Tarinan puutteesta ei Resident Eviliä kuitenkaan syyttää voi. Vaikka edessä on jatkuvasti lisää milloin mitäkin rekvisiittaa, jonka piirissä enemmän tai vähemmän kujajuoksumaisesti aina jonkimoisia zombeja tai mutantteja lahdataan, on hommaan saatu mukaan sen verran tunnelmaa ja roolipelimäisyyttä, että juttu jaksaa kiinnostaa. - Ja hyvä niin fanien kannalta.
Elokuvista ei sitten ihan samaa voikaan sanoa. Se vetääkö Milla Jovovich roolinsa hyvin vai huonosti aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia: osa yleisöstä pitää häntä juuri oikeana valintana rooliin, samalla kun osa sitä vastustaa. Itse lähden siitä, että Jovovich sopii rooliin - mutta se kuinka paljon hän on vaikuttanut esittämäänsä hahmoonsa onkin toinen asia.
Kaikkien Milla Jovovichin tähdittämien leffojen on riskinä muuttua ruodon esittelemiseksi: mitä vähemmän leffassa on järkeä ja mitä huonommin se on tehty, sen enemmän Jovovichin alastonta pintaa on näkyvissä. Asiaa voi verrata suoraan esim. Ultraviolet ja Jean d'arc -leffojen välillä. Fifht Element osuu mukavasti tähän välimaastoon.
Mitä moinen laatumittari sitten kertoo Resident Evilistä? Hämmästyttävän vähän. Kuten sanottu: Jovovichin leffoilla on riski muuttua "pintakiilloksi". Vaikka stereotyyppisen seksikästä ja pelimäisen typerää onkin, ei Resident Evilissä häiritsevän räikeään herutukseen alennuta. Tästä tietysti voi olla montaa mieltä, mikä korostaakin sopivasti asian varsinaista pointtia: Resident Evil -leffojen juttu on Milla Jovovich. Moni käy katsoo leffat jo pelkästään "naiskauneuden" takia.
Missä tahansa B-leffassa näkee intohimoisempia ja kekseliäämpiä selityksiä zombeille kuin paljon peliltä perivältä Resident Evil triologiassa. Varsinkin ensimmäisen osan zombeja uskottavimpia viritelmiä löytää jo youtubesta. Kolmannessa osassa on kuosi korjattu - ilmeisesti käsikirjoituksen kustannuksella. Mielenkiintoisella tavalla triologian keskimmäinen vaikuttaa tasapainoisimmalta elokuvalta, jossa sopivassa suhteessa on mukana oikeastaan kaikkea tällaiseen zombiplasterointiin sopivaa.
Ykkösosan suurin ongelma oli lähes kliseinen lähestymistapa ja onneton lavastus sekä maskeeraus. Tarinassa mennään maanalla olevaan tutkimuslaitokseen sammuttelemaan tietokonetta ja tekemään kaikkea typerään erinäisistä tekosyistä. Kaikkialla on valoa, lavasteet näyttävät (ja varmasti myös ovat) pahvilta ja zombien olemus ei paljon hätkähdytä.
Kakkososassa päästään pihalle tylsistä tunneleista. Zombit ovat valloittaneet kaupungin kadut ja meininki on kohtalaisen kasassa. Zombien ennalta-arvattava ilmestyminen ei haittaa liiaksi, eikä myöskään kliseiset käänteet juonessa. Hahmoille on annettu siedettävä syy tehdä kaikkea. Edes lopun mutanttiörvelö ei pilannut tuotosta - paljolti tähän vaikkutti lienee se, että "pahis" oli maskeilla tehty. Digitaalinörtit oli jätetty kotiin pelaamaan pasianssia ja hyvä niin. Huonona esimerkkinä toimikoon The Incredible Hulk. Loppuratkaisun moralisointi jäi sopivan vaisuksi ja ymmärrettäväksi, eikä suuria tunteita tarvinnut vuodattaa. Toiminta oli suht kasassa, vaikka ihmettelenkin aina, miksi luodit tuntuvat väistelevän päähenkilöitä (ja miten zombeja vain riitti riittämisen jälkeen). Ei mitään päätähuimaavaa, mutta toimivaa. Edes krapula ei ole välttämätön syy katsoakseen tämän leffan.
Kolmosessa onkin sitten vedetty pykälään jokin selittämätön Mad-Max vaihde. Ilmeisesti tekiöiden on ollut mahdoton nähdä muunlaista post-apokalyptista maailmaa kuin aussien viitoittamaa visiota. Hahmoihin on kakkososan jälkeen ilmestynyt jälleen lähes korostettu sterotyyppinen esittäminen. Jo ensimmäisen sekunnin jälkeen on henkiöstä hyvin aavistettavissa, mitä kukakin tekee ja edustaa - kuin vanhan kunnon Star Warsin tapaan. Maailma on rakennettu liiallisella mahtipontisuudella, eikä juttu edes liitty edellisosiinsa niin saumattomasti kuin edeltäjänsä. Jovovichin hahmo on niin rankkis, ettei tahdo Milla-tytön kengän riittää. Leffa alkoi jokseenkin mielenkiintoja herättämättä - jos koko muuten mielenkiintoinen tapahtumaketju on kerrottava ensimmäisten kuvien jälkeen, ei paljon jää paljastettavaksi elokuvan ajaksi. Leffa ei kehity yhtään parempaan suuntaa kun mukaan nakataan messiaalisia elemettejä ja yliluonnollisia kykyjä. Pahiskin on tyypillinen muropaketista löytyvä psykopaatti.
Sen verran oli väsy silmässä, ettei leffa oikein tarttunut. Velvollisuudekseni koenkin siis katsoa unettavan elokuvan uudestaan ja palata asiaan tarpeen vaatiessa.
Boksin hankkiminen ei suoranaisesti kaduta. Suomessa en boksiin ole törmännyt, mutta Tallinnasta sen bongasin. Jostain syystä ensimmäisessä leffassa on vain jenkki subit - muista löytyy suomeksikin. Boksin hinta oli verrattain pieni siihen nähden, että sain varmistuksen Resident Evil-leffoihin liittyvistä oletuksistani ja ennakkoluuloistani. Vähän hyvää, mutta ei pelkkää skeidaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos teksti on ajatusta nopeampi - älä vaivaudu.