Forssa on hieno paikka elää, vaikka se välillä onkin kuin viulunkielien virittämistä. Forssalaisilla on oma meininkinsä ja me ollaan kaikki vähän sekaisin tavoillamme (kuultu Tampereella, ei sen suurempaa painoarvoa).
Meillä täällä Forssassa on sellainen yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Toisilla se on yhteen hiileen kusemisen meininki, mutta toistaiseksi puhaltamisen voima on ollut suurempi. Me jaksetaan purnata kyläkoulujen lopettamisesta, jaksetaan ihmetellä, kuka voisi olla kaupunginjohtaja. Ihmetellään, miten torille saisi enemmän ihmisiä. Kiukutellaan, kuinka kaunis kaupunki tämä on, ja miksei kukaan ymmärrä sitä. Ja sitten tulee turisti, jota ihmetellään, että pitääkö lyödä kupoliin heti vai odottaa hetki. Sellainen tosimaailman fingerpori.
Joskus vuosia sitten tein Tampereen yliopistoon jotain kurssia, minkä aiheeksi otin Forssan rockmusiikin. Kurssista sain kiitettävän arvosanan, mutta myös huomasin, että täältä puuttuu taho, joka voisi auttaa aloittelevia bändejä. Tästä puhuttiin monen paikallisen ystävän kanssa, ja lopulta saimme idenan perustaa osuuskunnan, joka voisi madaltaa kynnystä osallistua laajemmin musiikin tekemiseen. No, muutamaa vuotta myöhemmin osuuskunta on olemassa, muttei siinä hirveästi muusikoita ole. Ollaan kustannettu kirjoja, järkätty tapahtumia ja olemme olleet mukana myös baari-iltojen ohjelmatoimistona omalla tavallamme.
Bingo on yksi, mitä olemme yhdelle paikalliselle juottolalle tarjonneet. Tämä alkoi jo ennen uutta omistajaa, ja jotenkin tämä homma perittiin ja sitä myös jatkettiin. Homma toimi hyvin, kunnes henkilökohtaisesti en enää halunnut käydä paikassa useista syistä, joilla ei ole merkitystä tässä yhteydessä.
Tänään sain kuulla, ettei bingorahoja pidä minulle luovuttaa, koska kuulemma käytän ne omiin tarkoituksiin. On jännittävää kuulla tämä jälkikäteen, kun rahat on jo viety pankkiin ja laskuja on makseltu. Minua siis pidettiin epäilyttävänä ja mahdollisena varkaana. Minua, jolla ainoastaan on mahdollisuus päästä edes osuuskunnan tilille.
Ensin pidin sitä huvittavana, mutta pian ärsyttävänä. Olen polttanut reilusti yli tuhannen euroa - jos edes riittää - osuuskunnan hyväksi. Minun nimeni on kaikissa papereissa ja minä olen vastuussa kaikesta. Olen sääntöjen mukaisesti rahaa jakanut henkilöille, jotka sen ovat ansainneet. Joskus omasta pussistani senkin. Mutta että varas?
Sitten kun paikka, jossa bingoa järjestetään, alkaa ihmettelemään, että miksi haen bingosta kerättyä rahaa ja yksi rivijäsen ilmoittaa vastustavansa asiaa, koska pitäisi saada osuuksia, niin totean, että homma loppuu nyt sitten tähän: Tästedes Pommi ei enää järjestä bingoa siellä ja voitte kukin jakaa rahanne miten haluatte.
Voin sanoa, että pelkän bingoluvan hankkiminen on oma juttunsa, ja siinä kusette reisille isosti. Minä tiedän, koska minä olen sen käynyt läpi.
Oli miten oli, ja tietysti osuuksia olisi voinut maksaa. Se nyt kuitenkin edellyttää sitä, että Pommin hallitus (en siis minä yksin) asian hyväksyy ja että siitä tehtäisiin edes ehdotus. Nyt ei oltu tehty. Oli vaan päätetty. Ja niin on myös päätetty, että Pommi ei enää bingoa järjestä kyseisessä paikassa. Joku muu voi järjestää, mutta se ei minulle saati Pommille kuulu.
Miksi tämä sitten on niin suuri asia? Koska kaikki täällä tapahtuva on elämää suurempaa. Henkilökemimoista tehdään isoja juttuja, asiakaspalvelusta sitäkin suurempia. Olen sanonut tämän satoja kertoja ja sanon taas: valitan, kun koen, että siihen on aihetta. Vastauksina olen kuullut kaikenmaailman juttuja paskoista seinäkellonosotoanalogioista yritysten suosimiseen. Ei. Kuka tahansa saa kritisoida työtäni niin paljon kuin haluaa missä tahansa. Harva tekee niin. Syystä. Ymmärtäkää inisijät se: Jos teistä kitistään, niin se on joko juoppojen horinaa tai siinä on pointti. Se on ihan teistä kiinni, miten asian otatte.
Mutta Pommin bingo Puistolinnana baarissa loppui. Koska olen varas. Koska olen muutenkin paskaa. Ja koska päätin niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos teksti on ajatusta nopeampi - älä vaivaudu.