Humanistinen uskonpuute

Tämä kirjoitus ei käsittele maahanmuuttokritiikkiä, rasismia saati muutakaan sellaista, vaikka teemaa ponnahduslautana teksille käytänkin. Blogien ja uutisten kommentit ovat usein aika järkyttävää - mutta toisaalta myös viihdyttävää luettavaa. Nettiin oksennellaan salanimien turvin sellaista törkyä, ettei moni voisi sellaista kuvitellakaan suustaan laukovan ihmisjoukossa. Siksi kommentteja ei kannata ihan tosissaan ottaakaan - ne kertovat "kansan syvistä riveistä" yhtä paljon mitä Alebubin kanta-asiakkaat osaavat kertoa politiikasta. Silläkin uhalla, että nyt vaikutan elitistiseltä, niin näin se vain on. Se, että jokin joukko on jotain mieltä asiasta, ei yksinkertaisesti tee asiasta totta. 

Tämänkertainen viimeinen pisara tuli kommentista, jossa todettiin "rotutohtorin" olevan jo niin vanha termi, ettei sitä pitäisi enää käyttää. Heille, jotka ovat säästyneet maahanmuuttokriittiseltä keskustelulta, kerrottakoon, että rotutohtori viitta filosofian tohtoriin, Suomen tunnetuimpaan maahanmuuttokriitikkoon Jussi Halla-ahoon, joka kyseisen kutsumanimen on kirjoituksillaan ansainnut.

Kun joku tuo typeryytensä edellä mainitulla tavalla kaiken kansan nähtäväksi - ja saa vieläpä kannatusta sanomisilleen, niin ei voi kuin miettiä miten tähän on tultu. En voi kuin ihmetellä, miten fiksuistakin ihmisistä tulee täysiä idiootteja, kun he antautuvat joukon vietäväksi. Mutta kun asiaa tarkastelee musiikin vastaanottamiseen liittyvien ilmiöiden kautta, ei sitä olekaan kovin vaikea ymmärtää. 

Olen hokenut ennenkin Bourdieun distinktioteoriasta ja kulttuuripääoman käsitteestä. Kulttuuripääoman idea on siinä, että henkiö tavallaan saa sitä enemmän tietyn osakulttuurin pääomaa, mitä sisempänä hän siinä on. Kun on kova rokkari, tuntee rockperinteen, nippelitiedon ja on lähellä tähtiä niin saa myös ihailua ja kunnoitusta osakseen muilta faneilta, ja täten sijouttuu korkeammalle genren sisäisessä hierarkiassa. Tämän nyt luulisi olevan itsestään selvää ihan jokaiselle vähääkään maailmaa seuraavalle, mutta niin hämmästyttävää kuin se onkin, niin aika harvalle asia tuntuu valkenevan. Sitäkin harvempi koskaan pysätyy miettimään miksi tietyt Metallican biisit on osattava ulkoa, tai miksi All Along the Watchtowerin soolot on soitettava juuri tietyllä tavalla ja miksi kukaan ei voi soittaa niitä niin hyvin kuin Hendrix. 

Kukaan, joka ei kumarra genren ikoneja ja diskurssia ei voi sijoittua korkealle genressä. Ja kulttuuripääomaa saadakseen valtaosa meistä on valmis hyväksymään, omaamaan ja toistamaan muiden sanelemia ihanteita. Ei Jussi Halla-ahollakaan on 5000 facebook kaveria sen takia, että hän olisi joviaali jamppa, jolla vain on tuttuja hirvittävä määrä, vaan sen takia, että se nostaa Halliksen kavereiden asemaa Halliksen ohjaaman aatemaailman sisällä. 

Distinktioteoria taas liittyy siihen, kuinka ihmiset ryhmittyvät myös tehdäkseen eroa ryhmiin, joihin he eivät halua kuulua. Kansalaissodassa jakoa oli todella karu sikäli, ettei punaisen ja valkoisen välillä ollut mitään neutraalia aluetta. Mutta ilmiö toistuu lievempänä etenkin faniudessa: Metallican fanit ovat kirjava joukko, jota yhdistänee se, että he tuskin ovat Shakiran faneja. Yhtäältä Vihreät eivät kannata ainakaan Perussuomalaista politiikkaa. 

Suurin osa ihmisistä ei lauo älyttömyyksiä, koska he olisivat tyhmiä, vaan koska se on edellytys oman sosiaalisen verkoston ylläpitämiseksi. Mikä muiden mielestä on älytöntä harvoin sitä on kenenkään itsensä mielestä. Mutta jos perustelut ovat sitä luokkaa, että "näin on aina tehty", "muutkin tekevät niin" tai "koska se ja se sanoo niin", niin kannattaisi ehkä tarkastella asemiaan. 

Enkä minäkään poikkeus ole, vaikka usein olenkin vailla kaltaistani seuraa. Kukaan ei ole. 

Aika hurjaa on se, että nykyään on ihan salonkikelpoista tilastoihin katsomalla tehdä päätelmiä, jotka suorastaan loukkaavat ihmisarvoa. Meistä on tullut prosentteja. Meihin kohdistuvat odotukset perustuvat keskiarvoihin - elämänvaiheet on taulukoitu. Olemme jatkuvasti vähemmän ihmisiä ja enemmän numeroita. Mihinköhän osakulttuuriin tällainen kylmä logiikka kuuluu, ja miksi me haluamme olla osana sitä?