USA:ssa oli presidentinvaalit, jotka voitti tyyppi, jonka kukaan ei uskonut voittavan. Paitsi uskoi, muttei mediassa. Paitsi vähän sielläkin, mutta marginaalissa. Ja sitten kun iso D (ei Danny) otti ja voitti, niin alkoi ihmettely.
Itse ihmettelen lähinnä sitä, että ihmiset itkivät, halusivat muuttaa Kanadaan tai muutenkin menivät johonkin shokkiin. Ei kaikki, mutta se esille nostettu osa. Se, jonka media klikkien takia nosti esiin. Sitten oli jotain mielenosoituksia. Ja näsäviisasta märinää puolin ja toisin. Että Trump uhkasi sitä sun tätä, jos häntä ei valtia, mitä demarit nyt sitten tekevät. Että Trump sanoi vaaleja järjestetyiksi, ennen äänenlaskua.
Näsäviisasta huumoria, leikkisää nokittelua. Sellaista, mistä itse ainakin pidän meemien muodossa, ja muutenkin.
Sitten on niitä tosikkoja, jotka eivät aina erota tällaista huumoria siitä tosiasiasta, että Trumpista nyt tuli presidentti. Jossain jo huudeltiin, että tarkistuslaskennan jälkeen Trump sai enemmän ääniäkin.
Jenkkien valitsijamiessysteemi on vanhanaikainen ja pitäisi muuttaa, sanovat. No, ei siinä ole mitään ongelmaa ollut, silloin kun oma ehdokas on mennyt sen ansiosta läpi, mutta nyt on. Koska vuosi 2016. Vaikka jenkit hälyttävässä määrin eivät usko evoluutioon saati ilmastonmuutokseen. Joka neljäs ei edes tiedä, että maa kiertää aurinkoa. Mutta koska Trump voitti, on järjestelmä mätä.
Tosiasia on kuitenkin se, että kaikki ovat tienneet jo kauan ennen näitäkin vaaleja, kuinka systeemi siellä toimii. Jos ei tiennyt, niin aika turha siitä on itkeä tässä vaiheessa. Trump voitti rehellisesti, vallalla olevien sääntöjen puitteissa, ja siitä on turha kitistä. Miksi vastustaja ei pelannut yhtä hyvin kuin Trump, on lienee vastustajan ongelma. Trumpia äänestäneet ihmiset eivät ole sen tyhmempiä, kuin Clintonia äänestäneet. He eivät äänestäneet väärin. Se, että valtaosa Trumpin äänistä tuli valkoisilta ei tarkoita mitään muuta kuin tähän kategoriaan kuulumattomien laiskaa äänestysintoa. Ehkäpä olikin niin, että nämä ihmiset eivät ole laiskoja, vaan Clinton ei kiinnostanut heitä sen enempää kuin Trump. Ehkä he jättivät äänestämättä, koska sopivaa ehdokasta ei ollut. Ja se on sitten taas ehdokkaiden oma vikansa. Ei kansan.
Media joutuu nyt miettimään puolueettomuuttaan ja gallubeja on syytä säätää, jotta ne vastaisivat populismin tuomiin haasteisiin. Kansaa on turha syyttää.
Minä sanon tämän kaiken vasemmalle kääntyneenä ja Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaana. Tällä hetkellä on Suomessa sellainen vire, että oikein odotetaan, koska Perussuomalaiset liimautuvat Trumpiin kiinni. USA:n politiikan tahdotaan jakaa suomalaista politiikkaa. Vasemmisto tyrmäävää Trumpin voiton ja näkee uhkia ja mörköjä milloin missäkin. Oikeisto välttelee samaistumista Trumpiin, mutta kuitenkin sympatiseeraa tilannetta.
Tällainen asemien haku on paitsi lapsellista myös typerää. Jenkkien vasemmisto on aika hemmetin kaukana suomalaisesta vasemmistosta. Eikä se repuplikaanien ja täkäläisen oikeiston yhdistäminen samaan toimi sen paremmin.
Kun Trumpin valinta varmistui, tuli minulle sellainen tunne, että tämä saattaakin olla aika hyvä asia. Kyse oli puhtaasta intuitiosta. Ennen vaaleja olin varma, että Clinton voittaa, koska menin siihen samaan jekkuun, johon suurin osa maailmasta tuntui menevän. Itkun sijaan minä huvituin. Nauroin itselleni, ja aloin ymmärtämään kuinka nerokkaalla tavalla Trumpin kampanja toimi.
Ensimmäistä vaaliväittelyä katsoessani mieleeni tuli jatkuvasti, että tämä on jokin sketsi. Trump vastaili huonosti, hän ei ollut perehtynyt asioihin ja Clinton vei häntä kuin pässiä narussa. Vai veikö? Trump piti meteliä, vetosi tunteisiin ja esiintyi ylimielisesti faktoihin ja vastustajaansa kohtaa. Kesti aikansa tajuta, että niin, Trumpin esiintyminen sopii täydellisesti hänen ydinsanomaansa, joka oli muutos. USA:n taloustilanne on ollut pitkään huono. Ihmisiä ei kiinnosta enää faktat, jotka ovat alkaneet vaikuttaa syiltä pitää tilanne ennallaan - tässä ajassa huonona. Jos Clinton olisi voinut ja esittänyt maahanmuuttokritiikkiä ja vedonnut faktoihin, Trump olisi vastustanut asiaa ja möyhännyt. Trumpin sanoma on, että tämä ei voi jatkua näin. Ja se oivallus perustui nimenomaan tuohon ajatukseen: ei voi jatkua näin. Se toi hänet ja hänen äänestäjänsä yhteen. Ei rasismi, misogynia, muuri Meksikon rajalle. Ei oikeastaan mikään Trumpin sanoma, vaan hänen asenteensa jolla hän kohteli kaikkia vastustajiaan jo esivaaleissa. Trump veti huolella yli. Hän tiesi persoonansa sopivan vastustamaan kaikkea sitä, mitä hänen vastustajansa edustivat. Ja se tuki hänen viestiään muutoksesta. Siitä, että moni kokee sisällään, etteivät asiat voi jatkua näin.
Kun näin Facebookissa ensimmäisen vaalien jälkeisen haastattelun (ensimmäisen, jonka minä näin), intuitioni sai melkoisen vahvistuksen. Epäilemättä Trump tekee typeriä lausuntoja ja huonoja ratkaisuja - ihmisenpaska kun on, mutta nyt, vaalien jälkeen, ensinnäkin mukaan on tullut argumentteja, mutta ne ovat myös yllättävän kestävällä pohjalla.
Ole tässä sitten vassari pitämässä Trumpia ainakin parempana vaihtoehtona, kun muut vassarit eivät pidä. Vähän on sellainen väliinputoajan olo, mutta samapa se kai. Yksi asia muiden joukossa, eikä mitenkään ylitsepääsemätön varmaan kenellekään.
Ps. Bernien olisi pitänyt päästä ehdolle. Trumpin karsima ja koko muutoksen hakeminen olisi räjähtänyt reisille, koska myös Bernien viesti kuului, ettei näin voi jatkua. Sen takia hän ei varmasti ehdolle päässytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos teksti on ajatusta nopeampi - älä vaivaudu.