Kuuluuko metsässä kaatuvasta puusta ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa? No mitä hemmettiä, tietysti kuuluu! Yhtä hyvin voisi kysyä, huomaako kukaan maailmankaikkeuden syntyä, jos kukaan ei ole sitä näkemässä. Ääni kuuluu - tarkemminkin sanottuna, se syntyy - huolimatta kuuleeko sitä kukaan tai mikään. Nämä ovat fysiikanlakeja. Maailma on myös syntynyt, ja vaikka toisten mielestä on tässä vaiheessa alkaa julistaa Jumalan sanaa, niin kuitenkin kyse on fysiikasta (jonka Jumala on luonut, ennen kuin mitään on luotu, tai jotain - ei kiinnosta, koska se on typerää).
Jumala saa lyödä minut kappaleiksi ennen kuin saan tätä julkaistua, koska olen häntä (anteeksi Häntä) loukannut, paitsi niin ei voi olla, koska se olisi todisteaineistoa olemassaolon puolesta. Ihana paradoksi, ja jälleen: ihan sama.
Fenomenologisen reflektion mukaan asiat tulevat todeksi meille sen perusteella kuin ne havaitsemme. Toisin sanoen käsityksemme todellisuudesta perustuu aisteillemme. No, aistimme ovat perin rajoittuneet. Fyysisesti tunnemme vähän vain suuremmista muodoista, emme näe kaikkia valon aaltoja, kuulomme on vaatimaton, jota huonompi on hajumme ja makumme, mikä perustuu vain neljän eri tuntoelimen varaan. Käsityksemme todellisuudesta on väkisinkin puutteellinen, mutta se on niissä raameissa, jotka ihmismieli voi ymmärtää.
Meidän tuleekin olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka näkevät saman asian eri näkökulmasta. Meidän tulee olla tietoisia, miten toinen asian näkee. Meidän on tehtävä johtopäätelmä maailman luonteesta ei paitsi omien primaarikokemusten kautta vaan myös toisten ihmisten sekundaarikokemusten kautta.
Olemme kaikki puutteellisia olentoja, joille on hankala myöntää omia puutteitamme.Joten kysympä sinulta, Jumala, jos olet meidät omaksi kuvaksesi luonut, kuinka puutteellinen itse olet? Vai onko niin, että meillä on potentiaalinen mahdollisuus nähdä "kaikki", jonka rinnalla tieteemme on pelkkää muurahaisten paskanjauhamista?
Vastaan, että ei: ihmiset ovat saavuttaneet, mitä ovatkaan saavuttaneet itse, yksin ja vain meidän kesken. Jumalaa on tarvittu lähinnä syyksi tappaa muita ihmisiä.
tiistai 3. syyskuuta 2013
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Lapset, porno ja viinapolitiikka
Nyt on otsikoihin ilmestynyt pornon vaikutus lapsiin. Toisaalta yhtäläisyysmerkki vedetään surutta, ja kuitenkin todetaan, etteivät kaikki lapset siitä ahdistu. Tuula Tammisen mukaan "Ennen lapsia ovat suojelleet seksuaaliset ja sosiaaliset rajat ja jopa tabut. Nyt kun tabut on purettu, ei ole mitään uutta suojaa." Ikävintä tässä toteamuksessa on se, että Tamminen on Tampereen yliopiston professori, yliopiston, jolla on erittäin vahva osaaminen sosiaalitieteissä. Vastapainoksi totean, että jos asiaan ei liittyisi tabuja, sosiaalinen paine menettäisi merkityksensä.
Tietenkään porno tai seksi ei kuulu lapsille, mutta ollaan nyt sentään rehellisiä, että nämä asiat oikeasti alkavat kiinnostamaan jossain vaiheessa ja että ihmiset suhtautuvat niihin eri tavoin. Ihan oikeasti, tiedän aikuisiakin ihmisiä, joita porno ahdistaa. Kun keskusteluun otetaan mukaan "lapset", saadaan entistä enemmän arvolatautunutta keskustelua, jolla loppujen lopuksi ei ole mitään merkitystä - paitsi siinä tapauksessa, että ajatukset johtavat tekoihin.
En kannata Piraattipuoluetta missään, koska koko puolue koostuu keskenkasvaneista junnuista, mutta tämän uuden digitaalisen maailman osa heistä tuntee ja ymmärtää hyvin. Ahto Apajalahti kirjoittaa asiasta asiantuntevammin kuin kukaan muu puupää, joka lähtee kommentoimaan asiaa tunnepohjalta.
Kaiken ytimenä kuitenkin on tämä nykyinen trendi, jolla halutaan hankaloittaa hankintaa tai kieltää asioita, ja uskompa, että jossain tunnekuohuissa pornon suhteenkin tehdään jälleen jotain turhia ja tehottomia ratkaisua. Vedetään suora rinnastus Helsingin Sanomien viiden artikkelin viikkoannos, jonka voi kiertää useimmilla tavoilla, kuin edes äkkiseltään mieleen tulee. Samaa voi sanoa Piratebay-estosta, jolla ei käytännössä ollut mitään merkitystä.
Nyt heitetään vielä samaan syssyyn alkoholilain muuttamisinto, koska suomalaiset ryyppäävät liikaa. Mitä ikinä tarkoittaa "liikaa"? Jos tätä "liikaa" aletaan laskemaan hintalapun perusteella, niin ensimmäisenä pitäisi rajoittaa koulutusta idiooteille. Ihan oikeasti, mikään ei maksa yhteiskunnalle niin paljon, kuin lapsi koulutuksineen päivineen. Jos suoraan vain jätetään yhteiskunnan ulkopuolelle kaikki todennäköisesti toivottomat tapaukset, niin yhteiskunta säästää miljardeja. Aivan, mutta tämähän on jo suunnitteilla: halutaan tuhota subjektiivinen päivähoito-oikeus, koska kyllähän joutilailla on aikaa lapsistaan huolta pitää. Tärkein unohtuu, josta Saku Timonen meitä onneksi muistuttaa: "Lapsilla on oikeus päästä jo pienenä oppimaan sosiaalisen elämän alkeita. Toteutuessaan Tynkkysen ehdotus olisi hyvä opetus kaikkein pienimmille työttömien lapsille. He oppisivat jo pienestä pitäen, että heillä ei ole oikeutta kuulua toisten joukkoon."
Ihmistä, ihmisarvoa saati ihmisen kustannuksia ei voi mitata rahalla. Ei koskaan: juopot saavat juotavansa, oli lainsäädäntö sitten kuinka tiukkaa tahansa. Edes kieltolaki ei estänyt ryyppäämistä, eikä estäisi enää. Onneksi suomalaisesta alkoholipolitiikasta hyötyy edes etelänaapuri.
Kaikkia näitä esille nostamiani asioita yhdstää ainakin yksi yhteinen tekijä: lainsäätäjät ja heidän asiantuntijansa ovat vieraantuneet todellisesta maailmasta lähes täydellisesti. Nuoria nimittäin kiinnostaa porno jatkossakin, ja he tulevat sitä käsiinsä saamaan yhtäältä kuin suomalaiset jatkavat ryyppäämistä estoista, kielloista ja rajoituksista huolimatta. Ilmeisesti tabuja halutaan vahvistaa purkamisen sijaan, kuvitellaan sokeasti, että ihmiset noudattavat sääntöjä. Paperilla dynamiittia - käytännössä suutari. Todellakin, asiantuntijat ja päättäjät: tulkaa tänne maailmaan tutustumaan asioihin, ennen kun taas keksitään jotain idioottimaista ideaa.
Tietenkään porno tai seksi ei kuulu lapsille, mutta ollaan nyt sentään rehellisiä, että nämä asiat oikeasti alkavat kiinnostamaan jossain vaiheessa ja että ihmiset suhtautuvat niihin eri tavoin. Ihan oikeasti, tiedän aikuisiakin ihmisiä, joita porno ahdistaa. Kun keskusteluun otetaan mukaan "lapset", saadaan entistä enemmän arvolatautunutta keskustelua, jolla loppujen lopuksi ei ole mitään merkitystä - paitsi siinä tapauksessa, että ajatukset johtavat tekoihin.
En kannata Piraattipuoluetta missään, koska koko puolue koostuu keskenkasvaneista junnuista, mutta tämän uuden digitaalisen maailman osa heistä tuntee ja ymmärtää hyvin. Ahto Apajalahti kirjoittaa asiasta asiantuntevammin kuin kukaan muu puupää, joka lähtee kommentoimaan asiaa tunnepohjalta.
Kaiken ytimenä kuitenkin on tämä nykyinen trendi, jolla halutaan hankaloittaa hankintaa tai kieltää asioita, ja uskompa, että jossain tunnekuohuissa pornon suhteenkin tehdään jälleen jotain turhia ja tehottomia ratkaisua. Vedetään suora rinnastus Helsingin Sanomien viiden artikkelin viikkoannos, jonka voi kiertää useimmilla tavoilla, kuin edes äkkiseltään mieleen tulee. Samaa voi sanoa Piratebay-estosta, jolla ei käytännössä ollut mitään merkitystä.
Nyt heitetään vielä samaan syssyyn alkoholilain muuttamisinto, koska suomalaiset ryyppäävät liikaa. Mitä ikinä tarkoittaa "liikaa"? Jos tätä "liikaa" aletaan laskemaan hintalapun perusteella, niin ensimmäisenä pitäisi rajoittaa koulutusta idiooteille. Ihan oikeasti, mikään ei maksa yhteiskunnalle niin paljon, kuin lapsi koulutuksineen päivineen. Jos suoraan vain jätetään yhteiskunnan ulkopuolelle kaikki todennäköisesti toivottomat tapaukset, niin yhteiskunta säästää miljardeja. Aivan, mutta tämähän on jo suunnitteilla: halutaan tuhota subjektiivinen päivähoito-oikeus, koska kyllähän joutilailla on aikaa lapsistaan huolta pitää. Tärkein unohtuu, josta Saku Timonen meitä onneksi muistuttaa: "Lapsilla on oikeus päästä jo pienenä oppimaan sosiaalisen elämän alkeita. Toteutuessaan Tynkkysen ehdotus olisi hyvä opetus kaikkein pienimmille työttömien lapsille. He oppisivat jo pienestä pitäen, että heillä ei ole oikeutta kuulua toisten joukkoon."
Ihmistä, ihmisarvoa saati ihmisen kustannuksia ei voi mitata rahalla. Ei koskaan: juopot saavat juotavansa, oli lainsäädäntö sitten kuinka tiukkaa tahansa. Edes kieltolaki ei estänyt ryyppäämistä, eikä estäisi enää. Onneksi suomalaisesta alkoholipolitiikasta hyötyy edes etelänaapuri.
Kaikkia näitä esille nostamiani asioita yhdstää ainakin yksi yhteinen tekijä: lainsäätäjät ja heidän asiantuntijansa ovat vieraantuneet todellisesta maailmasta lähes täydellisesti. Nuoria nimittäin kiinnostaa porno jatkossakin, ja he tulevat sitä käsiinsä saamaan yhtäältä kuin suomalaiset jatkavat ryyppäämistä estoista, kielloista ja rajoituksista huolimatta. Ilmeisesti tabuja halutaan vahvistaa purkamisen sijaan, kuvitellaan sokeasti, että ihmiset noudattavat sääntöjä. Paperilla dynamiittia - käytännössä suutari. Todellakin, asiantuntijat ja päättäjät: tulkaa tänne maailmaan tutustumaan asioihin, ennen kun taas keksitään jotain idioottimaista ideaa.
tiistai 20. elokuuta 2013
Itsekeskeinen kusipäinen mulkku
Olen tässä viimeaikoina kuullut tavallista useammin olevani otsikonmukainen tyyppi. No enpä ala kieltämään ainakaan mulkkua ja kusipäätä, sillä toisinaan olen kumpaakin. Kusipäisyyttä on varmasti aika useallakin ilmassa, kun oikein sapettaa. Mulkku olen silloin, kun minulle on mulkku, minua yritetään manipuloida tai minusta yritetään hyötyä. Itsekeskeisyys onkin sitten toinen asia.
Olen ihminen, jolle on helppo avautua - siitä päätellen, että minulle sangen usein avaudutaan. Yritän aina myös olla jotenkin avuksi ja helpottaa muiden oloa. Juttu kuitenkin on niin - ja tämä tuntuu menevän täysin yli ymmärryksen likipitäen kaikilta - että asetan omat ongelmani tärkeimmiksi kuin muiden. Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä. Jokaisen pitäisi tehdä niin, ja niinhän ihmiset tekevät silloin kun ongelmistaan puhuvat. Se on niin hemmetin kummallinen juttu, että kun ei voimia tai kiinnostusta riitä omilta asioiltaan kantaa vielä muidenkin ongelmia niin pam: olen itsekeskeinen ja todella nopeasti myös kusipäinen mulkku.
Mistä hemmetistä ihmiset saavat sellaisen kuvan, että olen velvollinen ottamaan kaiken vastaan? Vian on oltava minussa, koska tällaisia ihmisiä tuntuu pyörivän ympärilläni käsittämättömän paljon. Olen hyvin itsetietoinen ihminen, ja tiedostan vallan hyvin, että monet tarvitsevat minua enemmän kuin minä heitä. En kuitenkaan aja ketään pois pelkästään tällaisella typerällä tekosyyllä: ihminen voi olla mahtava tyyppi, vaikka hän ei minulle mikään henkireikä olisikaan. Siinä vaiheessa kuitenkin kyrpii käsittämättömästi, että joku, jolle olen "rakas", "ihana" tai "tärkeä" ottaa nokkiinsa, kun minulla on huono päivä, kun minun odotuksiini ei vastata ja ylipäätään, kun minua pidetään itsestäänselvyytenä.
Kaikki tämä ei ole vain minun ongelmaani: Koko Suomen poliittinen kenttä on täynnä hyötyjiä, kusipäitä ja mulkkuja. Itsekeskeisyys on se mantra millä politiikkaa tehdään. Harva on tainnut huomata, ettei nykyään tehtävällä politiikalla ole enää mitään tekemistä asioiden ratkaisun kanssa. Populismi on pilannut kaiken. Ihmisille puhutaan vain yksinkertaistettujen lausuntojen kautta, vääristelemällä ja valehtelemalla. Meistä halutaan hyötyä, meitä halutaan kontrolloida. Meille tarjoillaan nopeita ratkaisuja olemattomiin ongelmiin. Meidän pitäisi ymmärtää, meidän pitäisi äänestää.
Poliittista ideologiaa ei enää ole. Ei ole punaisia tai valkoisia, on vain erillaisia tapoja ratkaista asioita. Perussuomalaisissa koko typeryys kulminoituu: Mitään poliittista identiteettiä ei ole, ei minkäänlaista yhtenäisyyttä minkään asian suhteen. Pelkkää vastustusta, mielikuvien maalaamista, kiukuttelua ja valittamista. Mediat ovat kaikki pahasta ja tekevät persuille vääryyttä. Vallalla on marxilainenviherpunakommunismimädätysilluminatisiionisti-salaliitto, jota vastaan urpot käyvät lietsomalla vihaa ulkomaalaisia kohtaan ja vastustamalla homoja.
Kysynpä vain, pitääkö minun oikeasti kuunnella tai arvostaa tällaista? Tarviiko kenenkään? Kansanedustajien pitäisi edustaa kansaa, ihmisiä. He ovat töissä meillä. Ei toisinpäin.
Olen monen persun mielestä aivopesty itsekeskeinen kusipäinen mulkku. Sittenhän olen.
Olen ihminen, jolle on helppo avautua - siitä päätellen, että minulle sangen usein avaudutaan. Yritän aina myös olla jotenkin avuksi ja helpottaa muiden oloa. Juttu kuitenkin on niin - ja tämä tuntuu menevän täysin yli ymmärryksen likipitäen kaikilta - että asetan omat ongelmani tärkeimmiksi kuin muiden. Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä. Jokaisen pitäisi tehdä niin, ja niinhän ihmiset tekevät silloin kun ongelmistaan puhuvat. Se on niin hemmetin kummallinen juttu, että kun ei voimia tai kiinnostusta riitä omilta asioiltaan kantaa vielä muidenkin ongelmia niin pam: olen itsekeskeinen ja todella nopeasti myös kusipäinen mulkku.
Mistä hemmetistä ihmiset saavat sellaisen kuvan, että olen velvollinen ottamaan kaiken vastaan? Vian on oltava minussa, koska tällaisia ihmisiä tuntuu pyörivän ympärilläni käsittämättömän paljon. Olen hyvin itsetietoinen ihminen, ja tiedostan vallan hyvin, että monet tarvitsevat minua enemmän kuin minä heitä. En kuitenkaan aja ketään pois pelkästään tällaisella typerällä tekosyyllä: ihminen voi olla mahtava tyyppi, vaikka hän ei minulle mikään henkireikä olisikaan. Siinä vaiheessa kuitenkin kyrpii käsittämättömästi, että joku, jolle olen "rakas", "ihana" tai "tärkeä" ottaa nokkiinsa, kun minulla on huono päivä, kun minun odotuksiini ei vastata ja ylipäätään, kun minua pidetään itsestäänselvyytenä.
Kaikki tämä ei ole vain minun ongelmaani: Koko Suomen poliittinen kenttä on täynnä hyötyjiä, kusipäitä ja mulkkuja. Itsekeskeisyys on se mantra millä politiikkaa tehdään. Harva on tainnut huomata, ettei nykyään tehtävällä politiikalla ole enää mitään tekemistä asioiden ratkaisun kanssa. Populismi on pilannut kaiken. Ihmisille puhutaan vain yksinkertaistettujen lausuntojen kautta, vääristelemällä ja valehtelemalla. Meistä halutaan hyötyä, meitä halutaan kontrolloida. Meille tarjoillaan nopeita ratkaisuja olemattomiin ongelmiin. Meidän pitäisi ymmärtää, meidän pitäisi äänestää.
Poliittista ideologiaa ei enää ole. Ei ole punaisia tai valkoisia, on vain erillaisia tapoja ratkaista asioita. Perussuomalaisissa koko typeryys kulminoituu: Mitään poliittista identiteettiä ei ole, ei minkäänlaista yhtenäisyyttä minkään asian suhteen. Pelkkää vastustusta, mielikuvien maalaamista, kiukuttelua ja valittamista. Mediat ovat kaikki pahasta ja tekevät persuille vääryyttä. Vallalla on marxilainenviherpunakommunismimädätysilluminatisiionisti-salaliitto, jota vastaan urpot käyvät lietsomalla vihaa ulkomaalaisia kohtaan ja vastustamalla homoja.
Kysynpä vain, pitääkö minun oikeasti kuunnella tai arvostaa tällaista? Tarviiko kenenkään? Kansanedustajien pitäisi edustaa kansaa, ihmisiä. He ovat töissä meillä. Ei toisinpäin.
Olen monen persun mielestä aivopesty itsekeskeinen kusipäinen mulkku. Sittenhän olen.
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Medialukutaidon puute
Koska eilinen kirjoitukseni Halla-ahosta sai sen verran paljon lukukertoja ja huomiota Hommafoorumia myöden, katson tarpeelliseksi jatkaa asiasta vielä hieman. Yleensä en jää puimaan samoja asioita, enkä puutu kommenttiraitaan. Tällä kertaa en voi välttää kiusausta, koska kommentit todistavat pointtini.
Ensin on syytä kuitenkin tehdä paria asiaa selväksi. Olin viime kunnallisvaaleissa ehdolla Vihreiden listalla. En tullut valituksi, ja muutenkin lähdin koko hommaan silkasta mielenkiinnosta ja kokemuksen takia. Toista kertaa tuskin ehdolle asetun, ja vaikka asettuisinkin, niin en Vihreänä koska olen saanut tarpeeksi jatkuvasta takinkäännöstä. Puoluekorttia minulla ei ole, eikä tule. Minusta kaikki äärihihhulit, hipit ja rasistit voisi heittää samaan kuoppaan pelleilemään.
En pidä Perussuomalaisia rasistisena puolueena. Selvää on, että persuissa on poikkeuksellisen paljon rasisteja mukana tekemässä ja kannattamassa. Eniten tästä on haittaa puolueelle itselleen. En ole koskaan äänestänyt persua, enkä näillä näkymin äänestäkään. Siinä tapauksessa, että Perussuomalaiset tyrmäilyn ja jyrkkien muutosehdotusten sijaan rakentaisivat ohjelman, jossa olisi edes jotain toteuttamiskelpoista - tai edes toimivia ratkaisuja oman poliittisen agendansa ajamiseksi, niin kaikki on toki mahdollista. Nyt persut eivät tarjoile muuta kuin Tossavaisen harhaisia höpinöitä, Halla-ahon muukalaisvihamielistä jupinaa, joka yrittää näyttää perustellulta ja älykkäältä, Hakkaraisen irtiottoja ja Soinin onelinereitä.
Kiitos teille kaikille, jotka hurmoksessa tai muuten persuja äänestitte. Te nimittäin olette mahdollistaneet sen, että nykyinen, Suomen historian huonoin hallitus, saa ihan rauhassa romahduttaa hyvinvoinin, tuhota peruspalvelut ja rakentaa Suomesta todellisen luokkayhteiskunnan. Ilman teitä Perussuomalaiset eivät olisi kasvaneet suureksi puolueeksi, joka kieltäytyi kaikesta hallitusvastuusta ja jonka seurauksena hallitus on nyt naurettava tilkkutäkki, jota Kokoomuksen ihanteet pyörittävät. Mutta jos hallitus on surkea, niin oppositiokin on täysin munaton.
Miten tämä sitten tapahtui? Koska ihmiset ovat typeriä lampaita, jotka antavat tunteiden ohjata siellä missä järkeä pitäisi olla. Perussuomalaisilla on monia täkyjä ja muutama hyväkin juttu. Oleellista ei kuitenkaan ole se, mikä saa kansan liikkeelle, vaan miten se saadaan. Ajatelkaapa nyt: Ensin tehdään suora ehdotus tai aloite, joka on niin jyrkkä, ettei sen vakavastiottamiselle ole oikeastaan minkäänlaisia edellytyksiä. Ihmiset saadaan siitä innostumaan, vaikka jo tiedetään että ehdotus vesittyy varmasti. Ja kun se sitten vesittyy, syytetään siitä vastavoimia. Kukaan ei kiinnitä huomiota enää itse ehdotukseen, koska "vihervasemmisto", "eliitti", "Marx" jne.
Anonyymi oli kommentoinut: "Halla-aho kuvaa "liberaaliuden" suomalaisen kristinuskon kontekstissa missä se todellakin on ahdasmielinen".
Halla-aho voi kuvata mitä tahansa missä hyvänsä kontekstissa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän liittää yksilökeskeisyyden Jumalakäsitykseen. Puurot ja vellit on pahasti sekaisin, jos sillä yritetään samalla perustella taustalla olevaa kollektiivia tai konsensusta.
Nimimerkki Bogreolilla taas on foliohattu täysin nurinpäin: "Kristillinen kirkko edesauttaa muslimien maailmanvalloitusta. Hijra eli muutto on osa islamin jihadia. Tässä valloitus"sodassa" kristillisen kirkon johtajat toivottavat tulevat alistajansa riemumielin tervetulleiksi ja alkavat ajaa heidän asiaansa."
En tiedä miten päin tätä pitäisi aloittaa purkamaan. En edes vaivaudu, sillä riittää, kun avaa lehden ja lukeen hieman ulkomaanuutisia - ihan sama minkä lehden. Sieltä voi seurata kuinka paljon kristillinen kirkko muslimien maailmanvalloitusta tukee.
Varsinainen pointti on kuitenkin tässä: kumpikaan kommenteista ei liity kirjoitukseeni varsinaiseen pointtiin, joka oli siinä kuinka Halla-aho puhuu omilleen ja representoi "me vs. muut" -asetelmaa. Kommentit liittyivät siihen että a) Halla-aho on oikeassa ja b) minä en ajattele oikein.
Medialukutaito on hälyttävän huonolla tolalla Suomessa. Samassa tekstissä annetaan käsitys, että kusipäisyys olisi etninen, geneettinen ja/tai uskonnollinen piirre ja samalla osoitetaan se vääräksi toteamalla, että omassa etnisessä, geneettisessä ja/tai uskonnollisessa ryhmässä on myös joukko kusipäitä. Tämän paradoksin voi oikaista vain jakamalla ihmiset meihin ja noihin.
Käsitys muuttuu, mutta fakta jää: kusipäitä on kaikissa ihmisryhmissä, huolimatta kuinka ryhmät määrittelee. Kaikki persut eivät ole kusipäisiä rasisteja - kaikki maahanmuuttajat eivät ole rikollisia raiskaajia. Ja jospa ihan käytännön syystä luovutaan puolustusdiskurssista ja sanotaankin, että osa persuista on kusipäisiä rasisteja - ja osa maahanmuuttajista rikollisia raiskaajia.
Ensin on syytä kuitenkin tehdä paria asiaa selväksi. Olin viime kunnallisvaaleissa ehdolla Vihreiden listalla. En tullut valituksi, ja muutenkin lähdin koko hommaan silkasta mielenkiinnosta ja kokemuksen takia. Toista kertaa tuskin ehdolle asetun, ja vaikka asettuisinkin, niin en Vihreänä koska olen saanut tarpeeksi jatkuvasta takinkäännöstä. Puoluekorttia minulla ei ole, eikä tule. Minusta kaikki äärihihhulit, hipit ja rasistit voisi heittää samaan kuoppaan pelleilemään.
En pidä Perussuomalaisia rasistisena puolueena. Selvää on, että persuissa on poikkeuksellisen paljon rasisteja mukana tekemässä ja kannattamassa. Eniten tästä on haittaa puolueelle itselleen. En ole koskaan äänestänyt persua, enkä näillä näkymin äänestäkään. Siinä tapauksessa, että Perussuomalaiset tyrmäilyn ja jyrkkien muutosehdotusten sijaan rakentaisivat ohjelman, jossa olisi edes jotain toteuttamiskelpoista - tai edes toimivia ratkaisuja oman poliittisen agendansa ajamiseksi, niin kaikki on toki mahdollista. Nyt persut eivät tarjoile muuta kuin Tossavaisen harhaisia höpinöitä, Halla-ahon muukalaisvihamielistä jupinaa, joka yrittää näyttää perustellulta ja älykkäältä, Hakkaraisen irtiottoja ja Soinin onelinereitä.
Kiitos teille kaikille, jotka hurmoksessa tai muuten persuja äänestitte. Te nimittäin olette mahdollistaneet sen, että nykyinen, Suomen historian huonoin hallitus, saa ihan rauhassa romahduttaa hyvinvoinin, tuhota peruspalvelut ja rakentaa Suomesta todellisen luokkayhteiskunnan. Ilman teitä Perussuomalaiset eivät olisi kasvaneet suureksi puolueeksi, joka kieltäytyi kaikesta hallitusvastuusta ja jonka seurauksena hallitus on nyt naurettava tilkkutäkki, jota Kokoomuksen ihanteet pyörittävät. Mutta jos hallitus on surkea, niin oppositiokin on täysin munaton.
Miten tämä sitten tapahtui? Koska ihmiset ovat typeriä lampaita, jotka antavat tunteiden ohjata siellä missä järkeä pitäisi olla. Perussuomalaisilla on monia täkyjä ja muutama hyväkin juttu. Oleellista ei kuitenkaan ole se, mikä saa kansan liikkeelle, vaan miten se saadaan. Ajatelkaapa nyt: Ensin tehdään suora ehdotus tai aloite, joka on niin jyrkkä, ettei sen vakavastiottamiselle ole oikeastaan minkäänlaisia edellytyksiä. Ihmiset saadaan siitä innostumaan, vaikka jo tiedetään että ehdotus vesittyy varmasti. Ja kun se sitten vesittyy, syytetään siitä vastavoimia. Kukaan ei kiinnitä huomiota enää itse ehdotukseen, koska "vihervasemmisto", "eliitti", "Marx" jne.
Anonyymi oli kommentoinut: "Halla-aho kuvaa "liberaaliuden" suomalaisen kristinuskon kontekstissa missä se todellakin on ahdasmielinen".
Halla-aho voi kuvata mitä tahansa missä hyvänsä kontekstissa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän liittää yksilökeskeisyyden Jumalakäsitykseen. Puurot ja vellit on pahasti sekaisin, jos sillä yritetään samalla perustella taustalla olevaa kollektiivia tai konsensusta.
Nimimerkki Bogreolilla taas on foliohattu täysin nurinpäin: "Kristillinen kirkko edesauttaa muslimien maailmanvalloitusta. Hijra eli muutto on osa islamin jihadia. Tässä valloitus"sodassa" kristillisen kirkon johtajat toivottavat tulevat alistajansa riemumielin tervetulleiksi ja alkavat ajaa heidän asiaansa."
En tiedä miten päin tätä pitäisi aloittaa purkamaan. En edes vaivaudu, sillä riittää, kun avaa lehden ja lukeen hieman ulkomaanuutisia - ihan sama minkä lehden. Sieltä voi seurata kuinka paljon kristillinen kirkko muslimien maailmanvalloitusta tukee.
Varsinainen pointti on kuitenkin tässä: kumpikaan kommenteista ei liity kirjoitukseeni varsinaiseen pointtiin, joka oli siinä kuinka Halla-aho puhuu omilleen ja representoi "me vs. muut" -asetelmaa. Kommentit liittyivät siihen että a) Halla-aho on oikeassa ja b) minä en ajattele oikein.
Medialukutaito on hälyttävän huonolla tolalla Suomessa. Samassa tekstissä annetaan käsitys, että kusipäisyys olisi etninen, geneettinen ja/tai uskonnollinen piirre ja samalla osoitetaan se vääräksi toteamalla, että omassa etnisessä, geneettisessä ja/tai uskonnollisessa ryhmässä on myös joukko kusipäitä. Tämän paradoksin voi oikaista vain jakamalla ihmiset meihin ja noihin.
Käsitys muuttuu, mutta fakta jää: kusipäitä on kaikissa ihmisryhmissä, huolimatta kuinka ryhmät määrittelee. Kaikki persut eivät ole kusipäisiä rasisteja - kaikki maahanmuuttajat eivät ole rikollisia raiskaajia. Ja jospa ihan käytännön syystä luovutaan puolustusdiskurssista ja sanotaankin, että osa persuista on kusipäisiä rasisteja - ja osa maahanmuuttajista rikollisia raiskaajia.
tiistai 13. elokuuta 2013
Halla-aho sekoilee jälleen
Viimeisimmässä tekstissään Jussi Halla-aho arvostelee ehdotusta moskeijan rakentamiseksi Helsinkiin (lue täältä). Asiasta voi olla montaa mieltä, sillä kuten Halla-aho kuuliaisesti myöntää, Helsingissä on jo useita moskeijan virkaa tekeviä rukoushuoneita (kuten Halla-aho Tommi Sarlinin tekstiä osuvasti siteeraa). Silmänsä Halla-aho kuitenkin sulkee täysin siltä, että rukoushuone on eri asia kuin pyhättö, kuten kirkko tai moskeija. Itseasiassa pidän erittäin typeränä, että Kampin yhteyteen rakennettiin yhteiskunnan varoin kappeli, kun yhtä hyvin olisi voinut rakentaa sinne esim. hiljenemishuoneen. Mahtaako Halla-aho pitää kappelia kirkon arvoisena paikkana? Tokkopa vain, mutta hyvin se kelpaa argumentiksi, kun omaa agendaa ajetaan.
Ja mikä tämä agenda sitten on? Jos joku ei vielä tiedä, niin muukalaisvastaisuus. Koko Halla-ahon teksti menettää teränsä tämän yhden lauseen takia: "Oli kyse homoliitoista, muslimeista tai muista asioista, vihervasemmistolaistuneessa kansankirkossamme on tullut muodiksi sanoa, että "minun Jumalani ei sitä tai tätä"." Halla-aho kuvaa edellä liberaalia maailmankatsomusta, ei vihervasemmistolaista. Liberaalisuus perustuu nimenomaan yksilön oikeuksiin, siinä missä (viher)vasemmistolaisuus ennen kaikkea ja kärkiä hakien kollektiiviin.
Asenne tulee erittäin hyvin esille: vihreät ja vasemmisto - miksei siis vihervasemmisto - edustavat voimakkaimmin kaikkea muu kuin oikeistolainen Halla-aho. Yhdeksi ja samaksi niputtamisen tarkoitus on viedä vastustajalta kasvot - etäännyttää vastavoima, ja tehdä siitä tunteeton typerä vastustaja. "Homoliittot" ovat niin ikään tärkeässä asemassa argumenteissa, sillä sitähän sekä Vihreät että Vasemmistoliitto voimakkaimmin puolustavat. Sitten mennäänkin "muslimeihin", mikä Halla-ahon kirjoutuksessa kantaa selkeän funktion, mutta millä ei ihan oikeasti ole mitään sen suurempaa merkitystä, kuin kristityillä saati hinduilla. Ja sitten tuleekin ne muut asiat, jotka jälleen kantavat tietyn merkityksen Halla-ahon lailla ajatteleville ihmisille, mutta mikä voi tarkoittaa jo ihan mitä tahansa.
Johtopäätelmä on, että Halla-aho puhuu omilleen. Hän ei argumentoi, ei esitä perusteita saati edes järkeile. Hän kertoo seuraajilleen, mitä mieltä pitää olla. Ja tämä on ollut ongelma Halla-ahon kirjoituksissa alusta lähtien: hän ei osallistu julkiseen keskusteluun, vaan rakentaa kannattajakuntaa, jota voisi "kansaksi" kutsua.
Ja mikä tämä agenda sitten on? Jos joku ei vielä tiedä, niin muukalaisvastaisuus. Koko Halla-ahon teksti menettää teränsä tämän yhden lauseen takia: "Oli kyse homoliitoista, muslimeista tai muista asioista, vihervasemmistolaistuneessa kansankirkossamme on tullut muodiksi sanoa, että "minun Jumalani ei sitä tai tätä"." Halla-aho kuvaa edellä liberaalia maailmankatsomusta, ei vihervasemmistolaista. Liberaalisuus perustuu nimenomaan yksilön oikeuksiin, siinä missä (viher)vasemmistolaisuus ennen kaikkea ja kärkiä hakien kollektiiviin.
Asenne tulee erittäin hyvin esille: vihreät ja vasemmisto - miksei siis vihervasemmisto - edustavat voimakkaimmin kaikkea muu kuin oikeistolainen Halla-aho. Yhdeksi ja samaksi niputtamisen tarkoitus on viedä vastustajalta kasvot - etäännyttää vastavoima, ja tehdä siitä tunteeton typerä vastustaja. "Homoliittot" ovat niin ikään tärkeässä asemassa argumenteissa, sillä sitähän sekä Vihreät että Vasemmistoliitto voimakkaimmin puolustavat. Sitten mennäänkin "muslimeihin", mikä Halla-ahon kirjoutuksessa kantaa selkeän funktion, mutta millä ei ihan oikeasti ole mitään sen suurempaa merkitystä, kuin kristityillä saati hinduilla. Ja sitten tuleekin ne muut asiat, jotka jälleen kantavat tietyn merkityksen Halla-ahon lailla ajatteleville ihmisille, mutta mikä voi tarkoittaa jo ihan mitä tahansa.
Johtopäätelmä on, että Halla-aho puhuu omilleen. Hän ei argumentoi, ei esitä perusteita saati edes järkeile. Hän kertoo seuraajilleen, mitä mieltä pitää olla. Ja tämä on ollut ongelma Halla-ahon kirjoituksissa alusta lähtien: hän ei osallistu julkiseen keskusteluun, vaan rakentaa kannattajakuntaa, jota voisi "kansaksi" kutsua.
Tärkeämpää on pistää tämäkin kasvottoman vihervasemmistolaisen ajattelun piikkiin, kuin oikeasti todeta, että liberaalisuus tai yksilökeskeisyys on se, mikä tässä häntä herneitä nenään nostattaa.
Ja vielä selvennykseksi: Minusta julkisin rahoin ei pitäisi rakentaa yhtään uskonnollista rakennusta, tilaa tai paikkaa sen enempää kuin kustantaa monikansallisen säätiön museohanketta. Piste.
maanantai 12. elokuuta 2013
Adornon perintö
Theodor Adorno esitti voimakasta kritiikkiä populaarikulttuuria kohtaa. Hänestä oli selvää, että viihdetuotannon teollistuminen aiheutti ohjelmiston surkastumisen, joka tulisi johtamaan passivoitumiseen. Hänen ajatuksensa keskiössä on taide ja taiteen portinvartijat, joihin lukeutuu kriitikot, tekijät, kustantajat jne. Populaarikulttuurissa hän ei nähnyt tällaisia portinvartiojoita. Voidaan tehdä kärjistävä aasinsilta siihen, että populaarissa viihteessä on tärkeintä tuotto: vain sitä tarjottiin, mitä ihmiset ovat kuluttavat, ja arvo lasketaan sen mukaan. Adornon mielestä tässä yhtälössä "arvolla", "puhuttelulla" tai "taiteella" ei ollut mitään sijaa.
Juuri hetki sitten silmiini osui mainos "dokumentista", jossa käsitellään ulkoterrestaalisia humanoideja, jotka kaappaavat ihmisiä. Samalla mieleeni tulee toinen "dokumentti" zombeista, jossa "asiantuntija" mainoksessa toteaa, ettei kysymys ole siitä jos, vaan milloin.
Tällaista roskaa meille syötetään. Tällaiseen roskaan osa uskoo, mutta suuremmalle osalle se on pohjustusta kaikkeen muuhun mielikuvitukselliseen. Itseäni huvittaa jokaikinen kerta, kun joku äityy puhumaan milloin Illuminatin, Vapaamuurarien, milloin sionistien tarkoituksesta kahmia kaikki maailman valta. Näille ihmisille maailma vaikuttaa olevan tavattoman pieni. Kun laskee länsimaat yhteen, ei päästä hädin tuskin viidennekseen Maapallon väestöstä. Kuinka kukaan voi oikeasti puhua maailmasta ja siellä vallitsevista voimista unohtaen Ahfrikan, Aasian (ja suuren osan Euraasiasta), Etelä-Ameriikan ja ties mitä muuta paikkaa ja nurkkausta.
Siinä mielessä salaliitoissa on kyse samasta kuin uskonnoissa: pyrkimyksestä selittää maailmaa. Ihmettelen, kuinka kukaan järkevä, itsenäiseen ajatteluun kykenevä ihminen, oikeasti uskoo, että ilmastonmuutos on ahneiden tutkijahippien keksintöä, tai että holokausti on lavastettu tapahtuma. Evoluutioteoriakin on tykin kohteena milloin missäkin. Tutkijoista on tullut yksi maailman kiroista. Heidän tuottamastaan tiedosta on tullut arvotonta moskaa. Sen sijaan aivoriihien argumenteista on tullut totisinta totta. Ilmastomuutoksen kieltäminen on yhtä tieteellistä kuin kreationismin kannattaminen. Salalittoihin uskominen vastaa lempisarjojen tapahtumista puhumista. Selvähän se on, että asioita sovitaan suljettujen ovien takana, päätöksiä junaillaan ja lobbaajat voivat vaikuttaa asioihin. Mikään tämä ei edellytä globaalin salaliiton olemassa oloa.
Toisaalta, en ihmettele yhtään, miksi tällaiseen riittää uskottavuutta. TV tarjoilee meille "dokumentteja", joiden taustalla ei ole ensimmäistäkään faktaa. Kun suuri tiedeyhteisö tyrmää jotain, on taustalla Harmaat, Illuminati tai jokin muu hörhöinen kuvitelma.
Maailma on jännittävämpi, kun siinä on mielikuvitusta mukaa. Adorno oli oikeassa ainakin siinä, että populaarikulttuuri passivoi ihmisiä ja potentiaalisesti tekee meistä idiootteja.
Juuri hetki sitten silmiini osui mainos "dokumentista", jossa käsitellään ulkoterrestaalisia humanoideja, jotka kaappaavat ihmisiä. Samalla mieleeni tulee toinen "dokumentti" zombeista, jossa "asiantuntija" mainoksessa toteaa, ettei kysymys ole siitä jos, vaan milloin.
Tällaista roskaa meille syötetään. Tällaiseen roskaan osa uskoo, mutta suuremmalle osalle se on pohjustusta kaikkeen muuhun mielikuvitukselliseen. Itseäni huvittaa jokaikinen kerta, kun joku äityy puhumaan milloin Illuminatin, Vapaamuurarien, milloin sionistien tarkoituksesta kahmia kaikki maailman valta. Näille ihmisille maailma vaikuttaa olevan tavattoman pieni. Kun laskee länsimaat yhteen, ei päästä hädin tuskin viidennekseen Maapallon väestöstä. Kuinka kukaan voi oikeasti puhua maailmasta ja siellä vallitsevista voimista unohtaen Ahfrikan, Aasian (ja suuren osan Euraasiasta), Etelä-Ameriikan ja ties mitä muuta paikkaa ja nurkkausta.
Siinä mielessä salaliitoissa on kyse samasta kuin uskonnoissa: pyrkimyksestä selittää maailmaa. Ihmettelen, kuinka kukaan järkevä, itsenäiseen ajatteluun kykenevä ihminen, oikeasti uskoo, että ilmastonmuutos on ahneiden tutkijahippien keksintöä, tai että holokausti on lavastettu tapahtuma. Evoluutioteoriakin on tykin kohteena milloin missäkin. Tutkijoista on tullut yksi maailman kiroista. Heidän tuottamastaan tiedosta on tullut arvotonta moskaa. Sen sijaan aivoriihien argumenteista on tullut totisinta totta. Ilmastomuutoksen kieltäminen on yhtä tieteellistä kuin kreationismin kannattaminen. Salalittoihin uskominen vastaa lempisarjojen tapahtumista puhumista. Selvähän se on, että asioita sovitaan suljettujen ovien takana, päätöksiä junaillaan ja lobbaajat voivat vaikuttaa asioihin. Mikään tämä ei edellytä globaalin salaliiton olemassa oloa.
Toisaalta, en ihmettele yhtään, miksi tällaiseen riittää uskottavuutta. TV tarjoilee meille "dokumentteja", joiden taustalla ei ole ensimmäistäkään faktaa. Kun suuri tiedeyhteisö tyrmää jotain, on taustalla Harmaat, Illuminati tai jokin muu hörhöinen kuvitelma.
Maailma on jännittävämpi, kun siinä on mielikuvitusta mukaa. Adorno oli oikeassa ainakin siinä, että populaarikulttuuri passivoi ihmisiä ja potentiaalisesti tekee meistä idiootteja.
Kokoomuksen kommunistit
Tänään Forssan Lehdessä (12.8) Kokoomusnuorten liittohallituksen jäsen, Juuso Seppälä toisteli tuttua kokoomuslaista mantraa siitä, ettei palkkoja pidä nostaa, yleisistä työsopimuksista pitäisi luopua, nuoret pitäisi saada matalapalkkatöihin ja eläkeikää pitäisi nostaa. Kun lisätään Kataisen murhe siitä, että työuria pitäisi pidentää, tulee mieleen, että tässä varmasti pohditaan Marsin kaivoksien tilannetta.
Työuria pitäisi pidentää. Kuulostaa hyvälle. Ongelma onkin siinä, että mitä helvetin työuria? Suomessa on 300 000 työtöntä johon ei ole laskettu kuntoutuksessa ynnämuussa humpuukissa mukana olevia samalla kun avoimia työpaikkoja on kymmenesosa. "Menkää töihin". Mihin töihin? Tällaisessa tilanteessa ei ole mitään järkeä nostaa eläkeikää. Se tulisi kysymykseen vasta silloin kun olisi olemassa työvoimapula.
Aah, niin se työvoimapula, jota tässä on 20 vuotta odoteltu. Suomessa ei ole työvoimapulaa, mutta täällä on huutava halpatyövoiman pula. Siksi etenkin Kokoomus haluaisi mahdollistaa matalapalkkatyöt nuorille, jotta saataisiin halpaa työvoimaa. Samasta syystä tätä "työvoimapulaa" halutaan, tai ainakin haluttiin paikata ulkomaisella työvoimalla, jolle voi maksaa mitä lystää työvoimalaista huolimatta. Virossa onkin hienosti osattu myydä Suomeen vuokratyövoimaa, joka tekee työn murto-osasta siitä, mitä suomalaiselle tarvitsee maksaa. Seurauksena nekin rakennushommat, jotka olisi paikallisin voimin tehty, toteutetaan nyt ulkomaalaisten vuokratyöfirmojen avulla.
Puhutaan investoinneista ja työllistävistä vaikutuksista milloin missäkin yhteydessä, mutta tosiasiassa ostovoima valuu ulkomaihin. Sijoittajat ja firmojen omistajat rikastuvat. Suunta on kohti Amerikan taloutta, jossa 1% väestöstä omistaa yli 90% omaisuudesta. Tilanne on täysin kestämätön, koska talous elää kulutuksesta, johon valtaosalla ei ole varaa. Paras tapa rikkaan rikastua olisi maksaa kunnon palkkaa ihmisille, jotta koko talous kääntyisi nousuun.
Mistä päästäänkin jatkuvaan talouskasvuun. Samalla kun hoetaan kasvuprosentteja tahdotaan pitää palkat ennallaan tai jopa laskea niitä. On OK nostaa sähkö- ja bensaveroa - hehkuteltiinhan sitä arvolisäveron yhtenäistämistäkin - mutta palkkoja ei haluta korottaa. Taustalla ei ole mitään muuta, kuin rikkaiden tahto rikastua entisestään ja kyykyttää kansaa siihen pisteeseen, että tavallinen rahvas tekee nöyrästi leipäpalkalla töitä mutisematta. Alkoholi ja tupakka tahdotaan kieltää ja elämästä tehdä hankalaa muutenkin.
Tervetuloa luokkayhteiskunta. Papeille ja oppineille ei täällä ole enää tilaa, ei sivistykselle saati tasavertaisuudelle. Ainoastaan raha ratkaisee.
Työuria pitäisi pidentää. Kuulostaa hyvälle. Ongelma onkin siinä, että mitä helvetin työuria? Suomessa on 300 000 työtöntä johon ei ole laskettu kuntoutuksessa ynnämuussa humpuukissa mukana olevia samalla kun avoimia työpaikkoja on kymmenesosa. "Menkää töihin". Mihin töihin? Tällaisessa tilanteessa ei ole mitään järkeä nostaa eläkeikää. Se tulisi kysymykseen vasta silloin kun olisi olemassa työvoimapula.
Aah, niin se työvoimapula, jota tässä on 20 vuotta odoteltu. Suomessa ei ole työvoimapulaa, mutta täällä on huutava halpatyövoiman pula. Siksi etenkin Kokoomus haluaisi mahdollistaa matalapalkkatyöt nuorille, jotta saataisiin halpaa työvoimaa. Samasta syystä tätä "työvoimapulaa" halutaan, tai ainakin haluttiin paikata ulkomaisella työvoimalla, jolle voi maksaa mitä lystää työvoimalaista huolimatta. Virossa onkin hienosti osattu myydä Suomeen vuokratyövoimaa, joka tekee työn murto-osasta siitä, mitä suomalaiselle tarvitsee maksaa. Seurauksena nekin rakennushommat, jotka olisi paikallisin voimin tehty, toteutetaan nyt ulkomaalaisten vuokratyöfirmojen avulla.
Puhutaan investoinneista ja työllistävistä vaikutuksista milloin missäkin yhteydessä, mutta tosiasiassa ostovoima valuu ulkomaihin. Sijoittajat ja firmojen omistajat rikastuvat. Suunta on kohti Amerikan taloutta, jossa 1% väestöstä omistaa yli 90% omaisuudesta. Tilanne on täysin kestämätön, koska talous elää kulutuksesta, johon valtaosalla ei ole varaa. Paras tapa rikkaan rikastua olisi maksaa kunnon palkkaa ihmisille, jotta koko talous kääntyisi nousuun.
Mistä päästäänkin jatkuvaan talouskasvuun. Samalla kun hoetaan kasvuprosentteja tahdotaan pitää palkat ennallaan tai jopa laskea niitä. On OK nostaa sähkö- ja bensaveroa - hehkuteltiinhan sitä arvolisäveron yhtenäistämistäkin - mutta palkkoja ei haluta korottaa. Taustalla ei ole mitään muuta, kuin rikkaiden tahto rikastua entisestään ja kyykyttää kansaa siihen pisteeseen, että tavallinen rahvas tekee nöyrästi leipäpalkalla töitä mutisematta. Alkoholi ja tupakka tahdotaan kieltää ja elämästä tehdä hankalaa muutenkin.
Tervetuloa luokkayhteiskunta. Papeille ja oppineille ei täällä ole enää tilaa, ei sivistykselle saati tasavertaisuudelle. Ainoastaan raha ratkaisee.
Viimeiset viikot ennen opiskeluja
Kesä on ollut paitsi pitkä myös tylsä. Ensimmäiset luennot alkavat 2.9. Koko Forssan kurimus tuntuu voimistuvan sitä enemmän, mitä lähemmäksi yliopistomaailmaan uudelleensukeltaminen tulee. Olen useaan otteeseen maininnut, että Forssassa eläminen ja Tampereella opiskeleminen ovat kaksi eri maailmaa, ja että vellon jossain siinä välimaastossa - kahden maailman välillä. Toisaalta tilanteessa piilee myös voimavaroja, sillä kun yhden päivän lukee sosiaalitieteitä toisaalla ja toisena päivänä seuraa elämää toisaalla, saa korvaamatonta ymmärrystä teorioista ja käytännöstä. Toisaalta sitten taas turhauttaa, koska kotikaupungissani on turha näistä asioista yrittää keskustella kenenkään kanssa. "Sosiologia on paskaa", on ihan tyypillinen kommentti. Sen sijaan psykologia nähdään järkevämpänä, koska siihen liittyy harhainen kuvitelma, että psykologian kautta ihmsiä voisi hallita. Mutta koska sosiologiaan ei tällaista dogmaa liity, ei sitä pidetä minkään arvoisena. En tiedä mistä näitä harhaluuloja lähtisi purkamaan. En tiedä miksi niitä edes pitäisi purkaa, tai miksi vaivautua.
Yhteiskuntatieteet - johon musiikintutkimuskin Tampereella lukeutuu - tarjoavat käsittämättömän laajan työkalupakiston maailman ymmärtämiseen. Tieteiden tarkoituksena ei ole etsiä keinoja hallita ihmisiä, eikä mikään tieteen kautta löydetty hallintakeino ole muutenkaan erityisen tehokas. Tiede on avointa, ja kun joukkokäyttäytymisen taipumukset, valtarakenteet ynnä muut kerran tulevat näkyväksi, on niitä tavattoman helppo vastustaa. Valta tuntuu olevan jotain, mikä ihmisiä kiinnostaa. Valta hallita elämäänsä ja ympäristöään. Valta tehdä asioita, jotka aiheuttavat muissa jotain. Vai onko kuitenkin niin, että epäitsevarmat ja heikosti itsensä tuntevat ihmiset pyrkivät vain pönkittämään egoaan? Pönkittäisivät ennemmin idiään tai superegoaan, vai meneekö taas liian jargoniksi?
Kesän aikana olen pyöritellyt mielessäni aihetta graduuni, jonka työstämisen aloitan ensi lukuvuonna. Viime lukuvuoden päätyttyä olin melko varma aiheestani, mutta sittemmin aloin miettiä muitakin vaihtoehtoja. Pitkään mieltäni kiihoitti tehdä laadullinen tutkimus piratismin vaikutuksesta levyteollisuuteen. Tulin miettineeksi näkökulmaakin jo pitkälle, kunnes aloin ajatella, kuinka objektiivisesti asiaa pystyn lähestymään. Pakko on myöntää, että aihe herättää minussa tunteita, sillä niin paljon on ymmärretty jotenkin kieroon. Pystynen vaikuttamaan asiaan enemmän kirjoittamalla aiheesta artikkeleja, joissa voin perustella väitteitäni, kuin yrittää ympätä kaikkea mahdollista yhteen opinnäytteeseen. Nyttemmin olen taas päätynyt demoskeneen tutkimuskohteena. Kandiseminaarin vetäjä suositteli minua perehtymään musiikin ja visuaalisuuden suhteeseen demoissa. Tämä aihe tuntuu jälleen hedelmälliseltä. Olenkin lukenut Mickey-mousingista ja jonkin verran myös visuaalisuuden analyysista, mutta näkökulma on vielä hämärä. Tulin myös lukeneeksi Theodor Adornon teorioista ja näkemyksistä, jotka myös voisivat tarjota hedelmällistä lähtökohtaa. Tiedä vielä, mutta varmasti asia alkaa selkeytyä kun pääsen "omieni" joukkoon.
Minkä minä sille voin, että täällä ihmisillä on habituksesta suppeampi kuva, kuin mitä Bourdieu termillään tarkoitti. Minkä voin sille, että fenomenologiasta on turha selittää kenellekkään tai että kulttuuri tarkoittaa täällä jotain ihan muuta kuin yhteiskunta- tai kulttuuritutkimuksen parissa. Diskurssista saati semiotiikasta on turha puhua. Merkin ja merkitsijän välisestä suhteesta puhuminen menee yli, eikä edes sosiaalinen tai kulttuurillinen konstruktio tarkoita mitään. Minkä minä sille voin, että parhaista yrityksistäni huolimatta asiaa on mahdoton selittää, koska joka kerta alkaa väittely siitä, voiko jokin pitää paikkaansa vai ei, tai sitten hommaa käännellään niin perverssisesti, että terä katoaa. Paikalliset eivät vain pysty käsittämään, ettei näitä asioita ole hatuista revitty ja niiden ymmärtäminen, hyväksyminen ja niihin uskominen ei ole sinisilmäisyyttä: Näitä teorioita, termejä ja käsityksiä on kritisoitu ja niitä on käytetty. Ne ovat osoittautuneet pitäviksi omilta osiltaan, eikä minun pitäisi niitä olla puolustelemassa jatkuvasti.
Ei ihme, että täällä turhautuu. Taantumisen riski on jatkuvasti olemassa. Tietysti tästä kaikesta saa sellaisen käsityksen, että kuvittelen olevani parempi muita. Miten vain, mutta en minäkään mene automekaanikoksi, kokiksi tai koodajaksi opiskelleelle ihmiselle selittämään, miten ruokaa laitetaan, autoja korjataan tai koodia kirjoitetaan. Sosiologiaa, etnomusikologiaa, historiaa ja musiikintutkimusta opiskelleelle kuitenkin voi näemmä sanoa, että oppi on paskaa.
Onneksi pian pääsen taas Tampereelle, jossa asioista voi oikeasti keskustella.
Yhteiskuntatieteet - johon musiikintutkimuskin Tampereella lukeutuu - tarjoavat käsittämättömän laajan työkalupakiston maailman ymmärtämiseen. Tieteiden tarkoituksena ei ole etsiä keinoja hallita ihmisiä, eikä mikään tieteen kautta löydetty hallintakeino ole muutenkaan erityisen tehokas. Tiede on avointa, ja kun joukkokäyttäytymisen taipumukset, valtarakenteet ynnä muut kerran tulevat näkyväksi, on niitä tavattoman helppo vastustaa. Valta tuntuu olevan jotain, mikä ihmisiä kiinnostaa. Valta hallita elämäänsä ja ympäristöään. Valta tehdä asioita, jotka aiheuttavat muissa jotain. Vai onko kuitenkin niin, että epäitsevarmat ja heikosti itsensä tuntevat ihmiset pyrkivät vain pönkittämään egoaan? Pönkittäisivät ennemmin idiään tai superegoaan, vai meneekö taas liian jargoniksi?
Kesän aikana olen pyöritellyt mielessäni aihetta graduuni, jonka työstämisen aloitan ensi lukuvuonna. Viime lukuvuoden päätyttyä olin melko varma aiheestani, mutta sittemmin aloin miettiä muitakin vaihtoehtoja. Pitkään mieltäni kiihoitti tehdä laadullinen tutkimus piratismin vaikutuksesta levyteollisuuteen. Tulin miettineeksi näkökulmaakin jo pitkälle, kunnes aloin ajatella, kuinka objektiivisesti asiaa pystyn lähestymään. Pakko on myöntää, että aihe herättää minussa tunteita, sillä niin paljon on ymmärretty jotenkin kieroon. Pystynen vaikuttamaan asiaan enemmän kirjoittamalla aiheesta artikkeleja, joissa voin perustella väitteitäni, kuin yrittää ympätä kaikkea mahdollista yhteen opinnäytteeseen. Nyttemmin olen taas päätynyt demoskeneen tutkimuskohteena. Kandiseminaarin vetäjä suositteli minua perehtymään musiikin ja visuaalisuuden suhteeseen demoissa. Tämä aihe tuntuu jälleen hedelmälliseltä. Olenkin lukenut Mickey-mousingista ja jonkin verran myös visuaalisuuden analyysista, mutta näkökulma on vielä hämärä. Tulin myös lukeneeksi Theodor Adornon teorioista ja näkemyksistä, jotka myös voisivat tarjota hedelmällistä lähtökohtaa. Tiedä vielä, mutta varmasti asia alkaa selkeytyä kun pääsen "omieni" joukkoon.
Minkä minä sille voin, että täällä ihmisillä on habituksesta suppeampi kuva, kuin mitä Bourdieu termillään tarkoitti. Minkä voin sille, että fenomenologiasta on turha selittää kenellekkään tai että kulttuuri tarkoittaa täällä jotain ihan muuta kuin yhteiskunta- tai kulttuuritutkimuksen parissa. Diskurssista saati semiotiikasta on turha puhua. Merkin ja merkitsijän välisestä suhteesta puhuminen menee yli, eikä edes sosiaalinen tai kulttuurillinen konstruktio tarkoita mitään. Minkä minä sille voin, että parhaista yrityksistäni huolimatta asiaa on mahdoton selittää, koska joka kerta alkaa väittely siitä, voiko jokin pitää paikkaansa vai ei, tai sitten hommaa käännellään niin perverssisesti, että terä katoaa. Paikalliset eivät vain pysty käsittämään, ettei näitä asioita ole hatuista revitty ja niiden ymmärtäminen, hyväksyminen ja niihin uskominen ei ole sinisilmäisyyttä: Näitä teorioita, termejä ja käsityksiä on kritisoitu ja niitä on käytetty. Ne ovat osoittautuneet pitäviksi omilta osiltaan, eikä minun pitäisi niitä olla puolustelemassa jatkuvasti.
Ei ihme, että täällä turhautuu. Taantumisen riski on jatkuvasti olemassa. Tietysti tästä kaikesta saa sellaisen käsityksen, että kuvittelen olevani parempi muita. Miten vain, mutta en minäkään mene automekaanikoksi, kokiksi tai koodajaksi opiskelleelle ihmiselle selittämään, miten ruokaa laitetaan, autoja korjataan tai koodia kirjoitetaan. Sosiologiaa, etnomusikologiaa, historiaa ja musiikintutkimusta opiskelleelle kuitenkin voi näemmä sanoa, että oppi on paskaa.
Onneksi pian pääsen taas Tampereelle, jossa asioista voi oikeasti keskustella.
perjantai 9. elokuuta 2013
Ihmiset ovat pilanneet Forssan
Sanotaan, että mies voi lähteä Forssasta, mutta Forssa ei lähde miehestä - tai naisesta sen puoleen. Se tuli taas hyvin havaittua. On kulunut tovi siitä, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Ei ole ollut aikaa, ja kun sitä on ollut, on innostus puuttunut. Miksi kirjoittaa mitään blogiin, jonka seuraamisen viimeisetkin ihmiset ovat lopettaneet varmasti jo pari vuotta sitten. Nyt kuitenkin on pakko avautua jonnekin, jotenkin.
Kaksi viikkoa sitten lauantaina heräsin armottomaan vitutukseen. Mitään erityistä syytä ei ollut - asiat on hyvin, eikä mitään ihmeellistä ollut tapahtunut. Yksinkertaisesti otti vain päähän. Kävin töissä, otti päähän. Menin treeneihin, otti päähän. Piti pelata Cyper punkia, mutta otti päähän niin kovasti, että kumosin aivan liikaa alkoholia ennen peliä, ja tipahdin ennen ensimmäsenkään hahmolomakkeen esille ottoa. Sunnuntaina vietin erakkona koko päivän, ja kun maanantaina kertasin lauantaita, alkoi taas ottamaan päähän. Nyt vitutus on kasvanut moninkertaiseksi tuosta lauantaista.
Päivi Räsänen ja Räsäsen kiellot ottavat päähän. Todellisesta elämästä vieraantuneiden politikkojen möläytykset keppanan siirtämisestä Alkoon ottaa päähän. Lausunto siitä, että Suvivirsi ei olisi uskonnollinen laulu ottaa päähän. Ihan oikeasti, se on VIRSI. Jos sen esittämisestä halutaan keskustella, pitäisi ensimmäisenä myöntää, että se on kristillinen laulu. Kaljan poistaminen kaupoista johtaa ainoastaan Viron viinan tuonnin räjähdysmäiseen kasvuun. Räsänen kieltäisi kaiken - jopa uskomushoitojen harjoittamisen, mikä sinällään onkin hyvä idea, joskaan Räsänen tuskin tarkoittaa tällä kiellolla homojen eheyttämisleirejä.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki, siis aivan kaikki päätökset tähtäävät köyhien kyykyttämiseen ja valjastamiseen pääomasijoittajien tulojen kastavattamiseksi. Mitään ei saa kohta enää tehdä, ja holhous sen kuin voimistuu. Mitäpä me tyhmät ihmiset osattaisiin tehdä ilman sääntöjä, rajoituksia, kieltoja ja kädestä pitämistä. Olemme laiskoja paskoja, jotka ennemmin nostamme alle 500 euroa kuukaudessa tukia kuin menisimme töihin. Mitä siitä, ettei töitä ole - sekin paskahomma mikä muuten voisi olla tehtävissä teetetään kuntoutuksen nimissä ilmaiseksi. Se on kummallinen juttu, että kun henkilöstä tulee politikko, koko hänen historiansa tavallisena ihmisenä pyyhkiytyy, ja se korvaantuu käsityksellä erinomaisuudesta. Jokaikinen pölvästi, joka nyt on purkamassa koulutusta ja yhteiskunnan tukea, on itsekin ollut siitä riippuvainen. Ilman sitä mitä Suomi on ollut ei olisi Suomea tänään. Huomenna sitä tuskin enää onkaan. Eikä syy siihen ole EU:ssa, vaan Suomessa itsessään.
Eniten päähän kuitenkin ottaa Forssa. Tämä Lounaus-Hämeen ruusu on kaunis ja mukava paikka. Tällä ehdottomasti on hetkensä, mutta osa täällä asuvista ihmisistä vain on täysiä ajattelemattomia tolloja tai pelkästään tyhmiä, tyhmiä ihmisiä, joille ei järkeä ole isolla kauhalla jaettu. Ei tietenkään kaikki, sillä täältä löytyy myös aivan uskomattoman ihania tyyppejä, mutta aina kaikki maailman ihanuuskaan ei riitä peittämään ilmeistä ääliömäisyyttä. Otetaanpa muutama esimerkki - ja anteeksi etukäteen, jos nyt sattuu omalle kohdalle roiskumaan:
Tapasin erään erittäin mukavalta, älykkäältä ja nokkelalta vaikuttavan naisen. Kävimme ulkona muutaman kerran, kunnes sitten jonkin keskustelun lomassa hän kertoi, kuinka hän joka ilta asettaa kolme kristallia oikeaan kulmaan sänkynsä ympärille, jotta enkelit tulevat suojelemaan häntä hänen nukkueessan. Nauroi, koska luulin sen olevan vitsi. No ei ollut vitsi. Seuraavaksi puhuttiinkin jo magneettikoruista ja niiden vaikutuksesta ja yhteydestä äiti maahan. Ei olla sen koomin juteltu. Toisen naisen kanssa oli jotain jännittävää syntymässä, tai niin luulin, ennen kun hän lähti treffeille toisen miehen kanssa. Kolmannen mielestä esiaviollinen seksi on pahasta ja neljännelle oli tärkeämpää avautua entisistä mieheistään - joita oli lukuisia - ja asioista, joita hän heidän kanssaan oli tehnyt, kuin esimerkiksi kysyä edes neljäntenä tapaamiskertana, että mitä teen työkseni.
Hulluus ei ole minulle ongelma, mutta typeryyttä en kestä. En kestä sitä yhtään, missään muodossa. Forssassa tottuu seläntakana puhumiseen siinä missä vittuiluun siitä mitä olet kulloinkin tehnyt, missä ja kenenkin kanssa. Jopa kaikkia vellovaan ja ulottuvaan vainoharhaisuuteen tottuu. Täällä vain eletään niin, eikä se ole ongelma. Se on jopa voimavara, sillä kaikki tietävät, että heistä juorutaan. Jokainen vittuilee toisille vuorostaan. Kaikilla on vainoharhoja maailmasta tai kumppaneistaan. Ei se ole pahasta, silloin kun asioita tulee ajateltua samalla. Kaikki me täällä olemme samanlaisia, milloin sankareita, milloin ruppanoita. Se tasapuolistaa ja luo yhteisöllisyyttä: kokoonsa nähden väitän, että Forssa on Suomen suvaitsevaisin kaupunki.
En tiedä mikä idioottimagneetti minussa on, koska tapaan näemmä vain joitakin toiselta planeetalta tai vuosisadalta peräisin olevia mänttejä, joilla ei ole tippaakaan empatiaa, tahdikkuutta saati järkeä. Varsinainen pohjanoteeraus kävi kuitenkin tällä viikolla. Sain eilen kuulla ystävältäni, kuinka hän oli paneskellut exäni kanssa, kun tämä oli opiskelupaikastaan täällä käymässä kuluneella viikolla. Kysymys, jota olen miettinyt - ja jota jokainen, jolle asiasta olen kertonut on kysynyt minulta, on että miksi hän siitä minulle kertoi. Mitäpä siitä, kaikkihan me olemme toisemme tunteneet jo pitkään, mutta silti: jos täällä pari kolme kertaa vuodessa käyvän exäni satojen kilometrien matkustamisen jälkeen on pakko panna yhteystä ystävää, niin kyllä siinä jonkinasteinen vittuilun maku on ilmassa - yhtäältä myös siinä, että siitä on minulle pakko kertoa. Exäni kuittasi, kun asiasta kysyin, että "joo-o :D). Sävy oli tyypillisen kylmä ja väliinpitämätön.
Sitä voi olla älykäs tai antaa kunnianhimon viedä muualle, jossa voi kuvitella saavuttavansa kaikenlaista. Sitä voi yrittää hylätä Forssan tai olla parempi kuin forssalaiset, mutta tosiasia on, että mies voi lähteä Forssasta, mutta Forssa ei lähde miehestä - tai naisesta. Forssalaisuus ei kuitenkaan ole mikään tekosyy: miettikää nyt oikeasti mitä teette.
Kaksi viikkoa sitten lauantaina heräsin armottomaan vitutukseen. Mitään erityistä syytä ei ollut - asiat on hyvin, eikä mitään ihmeellistä ollut tapahtunut. Yksinkertaisesti otti vain päähän. Kävin töissä, otti päähän. Menin treeneihin, otti päähän. Piti pelata Cyper punkia, mutta otti päähän niin kovasti, että kumosin aivan liikaa alkoholia ennen peliä, ja tipahdin ennen ensimmäsenkään hahmolomakkeen esille ottoa. Sunnuntaina vietin erakkona koko päivän, ja kun maanantaina kertasin lauantaita, alkoi taas ottamaan päähän. Nyt vitutus on kasvanut moninkertaiseksi tuosta lauantaista.
Päivi Räsänen ja Räsäsen kiellot ottavat päähän. Todellisesta elämästä vieraantuneiden politikkojen möläytykset keppanan siirtämisestä Alkoon ottaa päähän. Lausunto siitä, että Suvivirsi ei olisi uskonnollinen laulu ottaa päähän. Ihan oikeasti, se on VIRSI. Jos sen esittämisestä halutaan keskustella, pitäisi ensimmäisenä myöntää, että se on kristillinen laulu. Kaljan poistaminen kaupoista johtaa ainoastaan Viron viinan tuonnin räjähdysmäiseen kasvuun. Räsänen kieltäisi kaiken - jopa uskomushoitojen harjoittamisen, mikä sinällään onkin hyvä idea, joskaan Räsänen tuskin tarkoittaa tällä kiellolla homojen eheyttämisleirejä.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki, siis aivan kaikki päätökset tähtäävät köyhien kyykyttämiseen ja valjastamiseen pääomasijoittajien tulojen kastavattamiseksi. Mitään ei saa kohta enää tehdä, ja holhous sen kuin voimistuu. Mitäpä me tyhmät ihmiset osattaisiin tehdä ilman sääntöjä, rajoituksia, kieltoja ja kädestä pitämistä. Olemme laiskoja paskoja, jotka ennemmin nostamme alle 500 euroa kuukaudessa tukia kuin menisimme töihin. Mitä siitä, ettei töitä ole - sekin paskahomma mikä muuten voisi olla tehtävissä teetetään kuntoutuksen nimissä ilmaiseksi. Se on kummallinen juttu, että kun henkilöstä tulee politikko, koko hänen historiansa tavallisena ihmisenä pyyhkiytyy, ja se korvaantuu käsityksellä erinomaisuudesta. Jokaikinen pölvästi, joka nyt on purkamassa koulutusta ja yhteiskunnan tukea, on itsekin ollut siitä riippuvainen. Ilman sitä mitä Suomi on ollut ei olisi Suomea tänään. Huomenna sitä tuskin enää onkaan. Eikä syy siihen ole EU:ssa, vaan Suomessa itsessään.
Eniten päähän kuitenkin ottaa Forssa. Tämä Lounaus-Hämeen ruusu on kaunis ja mukava paikka. Tällä ehdottomasti on hetkensä, mutta osa täällä asuvista ihmisistä vain on täysiä ajattelemattomia tolloja tai pelkästään tyhmiä, tyhmiä ihmisiä, joille ei järkeä ole isolla kauhalla jaettu. Ei tietenkään kaikki, sillä täältä löytyy myös aivan uskomattoman ihania tyyppejä, mutta aina kaikki maailman ihanuuskaan ei riitä peittämään ilmeistä ääliömäisyyttä. Otetaanpa muutama esimerkki - ja anteeksi etukäteen, jos nyt sattuu omalle kohdalle roiskumaan:
Tapasin erään erittäin mukavalta, älykkäältä ja nokkelalta vaikuttavan naisen. Kävimme ulkona muutaman kerran, kunnes sitten jonkin keskustelun lomassa hän kertoi, kuinka hän joka ilta asettaa kolme kristallia oikeaan kulmaan sänkynsä ympärille, jotta enkelit tulevat suojelemaan häntä hänen nukkueessan. Nauroi, koska luulin sen olevan vitsi. No ei ollut vitsi. Seuraavaksi puhuttiinkin jo magneettikoruista ja niiden vaikutuksesta ja yhteydestä äiti maahan. Ei olla sen koomin juteltu. Toisen naisen kanssa oli jotain jännittävää syntymässä, tai niin luulin, ennen kun hän lähti treffeille toisen miehen kanssa. Kolmannen mielestä esiaviollinen seksi on pahasta ja neljännelle oli tärkeämpää avautua entisistä mieheistään - joita oli lukuisia - ja asioista, joita hän heidän kanssaan oli tehnyt, kuin esimerkiksi kysyä edes neljäntenä tapaamiskertana, että mitä teen työkseni.
Hulluus ei ole minulle ongelma, mutta typeryyttä en kestä. En kestä sitä yhtään, missään muodossa. Forssassa tottuu seläntakana puhumiseen siinä missä vittuiluun siitä mitä olet kulloinkin tehnyt, missä ja kenenkin kanssa. Jopa kaikkia vellovaan ja ulottuvaan vainoharhaisuuteen tottuu. Täällä vain eletään niin, eikä se ole ongelma. Se on jopa voimavara, sillä kaikki tietävät, että heistä juorutaan. Jokainen vittuilee toisille vuorostaan. Kaikilla on vainoharhoja maailmasta tai kumppaneistaan. Ei se ole pahasta, silloin kun asioita tulee ajateltua samalla. Kaikki me täällä olemme samanlaisia, milloin sankareita, milloin ruppanoita. Se tasapuolistaa ja luo yhteisöllisyyttä: kokoonsa nähden väitän, että Forssa on Suomen suvaitsevaisin kaupunki.
En tiedä mikä idioottimagneetti minussa on, koska tapaan näemmä vain joitakin toiselta planeetalta tai vuosisadalta peräisin olevia mänttejä, joilla ei ole tippaakaan empatiaa, tahdikkuutta saati järkeä. Varsinainen pohjanoteeraus kävi kuitenkin tällä viikolla. Sain eilen kuulla ystävältäni, kuinka hän oli paneskellut exäni kanssa, kun tämä oli opiskelupaikastaan täällä käymässä kuluneella viikolla. Kysymys, jota olen miettinyt - ja jota jokainen, jolle asiasta olen kertonut on kysynyt minulta, on että miksi hän siitä minulle kertoi. Mitäpä siitä, kaikkihan me olemme toisemme tunteneet jo pitkään, mutta silti: jos täällä pari kolme kertaa vuodessa käyvän exäni satojen kilometrien matkustamisen jälkeen on pakko panna yhteystä ystävää, niin kyllä siinä jonkinasteinen vittuilun maku on ilmassa - yhtäältä myös siinä, että siitä on minulle pakko kertoa. Exäni kuittasi, kun asiasta kysyin, että "joo-o :D). Sävy oli tyypillisen kylmä ja väliinpitämätön.
Sitä voi olla älykäs tai antaa kunnianhimon viedä muualle, jossa voi kuvitella saavuttavansa kaikenlaista. Sitä voi yrittää hylätä Forssan tai olla parempi kuin forssalaiset, mutta tosiasia on, että mies voi lähteä Forssasta, mutta Forssa ei lähde miehestä - tai naisesta. Forssalaisuus ei kuitenkaan ole mikään tekosyy: miettikää nyt oikeasti mitä teette.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)