Äkkiseltään tulee selväksi, mitä kysymyksellä haettaan. Se liittyy ainaiseksi keskustelunaiheeksi päätyneeseen alkoholipolitiikkaan, jonka tiimoilta hallinnon vaikuttaa olevan mahdotonta saada aikaiseksi mieleistään mallia.
Mutta jo pelkästään kysymyksen toistaminen mielessä kertookin jotain kokonaan muuta: "Oletko huolestunut suomalaisten alkoholin käytöstä?".
Miksi suomalaisten? Eikö luontevampaa ja hedelmällisempää olisi kysyä "oletko huolestunut alkoholin käytöstä", kuin tuoda siihen määrite "suomalaisten", joka automaattisesti ohjaa vertaamaan tätä suomalaisten juomakulttuuria johonkin toiseen kulttuuriin. Tällaisen kysymyksen asettelun seurauksena voidaan verrata eri maista koottuja tilastoja ja päätellä, että suomalaiset juovat vähemmän kuin venäläiset. Väittelyn tiimoilta kiinnitetään huomiota milloin tilastojen virhemarginaaleihin - milloin venäläisen kulttuurin rappeutuneisuuteen, mikä sitten onkin omiaan nostamaan suomalaisten itsetuntoa ja samalla lietsomaan pahaa verta. Alkoholia puolustavat voivat ottaa esimerkiksi myös Ranskan, jossa viiniä litkitään joka käänteessä. Vastustajat nostavat esille erilaisen juomakulttuurin ja tekevät eroa viinin ja viinan välille. Kättä väännetään joka asiasta - kaikki juotava muutetaan kulutetuiksi litroiksi henkilöä kohden vuoden ajalla. Mittaria suosivat niin puolustajat kuin vastustajat, vaikka se on niin yleistävä, ettei se kerro enää mitään koko alkoholin kulutuksesta.
On täysin eri asia kuinka paljon alkoholia ostetaan, kuin se miten se kulutetaan. Keskikulutukseen perustuva mittari on yhtä käytännöllinen kuin päätellä millainen on keskiverto suomalainen kansanedustajia luokittelemalla sopivin kriteerein. Tahtoisimpa tavata henkilön, jolle pelkkä hallitus on jokaista siellä olevaa henkilöä myöden juuri sellainen kuin hän haluaisi. - Puhumattakaan nyt siitä, että kaikki eivät edes äänestä, kuten kaikki eivät käytä alkoholia.
Yleensä alkoholin kulutusta onkin suitsimassa henkilöt, jotka eivät siitä juuri mitään tiedä, ja jotka eivät ymmärrä tehdä eroa kulutuksen ja ostamisen välille. Viinapullon voi juoda seitsemän päivän aikana tai sitten muutamassa tunnissa. Tavalla on suuri merkitys terveydellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin, mutta "litraa henkilöä kohden per vuosi" ei kerro tästä yhtään mitään. Korkeintaan se voi olla pohja oletuksille, joita juuri jo pohjansa takia voidaan kyseenalaistaan.
Kysymyksen harkitsematon esittäminen ei ole Surffi.net:in galluppia hoitavan henkilön ymmärtämättömyyttä, vaan enemmänkin kiteytymä siitä kollektiivisesta suomalaisesta ajattelutavasta, joka jossain määrin on turmellut meistä jokaisen. Jokainen meistä ymmärtää, että suomi on rajoilla erotettu alue maapallon maa-alueilla, mutta jo se miksi, miten ja millä tavalla raja on vedetty nostaa esiin ristiriitaisia käsityksiä. Eräs ääriäsänmaallisen miehen teesinä on sotaveteraanien kunnioitus, koska he taistelivat suomen itsenäiseksi. Hänen mielestään on myös sotaveteraanenja halveksivaa päästää suomeen väärän värisiä maahanmuuttajia. Luulisi, että juuri tosi isänmaan ystävä olisi perehtynyt asiaan paremmin: eihän Suomea sotimalla taisteltu itsenäiseksi, eikä niin ikään sen aikaisia "sotaveteraaneja" enää edes jäljellä olisi. Se, että Suomi on itsenäinen - se on julistettu itsenäiseksi ja onnistuttu itsenäisenä pitämään - ei tarkoita, että muun maailman menoa ei tarvitse huolehtia. Ei, se tarkoittaa, että me voimme itse päättää mitä me maallamme teemme.
Tämän asian ymmärtämättömyys on johtanut ajattelutapaan, joka heijastuu jokapäiväisessä keskustelussa: Suomen parhaaksi, suomalaisuuden vuoksi, suomalainen kulttuuri, suomalaiset arvot... Kukin vuorollaan vetoaa johonkin tällaiseen käsitykseen, vaikka kaikki ne merkitsevät eri asioita eri ihmisille. Ei ole yhtenäistä suomalaista kulttuuria, vaikka suomalaistumisen aikaan niin tahdottiin olleen. Ei ole yhtenäisiä suomalaisia arvoja, ei yhteistä parasta. Lönnrot ja Tobeliuksen tahaton perintö elää yhä. Sen mukaan suomalainen on nöyrä ja sisukas, eikä suomalainen kapinoi. Sen mukaan meillä kaikilla suomalaisilla on yhteinen perintö, yhteinen historia.
Mitä sitten, että vielä 1800 luvulla suomessa vallitsi säätylöistön ja rahvaan välillä niin syvä suopa, että kaikki - koko kulttuuri kieltä myöden olivat eri. Säätyläisiä oli pari pari prosenttia ja heillä oli kaikki valta, jopa lait olevat heille ja rahvaille omansa. Mitä sitten, että kansalaissodan jälkeen punaisia kuoli vankileirien oloissa kymmeniä tuhansia, vaikka niin samaa kansaa oltiin olevinamme.
Nämä arvot joutuvat kovalle koetukselle nöyrälle ja sisukkaalle suomalaiselle, kun itäisestä naapurustosta samalle työpaikalle tulee miehiä, jotka tekevät 12 tunnin työpäivää ja tekevät siinä ajassa 3-4 suomalaisen työt. Väärinhän se on, eikö niin? Mutta miksi? Koska suomalaisen on vaikea huomata, että sisua ja tehokkuutta on muuallakin. On helppo ajatella olevansa sitkeä ja kova, kunnes joku toinen - joku ulkomaalainen, vieras ja oudosta kulttuurista (jos sitä nyt kulttuuriksi edes voi sanoa) onkin parempi, nopeampi, sisukkaampi ja vieläkin nöyrempi.
Kun on varma omasta sisukkuudestaan, ei haittaa vaikka ottaisi vähän lunkinmin - ei se tarmo mihinkään siinä katoa, kun on Juojan suomana sen kanssa syntynyt.
Muukalaisen työstä etsitään virheitä, häntä on hyvä vähän kiusata, ja kun ei sekään auta, on aika liittoutua ja vaatia muutosta.
Sama pätee niin useimmilla työpaikoilla jossa johtoporras ei rajoita tehtävien töiden määrää, mutta myös Euroopan Unionissa. Me, Suomi, olemme osa maailman suurinta talousaluetta. Me olemme osa suurvaltaa, tai ainakin hyvin lähellä sitä olevaa instituutiota. Me olemme eurooppalaisia, ja Eurooppa on me.
Siitä huolimatta keskusteluissa, uutisissa, gallupeissa... kaikkialla on huomattavissa, kuinka asiat esitetään aina siinä perspektiivissä, että suomi on jotain verrattuna johonkin muuhun. Vertailukohdetta ei tarvitse edes antaa, kun se on jo siitä löydettävissä, kuten otsikoinnin kysymys osoittaa. Eikä se rajoitu vain politiikkaan, vaan myös ihan jokapäiväiseen elämään: miten sisustaa talo? Millaisella autolla ajat? Pitää siivota kotona, sillä jos joku tulee käymään, on sekasotku noloa.
On se kumma juttu, että Suomi olisi ennemmin osa Yhdysvaltoja kuin Eurooppaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos teksti on ajatusta nopeampi - älä vaivaudu.