On totta, että kansanmusiikkia pitää opettaa, jotta ensinnäkin se säilyisi ja toisekseen, koska sitä halutaan oppia. Kansanmusiikin ja -muusikoiden itsetunnon takia on tärkeää, että kansanmusiikki on tunnustettu arvostetuissa opistoissa, kuten Sibelius Akatemiassa. Paikkansa on kansanmusiikki ansainnut, sitä en kiellä.
Ongelmat sen sijaan alkavat tulla esiin jo pelkässä kansanmusiikin määrittämisessä. Artikkelikokoelmassaan Iski sieluihin salama Heikki Laitinen tuo esille kansanmusiikki termin käyttöön liittyvä ongelmia, joista itse kiinnitän enimmän huomioni käsitykseen siitä, että kansanmusiikki on ylhäältäpäin määritelty. Tällä Laitinen tarkoitti sitä, että kun sääty-yhteiskunnan lopulla kansanmusiikkia määriteltiin, se määriteltiin nimenomaan säätyläisten tarpeeseen. Säätyläisten omaa musikkia ei tarvinnut määritellä - se oli (ja on monessa tilanteessa yhä) musiikkia ilman sen parempaa erittelyä. Ennen kansanmusiikkia puhuttiin talonpoikaismusiikista, mutta mistään uudelleen nimeämisestä ei kuitenkaan ole kyse, sillä kansanmusiikin tunnustus oli tärkeää suomalaistumisen aikaan: koko kansan yhteistä perinnemusiikkia.
Kokonaan oman lukunsa voisi kirjoittaa perinteestä ja mitä sen nimiin musiikkiopistojen voimin tehtiin. Lyhyesti mainittakoon lopputuloksesta sen, minkä jokainen musiikkia Suomessa opiskellut tietää: taidemusiikki on elitistisempää ja arvokkaampaa kuin mikään muu musiikki. Se on oikeampaa musiikkia kuin mikään. Jokainen etnomusikologi, joka itsekin toivon tulevaisuudessa olevani, tietää, että taidemusiikin ja sen ilmiöiden arvo perustuu mielikuviin, ei todelliseen paremmuuteen, johon ideana ei tahdota subjektiivisuutta mahduttaa.
Siitä huolimatta, kuinka paljon kukakin minkälaista musiikkia arvostaa ja kuinka korkealla sitä pitää, ei kukaan voi kieltää, etteikö taidemusiikilla olisi lähes hegemoninen asema maassamme. Asema itsessään on yksi monistä säätyläisyyden jäänteistä, jos jäänteistä yleensä voidaan puhua: meillähän vallitsee täällä yhä voimakas kulttuurillinen dualismi. Tilanne on sikäli erikoinen, että toisella puolella on taidemusiikki ja toisella kaikki muu musiikki.
Kansanmusiikki sijoittuu mielenkiintoisesti kahtiajaon puolivälille. Toisaalta se tunnustetaan kansan musiikiksi, mutta toisaalta se varsingin opinnoiltaan kuuluu taidemusiikin piiriin. Kansanmusiikin sisällä velloo oma kaksijakoisuus. 28.6 Yle 2:den uutisissa oli juttua haitarin asemasta. Hanuristit yleensä ovat lukeutuneet kansanmusiikkisoittajiin, mutta nyt heidän riveissään on tahtoa saada haitari oikeaksi taidesoittimeksi. Kansanmusiikkijuhlista eräs haastateltaja sanoi, että ne ovat hyvä paikka esittää kansanmusiikkia, mutta tietysti myös harrastajien pitää päästä esille.
Se minkä Erkki Ala-Könni aloitti kauhavalta 60-luvulla on totisesti muuttanut muotoaan monessa suhteessa, jos ensin täysin harrastelioiden soittama tapahtuma onkin muuttunut sellaiseksi, että "myös harrastajien pitää päästä esille". Ikään kuin kansanmusiikkijuhlat olisivat ensisijaisesti tarkoitettu ammattisoittajien estraadiksi ja vasta sen jälkeen harrastelijoille.
Toinen häiritsevä asia liittyy selittämättömään tarpeeseen tehdä vastakkainasettelua: soitin tahdotaan mieltää jonkinlaiseksi, jolla tehdään tiettyä jonkinlaista musiikkia. Kanteleella (5 kielisellä) soitetaan Kanteletarta tai Kalevalaa, konserttikanteleella soitetaan taidemusiikkia ja koneistokanteleella Martti Pokelan sävellyksiä. Viululla soitetaan taidemusiikkia, jouhikolla kansanmusiikkia. Soittimen muokkaus tiettyyn tarkoitukseen johtaa tietyyn luokitteluun, joka edelleen johtaa tiettyyn tapaan soittaa soitinta. Syntyy käsitys oikein ja väärin soittamisesta ja pedagoginen suunta. Mitäköhän tapahtuu haitarille tai sen soittotavalle, jos siitä tulisitaidesoitin? Haitari tuksin repeisi kahdeksi, mutta millainen suopa syntyisi ammattilaisen ja harrastavan haitarinsoittajan välille?
Kun kansanmusiikkia aloitettiin opettamaan, oli tarkoitus, että tulisi kansanmusiikin opettajia, joiden voimin kansanmusiikki voitaisiin viedä kansan lähelle. Nyt kansanmuusikoista on ikään kuin tullut oma taiteilioiden lajinsa. Se on elitistinyt. Sen pedagogiikka on yhä paljolti velkaa Sibelius Akatemiasta omaksutulle, eikä välttämättä ole täysin perätön sekään väite, että kansanmusiikkia opiskellaan entistä kuriinalaisemmin - kuin taidemusiikkia ikään.
Mutta toisaalla kansanmusiikki elää eritavalla. Suomalaisen kansanmusiikin erityispiirre on siinä, että jokainen kansanmuusikko tahtoo olla myös säveltäjä. Soittimia on melko vähän ja taidot varsinkin harrastepiireissä ovat kirjavat. Voisi ilkeästi ajatella, että ammattikansanmuusikon silmissä on hyvä päästää harrastelijoita esiintymään, jotta hänen omat taitonsa korostuisivat.
Kaikki ammattikansanmuusikot eivät tietenkään ole sortuneet tähän elitistisyyden suopaan. Eikä kyse varmasti ole tietoisesta ylimielisyydestä, vaan ennemminkin asemasta: taidemusiikilla vain on korkeampi asema. Eliittiä on helppo arvostella ja jopa halveksua, mutta jos tapa sen piiriin on päästä, ei siitä yleensä kieltäydytä.
Tärkein ja omaleimaisin piirre kansanmusiikissa on soitinlähtöisyys: musiikkia tehdään soittimen ehdoin, ei nuottien. Sillä mitä on pyritään kuvaamaan sitä miltä tuntuu tai mitä halutaan sanoa ja tähän prosessiin nivoutuu paitsi soitin ja persoona, myös kulttuuri tapoineen ja arvoineen sekä ympäröivä maailma. Liian ankara pedagogiikka voi vahingoittaa tätä herkkyyttä.
Toki edellinen piirre sopii muihinkin musiikeihin, kuten rockiin, siinä määrin laajasti, ettei sitä voi pitää ainakaan yksin kansanmusiikin piirteenä. Mutta yhtälailla voi kysyä mitä kansanmusiikki lopulta on? Eikö tarttuva hitti, jota "koko kansa" hyräilee ja jota toiset opettelevat itse soittamaan tai laulamaan ole juuri sitä kansan musiikkia? Ei, sillä se on populaarimusiikkia.
Talonpoikaismusiikki - kansanmusiikki - populaarimusiikki. Kaikki eri asioita, mutta ehkä enemmän muuttuneen maailman johdosta, kuin musiikillisen luonteensa takia.
Kansanmusiikki elää, ja hyvä niin. Se elää moninaista elämää, monella eri tavalla ja muuttuu alati. Myös se on hyvä.
Ihmiset räpläävät ja tulevat aina räpläämään esineitä josta ääntä lähtee - tulevat aina tekemään uutta musiikkia uudella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos teksti on ajatusta nopeampi - älä vaivaudu.