lähestymään. Pakko on myöntää, että aihe herättää minussa tunteita, sillä niin paljon on ymmärretty jotenkin kieroon. Pystynen vaikuttamaan asiaan enemmän kirjoittamalla aiheesta artikkeleja, joissa voin perustella väitteitäni, kuin yrittää ympätä kaikkea mahdollista yhteen opinnäytteeseen. Nyttemmin olen taas päätynyt demoskeneen tutkimuskohteena. Kandiseminaarin vetäjä suositteli minua perehtymään musiikin ja visuaalisuuden suhteeseen demoissa. Tämä aihe tuntuu jälleen hedelmälliseltä. Olenkin lukenut Mickey-mousingista ja jonkin verran myös visuaalisuuden analyysista, mutta näkökulma on vielä hämärä. Tulin myös lukeneeksi Theodor Adornon teorioista ja näkemyksistä, jotka myös voisivat tarjota hedelmällistä lähtökohtaa. Tiedä vielä, mutta varmasti asia alkaa selkeytyä kun pääsen "omieni" joukkoon.
Minkä minä sille voin, että täällä ihmisillä on habituksesta suppeampi kuva, kuin mitä Bourdieu termillään tarkoitti. Minkä voin sille, että fenomenologiasta on turha selittää kenellekkään tai että kulttuuri tarkoittaa täällä jotain ihan muuta kuin yhteiskunta- tai kulttuuritutkimuksen parissa. Diskurssista saati semiotiikasta on turha puhua. Merkin ja merkitsijän välisestä suhteesta puhuminen menee yli, eikä edes sosiaalinen tai kulttuurillinen konstruktio tarkoita mitään. Minkä minä sille voin, että parhaista yrityksistäni huolimatta asiaa on mahdoton selittää, koska joka kerta alkaa väittely siitä, voiko jokin pitää paikkaansa vai ei, tai sitten hommaa käännellään niin perverssisesti, että terä katoaa. Paikalliset eivät vain pysty käsittämään, ettei näitä asioita ole hatuista revitty ja niiden ymmärtäminen, hyväksyminen ja niihin uskominen ei ole sinisilmäisyyttä: Näitä teorioita, termejä ja käsityksiä on kritisoitu ja niitä on käytetty. Ne ovat osoittautuneet pitäviksi omilta osiltaan, eikä minun pitäisi niitä olla puolustelemassa jatkuvasti.
Ei ihme, että täällä turhautuu. Taantumisen riski on jatkuvasti olemassa. Tietysti tästä kaikesta saa sellaisen käsityksen, että kuvittelen olevani parempi muita. Miten vain, mutta en minäkään mene automekaanikoksi, kokiksi tai koodajaksi opiskelleelle ihmiselle selittämään, miten ruokaa laitetaan, autoja korjataan tai koodia kirjoitetaan. Sosiologiaa, etnomusikologiaa, historiaa ja musiikintutkimusta opiskelleelle kuitenkin voi näemmä sanoa, että oppi on paskaa.
Onneksi pian pääsen taas Tampereelle, jossa asioista voi oikeasti keskustella.
Riittävän moniulotteiseen asiapiiriin riittävän syvälle ja monipuolisesti uppoutuneet käyttävät ilmeisestikin niin paljon sellaisia sanoja, joiden merkitys ei ihan parilla lauseella tavikselle aukea, että sekä asiantuntija että periaatteessa kiinnostunutkin maallikko turhautuvat keskusteluun nopeasti. Kielet ovat liian kaukana toisistaan. Kuten sanoit, kaksi eri maailmaa. *Kuin laivat, jotka kohtaavat yössä... Ja toteavat tahoillaan että Ei vittu mä en tajuu mitä toi lässyttää ja miks se vaivautuu tollasia miettimään / Vittu toi ei tajuu mistä mä edes haluaisin puhua ja miten täynnä merkitystä tää mulle on*
VastaaPoista"Vaikeiden sanojen" idea on kai vähän sama kuin mehutiivisteen; ei kannata täyttää kauppakassia valmiilla, laihalla mehulla, kun kotona on hanassa hyvä vesi, jota lorauttaa väkevän sekaan. Samalla tavalla kai asioita tiivistetään käsitteiksi "kaltaistesi" välisissä keskusteluissa ja kuulijan aivot laimentavat tiukan termin reaaliaikaisesti, lennossa, käsittämään jotain, jonka selittäminen tavikselle veisi aikaa. Mutta jos lähtee retkelle sivistyksen laitamille, kannattaa pakata valmista juotavaa, varautua etsimään vettä aika vaivalloisesti tai kärsimään vähän janoa. Minun on helpompi ymmärtää sekä sinua että "Forssalaisia" kuin kirjoituksesi loppuosaa. En ymmärtänyt ilman Wikipediaa kymmenettä osaa termeistä, joita keskusteluun kaipaisit ;) Itseään kehittämällä voi kai tosiaan samalla vieraannuttaa itsensä "taviksista" ja se voi olla molemmille osapuolille kiusallinen ilmiö. Paras jos kumpikin osaa sopeuttaa läppäänsä vastapuolen mukaan. Ymmärrän kyllä kaipuusi sinua kiinnostavasta asiasta sinun tasollasi keskustelemaan kykenevien pariin enkä pidä sitä snobbailuna eikä oppi minusta ole paskaa, mutta aika tönkköä pullaa se keskivertohemmolle on. Terve menoo Tampereelle, humanistipelle ;) Ja nauti syksystäs.