Eroamiskirje

Taannoin erosin Pommin puheenjohtaja virasta - loput ääliöt ei ole vieläkään tätä käsitelleet, mutta etsivät uutta tilalleni. Sillai vaan yhtenä neuvona, että kyllä te nyt vaan tarvitsette sen puheenjohtajan mun tilalle tai joudutte käyttämään mua, että mitään päätösvaltaa edes on. Se kun on ihan mahdoton asia hallituksen vaan päättää mitään.

Lupasin myös ajaa koko pommin alas, jos kukaan ei puheenjohtajaksi tahdo. Odotellaan siis tammikuuhun, jossa alasajon joudun tekemään. Piste.

Se miksi lähdin virastani on yksinkertaista: Kaveri, joka halusi binngosta osuuuksia, keksi omia sääntöjään. Kun tämä tuli ilmi, niin minusta tehtiin varas. Olen ottanut Pommin rahoja omiin tarkoituksiin. Sinällään tuo pitää paikkansa, koska näin olen tehnyt. Olen ilmoittanut jokaisessa kokouksessa, että haluan myös rahani takaisin, mitä olen Pommin nimissä investoinut. Ei ole ollut ongelmaa. Nyt yksi kavalluksesta syyttävä ihminen sai 380 euroa samasta syystä. 380 euroa kerralla käteen, ja koska omia on pistetty tiskiin, mutta millä helvetin logiikalla tämä syyttää minua kavalluksesta, kun 380 euroa on aika vitun vähän omiin investoitihinin?

Se nyt vaan menee näin. Rahalla ei oikeastaan ole mitään merkistystä, paitsi silloin kun siitä tulee numero. Rahalla ei myöskään mulle ole merkitystä, kun Pommilaiset, jos teitä onkaan, maksatte loput laskut.

Te olette tehneet selväksi sen, että minä varastan - koska ette muista mitään, ja teette aika helvetin isoja syytöksiä. Minulle on selvää, etten voi toimia teidän puheenjohtajana. Olisin haitaiksi Pommille, enkä tahdo viedä teistä ketää käräjille, tällaisten väitteiden takia. Homma on loppu nyt, ja veikkaan, että Pommi häviää, koska en ole siinä osana. Jos minua vielä varkaaksi kehtaa joku sanoa, niin haasteen teen. Jatkakaa, jos voitte, mutta henkilökohtaisesti minua on loukattu tarpeeksi, enkä teidän muroista piittaa enää.

Eroan, koska en voi tässä tehtävässä enää palvella. Koittakaa nyt ymmärtää se.

Olipa kerran bingo

Forssa on hieno paikka elää, vaikka se välillä onkin kuin viulunkielien virittämistä. Forssalaisilla on oma meininkinsä ja me ollaan kaikki vähän sekaisin tavoillamme (kuultu Tampereella, ei sen suurempaa painoarvoa).

Meillä täällä Forssassa on sellainen yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Toisilla se on yhteen hiileen kusemisen meininki, mutta toistaiseksi puhaltamisen voima on ollut suurempi. Me jaksetaan purnata kyläkoulujen lopettamisesta, jaksetaan ihmetellä, kuka voisi olla kaupunginjohtaja. Ihmetellään, miten torille saisi enemmän ihmisiä. Kiukutellaan, kuinka kaunis kaupunki tämä on, ja miksei kukaan ymmärrä sitä. Ja sitten tulee turisti, jota ihmetellään, että pitääkö lyödä kupoliin heti vai odottaa hetki. Sellainen tosimaailman fingerpori.

Joskus vuosia sitten tein Tampereen yliopistoon jotain kurssia, minkä aiheeksi otin Forssan rockmusiikin. Kurssista sain kiitettävän arvosanan, mutta myös huomasin, että täältä puuttuu taho, joka voisi auttaa aloittelevia bändejä. Tästä puhuttiin monen paikallisen ystävän kanssa, ja lopulta saimme idenan perustaa osuuskunnan, joka voisi madaltaa kynnystä osallistua laajemmin musiikin tekemiseen. No, muutamaa vuotta myöhemmin osuuskunta on olemassa, muttei siinä hirveästi muusikoita ole. Ollaan kustannettu kirjoja, järkätty tapahtumia ja olemme olleet mukana myös baari-iltojen ohjelmatoimistona omalla tavallamme.

Bingo on yksi, mitä olemme yhdelle paikalliselle juottolalle tarjonneet. Tämä alkoi jo ennen uutta omistajaa, ja jotenkin tämä homma perittiin ja sitä myös jatkettiin. Homma toimi hyvin, kunnes henkilökohtaisesti en enää halunnut käydä paikassa useista syistä, joilla ei ole merkitystä tässä yhteydessä.

Tänään sain kuulla, ettei bingorahoja pidä minulle luovuttaa, koska kuulemma käytän ne omiin tarkoituksiin. On jännittävää kuulla tämä jälkikäteen, kun rahat on jo viety pankkiin ja laskuja on makseltu. Minua siis pidettiin epäilyttävänä ja mahdollisena varkaana. Minua, jolla ainoastaan on mahdollisuus päästä edes osuuskunnan tilille.

Ensin pidin sitä huvittavana, mutta pian ärsyttävänä. Olen polttanut reilusti yli tuhannen euroa - jos edes riittää - osuuskunnan hyväksi. Minun nimeni on kaikissa papereissa ja minä olen vastuussa kaikesta. Olen sääntöjen mukaisesti rahaa jakanut henkilöille, jotka sen ovat ansainneet. Joskus omasta pussistani senkin. Mutta että varas?

Sitten kun paikka, jossa bingoa järjestetään, alkaa ihmettelemään, että miksi haen bingosta kerättyä rahaa ja yksi rivijäsen ilmoittaa vastustavansa asiaa, koska pitäisi saada osuuksia, niin totean, että homma loppuu nyt sitten tähän: Tästedes Pommi ei enää järjestä bingoa siellä ja voitte kukin jakaa rahanne miten haluatte.

Voin sanoa, että pelkän bingoluvan hankkiminen on oma juttunsa, ja siinä kusette reisille isosti. Minä tiedän, koska minä olen sen käynyt läpi.

Oli miten oli, ja tietysti osuuksia olisi voinut maksaa. Se nyt kuitenkin edellyttää sitä, että Pommin hallitus (en siis minä yksin) asian hyväksyy ja että siitä tehtäisiin edes ehdotus. Nyt ei oltu tehty. Oli vaan päätetty. Ja niin on myös päätetty, että Pommi ei enää bingoa järjestä kyseisessä paikassa. Joku muu voi järjestää, mutta se ei minulle saati Pommille kuulu.

Miksi tämä sitten on niin suuri asia? Koska kaikki täällä tapahtuva on elämää suurempaa. Henkilökemimoista tehdään isoja juttuja, asiakaspalvelusta sitäkin suurempia. Olen sanonut tämän satoja kertoja ja sanon taas: valitan, kun koen, että siihen on aihetta. Vastauksina olen kuullut kaikenmaailman juttuja paskoista seinäkellonosotoanalogioista yritysten suosimiseen. Ei. Kuka tahansa saa kritisoida työtäni niin paljon kuin haluaa missä tahansa. Harva tekee niin. Syystä. Ymmärtäkää inisijät se: Jos teistä kitistään, niin se on joko juoppojen horinaa tai siinä on pointti. Se on ihan teistä kiinni, miten asian otatte.

Mutta Pommin bingo Puistolinnana baarissa loppui. Koska olen varas. Koska olen muutenkin paskaa. Ja koska päätin niin.

Sillai jännästi väliinputoojan olo

USA:ssa oli presidentinvaalit, jotka voitti tyyppi, jonka kukaan ei uskonut voittavan. Paitsi uskoi, muttei mediassa. Paitsi vähän sielläkin, mutta marginaalissa. Ja sitten kun iso D (ei Danny) otti ja voitti, niin alkoi ihmettely.

Itse ihmettelen lähinnä sitä, että ihmiset itkivät, halusivat muuttaa Kanadaan tai muutenkin menivät johonkin shokkiin. Ei kaikki, mutta se esille nostettu osa. Se, jonka media klikkien takia nosti esiin. Sitten oli jotain mielenosoituksia. Ja näsäviisasta märinää puolin ja toisin. Että Trump uhkasi sitä sun tätä, jos häntä ei valtia, mitä demarit nyt sitten tekevät. Että Trump sanoi vaaleja järjestetyiksi, ennen äänenlaskua.

Näsäviisasta huumoria, leikkisää nokittelua. Sellaista, mistä itse ainakin pidän meemien muodossa, ja muutenkin.

Sitten on niitä tosikkoja, jotka eivät aina erota tällaista huumoria siitä tosiasiasta, että Trumpista nyt tuli presidentti. Jossain jo huudeltiin, että tarkistuslaskennan jälkeen Trump sai enemmän ääniäkin.

Jenkkien valitsijamiessysteemi on vanhanaikainen ja pitäisi muuttaa, sanovat. No, ei siinä ole mitään ongelmaa ollut, silloin kun oma ehdokas on mennyt sen ansiosta läpi, mutta nyt on. Koska vuosi 2016. Vaikka jenkit hälyttävässä määrin eivät usko evoluutioon saati ilmastonmuutokseen. Joka neljäs ei edes tiedä, että maa kiertää aurinkoa. Mutta koska Trump voitti, on järjestelmä mätä.

Tosiasia on kuitenkin se, että kaikki ovat tienneet jo kauan ennen näitäkin vaaleja, kuinka systeemi siellä toimii. Jos ei tiennyt, niin aika turha siitä on itkeä tässä vaiheessa. Trump voitti rehellisesti, vallalla olevien sääntöjen puitteissa, ja siitä on turha kitistä. Miksi vastustaja ei pelannut yhtä hyvin kuin Trump, on lienee vastustajan ongelma. Trumpia äänestäneet ihmiset eivät ole sen tyhmempiä, kuin Clintonia äänestäneet. He eivät äänestäneet väärin. Se, että valtaosa Trumpin äänistä tuli valkoisilta ei tarkoita mitään muuta kuin tähän kategoriaan kuulumattomien laiskaa äänestysintoa. Ehkäpä olikin niin, että nämä ihmiset eivät ole laiskoja, vaan Clinton ei kiinnostanut heitä sen enempää kuin Trump. Ehkä he jättivät äänestämättä, koska sopivaa ehdokasta ei ollut. Ja se on sitten taas ehdokkaiden oma vikansa. Ei kansan.

Media joutuu nyt miettimään puolueettomuuttaan ja gallubeja on syytä säätää, jotta ne vastaisivat populismin tuomiin haasteisiin. Kansaa on turha syyttää.

Minä sanon tämän kaiken vasemmalle kääntyneenä ja Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaana. Tällä hetkellä on Suomessa sellainen vire, että oikein odotetaan, koska Perussuomalaiset liimautuvat Trumpiin kiinni. USA:n politiikan tahdotaan jakaa suomalaista politiikkaa. Vasemmisto tyrmäävää Trumpin voiton ja näkee uhkia ja mörköjä milloin missäkin. Oikeisto välttelee samaistumista Trumpiin, mutta kuitenkin sympatiseeraa tilannetta.

Tällainen asemien haku on paitsi lapsellista myös typerää. Jenkkien vasemmisto on aika hemmetin kaukana suomalaisesta vasemmistosta. Eikä se repuplikaanien ja täkäläisen oikeiston yhdistäminen samaan toimi sen paremmin.

Kun Trumpin valinta varmistui, tuli minulle sellainen tunne, että tämä saattaakin olla aika hyvä asia. Kyse oli puhtaasta intuitiosta. Ennen vaaleja olin varma, että Clinton voittaa, koska menin siihen samaan jekkuun, johon suurin osa maailmasta tuntui menevän. Itkun sijaan minä huvituin. Nauroin itselleni, ja aloin ymmärtämään kuinka nerokkaalla tavalla Trumpin kampanja toimi.

Ensimmäistä vaaliväittelyä katsoessani mieleeni tuli jatkuvasti, että tämä on jokin sketsi. Trump vastaili huonosti, hän ei ollut perehtynyt asioihin ja Clinton vei häntä kuin pässiä narussa. Vai veikö? Trump piti meteliä, vetosi tunteisiin ja esiintyi ylimielisesti faktoihin ja vastustajaansa kohtaa. Kesti aikansa tajuta, että niin, Trumpin esiintyminen sopii täydellisesti hänen ydinsanomaansa, joka oli muutos. USA:n taloustilanne on ollut pitkään huono. Ihmisiä ei kiinnosta enää faktat, jotka ovat alkaneet vaikuttaa syiltä pitää tilanne ennallaan - tässä ajassa huonona. Jos Clinton olisi voinut ja esittänyt maahanmuuttokritiikkiä ja vedonnut faktoihin, Trump olisi vastustanut asiaa ja möyhännyt. Trumpin sanoma on, että tämä ei voi jatkua näin. Ja se oivallus perustui nimenomaan tuohon ajatukseen: ei voi jatkua näin. Se toi hänet ja hänen äänestäjänsä yhteen. Ei rasismi, misogynia, muuri Meksikon rajalle. Ei oikeastaan mikään Trumpin sanoma, vaan hänen asenteensa jolla hän kohteli kaikkia vastustajiaan jo esivaaleissa. Trump veti huolella yli. Hän tiesi persoonansa sopivan vastustamaan kaikkea sitä, mitä hänen vastustajansa edustivat. Ja se tuki hänen viestiään muutoksesta. Siitä, että moni kokee sisällään, etteivät asiat voi jatkua näin.

Kun näin Facebookissa ensimmäisen vaalien jälkeisen haastattelun (ensimmäisen, jonka minä näin), intuitioni sai melkoisen vahvistuksen. Epäilemättä Trump tekee typeriä lausuntoja ja huonoja ratkaisuja - ihmisenpaska kun on, mutta nyt, vaalien jälkeen, ensinnäkin mukaan on tullut argumentteja, mutta ne ovat myös yllättävän kestävällä pohjalla.

Ole tässä sitten vassari pitämässä Trumpia ainakin parempana vaihtoehtona, kun muut vassarit eivät pidä. Vähän on sellainen väliinputoajan olo, mutta samapa se kai. Yksi asia muiden joukossa, eikä mitenkään ylitsepääsemätön varmaan kenellekään.

Ps. Bernien olisi pitänyt päästä ehdolle. Trumpin karsima ja koko muutoksen hakeminen olisi räjähtänyt reisille, koska myös Bernien viesti kuului, ettei näin voi jatkua. Sen takia hän ei varmasti ehdolle päässytkään.

Liian kiltti ihminen

Kyllä. Minulle sanottiin, että olen liian kiltti ihminen. Aika absurdi väite siinä mielessä, että olen joskus aikamoinen mulkku ja räävin päätäni sosiaalisessa mediassa milloin mistäkin. Jos jotain, niin en luonnehtisi itseäni liian kiltiksi. En edes kiltiksi. Sellaisen kuuleminen kuitenkin sai minut ajattelemaan.

Jonkin aikaa sitten eräs Forssalainen toimija pisti minulle yksityisesti viestiä, että se tuskin enää järjestää tiettyjä tapahtumia negatiivisen palautteen takia. Ajattelin, että kyseessä on ehkä jokin tilapäinen väsymys, koska nämä tapahtumat ovat olleet todella miellyttäviä, ja kaikesta päätellen niihin osallistuneet ihmisetkin ovat niistä pitäneet. Yritin olla kannustava, mutta tapahtumien kohtalo ei selvinnyt. Selvää on, että niitä järjestämään tarvitaan omia saappaitani suuremmat.

Kun minua kutsuttiin liian kiltiksi, tulin ajatelleeksi, että minä ja tämän toisen tahon pääarkkitehdit olemme siinä mielessä samanlaisia, että meitä on helppo lähestyä, haluamme järjestää juttuja, joista ihmiset saavat iloa ja olemme alttiita auttamaan muidenkin jutuissa useimmiten. Tarjoamme jopa apua helposti.

Siinä on kuitenkin kääntöpuolensa: jeesaamisesta tulee helposti velvoite. On jotenkin OK, että meille soitetaan, kun joku hommeli on kärähtämässä käsille, ja meidän odotetaan sateentekijän tavoin korjaavan tilanteen. Ja useimmiten asiassa onnistumme auttamaan ainakin jollain tavalla. Itseäni en liian kilttinä näe, mutta nämä toisen tahon tyypit voisin hyvin nähdäkin. Auttamisesta tulee myös hyvä mieli - kunnes siitä tulee jokin edellytys.

Pommi perustettiin aikoinaan juuri alentamaan populaarikulttuurin ja -taiteen toteuttamisen kynnystä. Oli alusta lähtien selvää, että kun meitä on monta ja teemme talkoilla töitä muiden avustamiseksi, olisi paikallisen kulttuurin helpompi toimia. Ja tässä olemme onnistuneetkin - ei nyt siinä määrin, mitä aluksi unelmoitiin, mutta onnistuttu kuitenkin. Pommi on yhä kasassa ja toimimme elinvoimaisena, pienin askelin yhä laajemmalla kirjolla. Meillä on paljon sidosryhmiä, jotka tekevät paljon sellaista ilmaiseksi, mihin ilman verkostoa tarvittaisiin rahaa. Ja koska näitä juttuja tehdään ilmaiseksi kaiken muun ohella, niitä ei päätoimisesti pystytä tekemään.

Puheenjohtajan elementissä moni juttu kiertää kauttani, mikä luo omanlaisensa haasteen. Kun toimitetaan materiaalia yhteensopimattomassa muodossa, niin ennen sen välittämistä eteenpäin ilmoitan, että formaatti pitää olla toinen. Puhuttiin sitten painotuotteista, äänestä, kuvasta tai mistä hyvänsä. Kun näihin viesteihin ei vastata ja homma jää seisomaan sen takia, niin se on tietysti minun syyni, kun en ole saanut asiaa hoidettua. Toinen tyypillinen tilanne on se, että kysytään vaikka koska joku oikoluku tai taitto on valmis ja homma venyy, niin ei ensimmäisenä tule mieleen hätyytellä vapaaehtoista, joka tekee päivätyötään tai hoitaa firmaansa, että teepä nyt nopeammin ja paremmin tämä juttu. Ja jälleen, syy on minun. Kun se kolmion muotoinen palikka ei mahdu neliskanttisesta lävestä, niin kaikki on paskaa ja hommat hoidetaan leväperäisesti. Useimmiten minua ei haittaa ja keskustelemalla asia raukeaa. Joskus sitten taas se alkaa väsyttää ja tulisi mieleen lyödä hanskat tiskiin.

En ole kuitenkaan lyönyt. En saa omista käyttämistäni tunneista senttiäkään rahaa, en mainetta enkä kunniaa. Mutta en minä - tai kukaan muukaan sen takia tätä tee. Se on sellainen naiivi ajatus, että tahdotaan auttaa ja olla iloisia yhdessä, kun joku saa teoksensa myyntiin tai esille. Eikä saa tämä toinenkaan taho. Jos mitään, niin tähän on kulunut satoja euroja omaa rahaani - kuten myös varmasti on tämän toisenkin tahon kohdalla. En ole pyytänyt ketään jakamaan maksukakkua, eikä siihen ole kyllä kukaan tarjoutunutkaan. Jos Pommi keräisi vuosittaisen jäsenmaksun 10-15 euroa, niin kenenkään ei tarvitsisi omaa rahaa laittaa peliin. Vaan ei kysy, eikä ole kysymässä niin kauan, kun minä puheenjohtajana kikkailen. Ensinnäkään ei siksi, että säännöissä niin mainitaan ja toisekseen koska näin on alunperin luvattu ja siitä pidän kiinni.

Jeesataan, kun tarvitaan. Järjestetään tapahtumia. Autetaan aloittelevia ja kokeneempiakin. Pidetään kustannukset minimissä. Se on kilttiä. Jatketaan sitä sen jälkeen, kun kaikesta tästä tulee velvoite, ollaan puhelimen ääressä, järjestetään, soitellaan, kysellään, hoidetaan muiden asioita, kunnes alkaa vituttamaan ja otetaan siihen päälle vielä vähän haukkua ja vittuilua - se on liian kilttiä.

Kun liityin perustajajäsenenä LC Jokivarteen, niin löysin toisenlaisen tavan toimia. Lions Clubeja pidetään elitistisenä paskana, joiden porukka on sisäsiittoista ja varakasta väkeä. No. Ei ole. Ei ainakaan Jokivarsi. Erityinen kiitos on annettava Keijo Wäärille, joka pyysi minut kokoukseen, kun somessa ennen klubin perustamista tyypilliseen tapaani kyseenalaistin tarpeen vielä yhdelle paikalliselle klubille. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että olen sellaisten ihmisten ympärillä, jotka edustavat kaikenlaisia ja kaikenlaisissa tilanteissa olevia henkilöitä. Meitä yhdisti ja yhdistää se, että haluamme tehdä hyvää ja auttaa. Koko porukka on mahtavan motivoitunutta, eikä ilman Jokivartta olisi onnistunut esim. Vorsssan Tulirotkon huutokauppa. En tällä kehulla moiti mitään muuta porukkaa, jossa olen mukana, mutta toimintaympäristö, josta itseni löysin, avasi silmiäni monessa suhteessa hyvällä tavalla. Odotukset toisistamme ovat realistisia, ja se on motivoivaa, koska ne odotukset eivät aina sitä ole.

Esimerkiksi se ei ollenkaan ole hyväksyttävää, että joskus kännissä avaudun naamakirjassa. Mitä sitten? Kyllä, käytän alkoholia ja kyllä käytän Facebookkia. Ihan niin kuin olisin ainoa ihminen maailmassa, joka nämä asiat sotkee. Kun sanon jotain, mikä ei miellytä, niin olen juoppo. Kun sanon jotain, mikä miellytää, olen hyvä jätkä - huolimatta olenko kirjoittanut mitäkin selvinpäin tai kännissä. Kun olen vittumainen jostain syystä, olen luonnevikainen tai henkisesti sairas. Kun minulta tarvitaan jotain, olenkin taas jotain ihan muuta. Ja kyllä, olen avoimesti kertonut kärsiväni kroonisesta masennuksesta, jonka takia minulla on pysyvä lääkitys, jolla masennus on muutaman vuoden pysynyt poissa. Siksi arvostan ihan hemmetisti sellaisia läppiä, että syö lääkkees tai kupita vähemmän, siinä vaiheessa että jossain kohtaa leikkaa kiinni.

En minä valita siksi, että olen usein tällaisessa tilanteessa, koska olen itse harkitusti ja alitajunnallisesti tähän ajautunut ja kyllä minä tilanteestani pidän. Ihminen kun vaan olen, niin joskun, ehkä joskus kannattaisi itse kunkin (itsenikin) ajatella, että siellä vastaanottavassa päässä on myös ihminen, joka ehkä on väsynyt tai jolla on huono päivä. Näitä juttuja tehdään teitä varten. Ei siitä mitalleja odotella, mutta kuten kertomani tahon tilanteessa: kannattaako sillä negatiivisella palautteella oikeasti tuhota juttuja, joihin on ollut mukava osallistua? (Tulirotkoon tämä ei koske. Se onnistui yhä paremmin tänä vuonna.) Jos mitään, niin kannattaisi ottaa itse enemmän härkää sarvista ja soitella vähemmän muiden perään, jotka säntäävät jeesaamaan. Koska ei kukaan loputtomasti sitä jaksa.

Tämän tekstin lukee moni ihminen, jotka kuvittelevat, että tämä on kohdistettu juuri heihin. Monikaan näistä ihmisistä ei edes tiedä toistensa olemassaolosta, mutta aivan varmasti tulee tästäkin paskaa palautetta, naureskellaan, että olisin muka liian kiltti. Muistutetaan mitä olen missäkin sanonut ja tehnyt. Teille kaikille, jonka sormia syhyttää päästä kommentoimaan, voin suoraan sanoa ettei tämä koske ketään erityisesti. Tämä on koonti, ja jos joku tästä itsensä löytää, niin se on sitten ihan omaa turhamaisuuttaan.

Ja kyllä. Lääkkeet on otettu ja vesiselvänä tämän kirjoitin.

Sun tarvii muuttuu, sun elämältä suunta puuttuu

Monista syistä johtuen, palaan takaisin t'lle blogialustalle. Ohessa Forssan Lehdessä julkaustu kirjoitukseni (FL 13.9)

Sunnuntain Forssan Lehdessä (FL11.9) Sanni Grahn-Laasonen kolumnoi iloiten, kuinka Kokoomus onnistui torppaamaan hoitomaksujen korotukset. Riittää, että seuraa politiikkaa edes vähän, niin voi muistuttaa mieleensä, kuinka juuri Grahn-Laasonen ja Orpo näitä korotuksia alunperin olivat toteuttamassa. 

Pääministeri Sipilä budjetin tiedotustilaisuudessa esitti grafiikkaa, jossa oli kaksi janaa: toinen (menot) olivat tasasta kun taas toinen (tulot) oli nouseva. Grafiikalla hän havainnollisti, kuinka käyrien kohdatessa "velalla eläminen loppuu". EI oikein selvinnyt, miten ne verotulot nousee, mutta työllisyyteen se liittyi. Ilmeisesti ihmiset saadaan töihin laskemalla etuuksia, madaltamalla palkkaa ja haastattelemalla työttömiä kolmen kuukauden välein - valtion piikkiin. 

Sukupuolineutraali avioliittolaki tuli hyväksytyksi viime eduskunnan toimesta. Nyt lakia kumoamaan on tehty kansalaisaloite, joka pyrkii kumoamaan lain, joka ei vielä ole edes voimassa. 

Näissä kaikissa tapauksissa tulee näkyväksi politiikkamme lyhytnäköisyys ja politiikkojen asiantuntevuus. Kovin moni kansanedustajamme on tullut vaali-illan jälkeen asiantuntijaksi ja kaikkitietäväksi. Ei tarvitse opetella mitään, ei kuunnella oikeita asiantuntijoita, koska nyt on valtaa ja itse tiedetään paremmin. 

Suomea vaivaa näköalattomuus. Uudet hallitukset eivät pysty jatkamaan vanhojen päätöksien pohjalta. Sen sijaan kaikkea on muutettava heti. Yliopistouudistus oli fiasko ja se toteutettiin vauhdilla. Ennen kuin mitään tuloksia oli edes ennätetty hankkeen toimivuudesta saada, muutettiin lisää.

 Ns. "paskalaki" oli sekin pitkän työn tulos. Sitten se jäädytettiin. He, jotka varautuivat tulevaan ja investoivat kalliisiin järjestelmiin jäivät nyt nuolemaan näppejään.

Me emme tarvitse nykyisenkaltaisia politiikkoja, joita kiinnostaa vain äänten kosiskelu. Me tarvitsemme politiikkoja, jotka osaavat jatkaa muiden aloittamia töitä, jotka ymmärtävät mistä asioissa on kysymys ja joilla on rohkeutta toteuttaa määrätietoista politiikkaa silläkin uhalla, että kannatus laskee. 

Tietysti voi tehdä politiikkaa ilman suuntaa, kuten Perussuomalaiset, mutta ei sekään gallupeissa hyvältä näytä.

Reikää ei ole

Reikä on käsitys muodosta, jota ei oikeastaan ole. Reikä on olemassa vain ympäröivissä muodoissa oleva oma muotonsa. Kuten naarmu - tai lommo: Se ilmenee vain jossain pinnassa tai muodossa, joka on olemassa. Reikä on abstrakti, mutta meille ihmisille se on myös todellinen. Ymmärrämme mitä reikä tarkoittaa veneen pohjassa (vaikka pääministerimme mielestä on sekin tulppa paras poistaa). Ymmärrämme, mikä reikä on kun tehdään remonttia, kiinnitetään asioita saranoinin. Yksinäiset heteromiehet ymmärtävät reiän ihan toisella - mutta samantapaisella tavalla - viikonloppuina, kun seuraavan yön odotus on yksinäistä. Reikä on jotain, mikä on jossain muussa muodossa omana muotonaan.

Meille ihmisille ymmärrys on myös abstrakti. Me luomme käsityksen todellisuudesta sen perusteella, mihin fyysiset aistimme ovat valmiit. Ymmärrämme jotenkin lukemaamme, taidetta, musiikkia, tuntemaamme, maistamaamme ja haistamaamme. Nämä ovat ne anturit, joiden varassa käsityksemme todellisuudesta on. Sille ei kukaan voi mitään, eikä oikeastaan pidä ollakaan. Kaikki kokemuksemme kuitenkin ovat fyysisestä maailmasta peräisin, emmekä pysty aistimaan mitään muuta.

Sitten on niitä ihmisiä, jotka etsivät vastauksia jostain muusta kuin aistiemme varassa olevista havannoista. Jotkut uskoo, mihin pyhä kirja käskee - jotkut mitä tiede kertoo. Olisi kiva todeta, että jos ei tiede kiinnosta, niin hörhö olet. Se ei vain mene ihan niin yksinkertaisesti.

On ihmisiä, jotka kritisoivat uskontoja - vaikka muslimeja - päättelevät, mitä he haluavat ja yrittävät tehdä ymmärtämättä mitään islamista. On ihmisiä, jotka saarnaa kristillisyyden puolesta ja "kristillisestä moraalista". On hinduja ja sun muita liibalaapaa, jolla ei ole mitään merkitystä. Vastapainoksi on kuitenkin hemmetinmoinen joukko omanlaisiaan idiootteja, jotka perustavat käsityksensä tieteeseen ymmärtämättä mitään sen sisällöstä.

Jos mikään on vaikeaa, niin yrittää saada perille yksikään pointti, joka uhmaa jonkun käsitystä todellisuudesta. Se on erittäin vaikeaa, kun koko käsitys on rakennettu korttitalon päälle. Ja olkoon niin.

Me voimme havaita maailman vain aistiemme - fyysisten aistiemme - kautta, ja siinä se. Meillä on erilaisia kokemuksia ja käsityksiä, mutta kukaan meistä ei vain yksinkertaisesti näe maailmaa samalla tavalla.

Näin se vain on. Ja näin se aina on. En jaksa kinata kenenkään kanssa, jolle faktat on mielipidekysymyksiä. Enkä sen enempää kenekään kanssa, jonka mielipiteet ovat faktoja.

Reikiä ei ole olemassa.

Täysin turha bloggaus

Käytänpä tässä vanhaa luotettavaa blogialustaa, koska nuo uudemmat eivät yllättäen jaksa toimia. Ei ole siis kyseessä kolumni, vaan ihan rehellinen bloggaus. Tosin tokkopa tällä ilmoituksella mitään merkitystä on, koska ihan samalla tavalla tämä luetaan tai jätetään lukematta, kuin mikä tahansa muukin juttu.

Olin miettiny aihetta kolumnille (mikä tämä siis tavallaan on, vaikkei olekaan) jo aikani, kunnes pari viikkoa sitten isoäitini totesi, että on tämä touhu ihan mahdotonta, ja että kaikki on jotenkin sekaisin. Vastasin, että vissiin maailma ollut aina sekaisin, johon hän yhtyi, mutta lisäsi, että ei ole näin pahasti ollut. Kun yli 80-vuotias näin tokaisee, niin siinä varmaan on jotain perääkin.

Aiheita on käynyt paljon mielessä, ja niistä on kirjoitettu paljon. En ole löytänyt mitään sellaista näkökulmaa, mitä aktiivisemmat kirjoittajat ovat löytäneet. Niinpä ole tyytynyt jakamaan hyviä kirjoituksia, jotka käsitykseni omalla tavallaan purkavat. Näitä nyt on Saku Timonen, Jore Eskolin ja Vesa Linja-aho. Monien naamakirjapäivityksiä olen myös jakanut, joista mainittakoon vaikka Li Anderssoni ja Paavo Arhinmäki. Olen myös jakanut kommenteilla varustettuina muidenkinkin kirjoituksia ja uutisia hieman kritisoivaan väriin.

Ja tiedoksi, en yhäkään ole vassari, vihervassari, kulttuurimarxisti tai mitään muutakaan. Rehellisesti, en voi sietää hippejä, new age -maailmanparantajia tai hörhöjä, joiden tarkoitus on päteä nippelitiedolla ymmärtämättä sisältöä lainkaan. En pidä uskovista, enkä etenkään uskonnoista. En pidä vapaasta kapitalismista, enkä kommunismista. Arvostan reiluutta, ja ihan oikeasti paskapäille ei pidä antaa väljää yhtään.

Kun nyt sitten tulee mietittyä kaikkea mahdollista mitä Suomessa tapahtuu, niin vitut: En jaksa kirjoittaa epäoikeudenmukaisuudesta, en hallituksemme kikkailusta, en huume- tai alkoholipolitiikasta, en lapsien oikeuksista, sukupuolineutraalista avioliitosta, velasta, tasa-arvosta, vitusta tai kyrvästä. Paljon voisi tulla tekstiä, mutta miksi vaivautua. Näistä on jo puhuttu, eikä viesti mene perille.

Muotoillaan asia tunnetun plokkarin mukaan: Lunta tuli tupaan. Sisällä oli lämmin. Lumi suli. Ei ole mitään hometta.

Sanavalmiimpi plokkarin seuraaja toteaisi: Lumi on vain jäätynyttä vettä, joka ei muodosta samanlaista yhtenäistä kiderakennelmaa, kuin rauhallisesti viilentynyt H2O. Lumen sulaessa sisällä se ei ole juoma- tai käyttökelpoista, koska se on likaista. Sen kanssa ei pidä olla tekemisissä sen sisältävien epäpuhtauksien takia.

Kaikenmaailman dosentti sanoisi, että "lumi on jäätynyttä vettä, joka kuitenkin on kemiallisesti sama molekyyli sinällään, johon on voinut sekoittua muita aineita".

Tässä vaiheessa minä sanon, että lumi on valkoista ja vesi on järvissä. Mummo toi sitä ämpärillä sisälle talvella ja kesällä. Ja kun pitää tästäkin numero tehdä, niin pitäkää tunkkinne.