Ongelmat alkoivat siitä, kun kustantamo (Nordbooks) ei saanut lähettämääni käsikirjoitusta käännettyä omalle alustalleen. Myönnettäköön, että käsikirjoituksessa oli kaikkea hankaloittavaa muotoilua, mutta eipä sen puoleen kukaan nähnyt asiakseen erikseen mainita - käsikirjoituksen ensin luettuaan ja sitten vastaanottaessaan - että muotoiluja ei saa olla. Kun kyseessä on esikoisteos, kuvittelisin kustantajan kertovan miten homma toimii sen sijaan, että odottaisi minun automaattisesti tietävän kaiken.
Kustannustoimittaja lähetti kiireissään viestin, ettei hän millään ennätä muokkaamaan tekstiä painokelpoikseksi, ellen poista muokkauksia. Tein työtä käskettyä. Puolen yötä siinä meni, mutta tulipa valmista.
Reilun kuukauden päästä sain oikovedoksen PDF:nä. Kauhistuin. Taitossa oli kadonnut kaikki kursiivit, jotka kustannustoimittaja "parhaansa mukaan" oli korjaillut. No olihan niistä noin puolet korjattua. Oikoluvussa ei oltu nähty aiheelliseksi kiinnittää huomiota kirjoitus- tai yhdyssanavirheisiin. Sen sijaan aikaa oli käytetty siihen, että kaikki kansalaisuudet muutetaan alkamaan pienellä kirjailmella. Niin, mitä sillä väliä, että näistä kansalaisuuksista isolla kirjoitetaan Tunnustetun ja pienellä tunnustamattomat. Pikku juttu, tosiaan jos tarina ei kiinnosta. Eipä siinä mitään - mutta olisivat sitten korjanneet edes kaikki eivätkä vain jotain siltä ja toista täältä. Onhan se ihan kiva "korjata" kun kannessa lukee jonkun toisen nimi.
Vastasin hetimiten, että "en missään tapauksessa hyväksy tätä" ja siitä hyvästä haluttiin korjaukset - mutta ei mitenkään helposti, niin kuin suoraan tiedostoon, vaan erilliselle tiedostolle lista kaikista korjattavista asiosta. Koska itse olin korjaillut tekstiä jo noin 20 kertaa (kirjoittajahan on tekstinsä oikolukijoista huonoin), ja tiesin, etten pysty korjaamaan sanaa sieltä ja toista täältä muokkaamatta koko hommaa taas uuteen uskoon, näin parhaaksi nakittaa työhön jonkun muun. Ystäväni Iiro pelasti minut pahalta - ja teki muuten kiitettävää työtä!
Kun korjaukset tuli tehdyksi, lähetin tiedoston aikailematta kustantajalle. Alkuperäinen sähköposti sohlasi, mutta varayhteydellä näytti menevän läpi. Seuraavana päivänä soitin varmistaakseni, että tiedosto oli mennyt perille, mutta sainkin kuulla ettei muutoksia enää ennätä tekemään. Kirja on painossa ja sillä hyvä, eikä asialle enää voi tehdä mitään. Jonkin verran olin ihmeissäni, mutta sitäkin enemmän vihoissani. Etenkin, koska kirjan julkaisua jopa siirrettiin kahdella kuukaudella korjauksien takia.
Aikani märistessä puhelimessa lupasi kustantaja vielä tarkistaa asian. Vastaukseni sain sähköpostin, joka alkoi näillä sanoilla: "kaikille annetaan deadline. En jaksa etsia viestia juuri nyt, mutta yleensa se on 2-3 viikkoa siita kun saa taiton tarkistettavaksi."
Minäpä tiedän mikset jaksa viestiä etsiä juuri nyt - tai et koskaan - koska mitään deadlinea ei annettu. Tämäkin viesti tuli Espaniasta, jossa nyrkkipajakustantamon päällikkö vahti paikallisia remonttimiehiä, jotka korjasivat hänen huvilaansa, jossain missä puhelimella ei voi soittaa, vaikka sillä voikin vastata, ja jossa nettiä ei ole. Jos vähän selvemmin vielä voisi sanoa, ettei kirjani kiinnosta piirun vertaa, niin se varmaan pitäisi tatuoida ohimooni.
Viimeinen tätä edeltävä viesti kuuluin näin: "Jenina huuteli ennen kotiin lähtöä, että hän korjaa, jos viitsit listan laittaa."
Tämä viesti on lähetetty 14:36. Kustantaja siis tuskin tarkoitti, että teen korjauslistan vajaasta 300 sivusta parissa tunnissa. Tai ehkä tarkoittikin. Sen verran omituista hommaa harjoittavat: "Minä kävin tekstiäsi läpi ja löysin paljon kirjoitusvirheitä, Jenina sitten vielä taitossa siivoili löytämiään. Kun on paljon outoja ja kummallisia sanoja ja termejä, tahtoo olla ainakin meillä vaikeaa tuo lukeminen ja se että saa poimittua virheet pois. Minä kun käyn tekstiä wordin oikolukuojelmalla läpi ja Jenina taas pitää taitossa päällä koko ajan oikolukua työtä tehdessään. Mutta ne eivät tietysti ole koskaan täydellisiä."
Virheet ovat tietysti oma vikani - etenkin kun kustantajan oikoluku ei niitä osaa korjata. Kirjan ensimmäisen luvun nimi Artifakti on muuten väärin kirjoitettu kaikista "oikoluvuista" huolimatta. Jep, olette kyllä palkkanne ansaitseet. Jos avaruus, hallitsija, yksilö ja planeetta lukeutuvat näihin outoihin tai kummallisiin sanoihin tai termeihin niin hyvä on - jos olisin sen tiennyt, niin olisin ehkä harkinnut kustannuspaikkaa kahdesti. Sen sijaan nimet ovat erikoisia, mutta ne ovat nimiä. Niitähän ei edes OLISI pitänyt korjailla.
Muutenkin tuntuu oudolta, että kustantamon henkilökunta voi olla niin pihalla nykyajan painotekniikasta. Käytännössä riittää, että viimeinen versio on painossa minuutteja ennen painamista, jos korjaukset eivät muuta mitään oleellista kuten sivumäärää. Tai mitä minä siitä tiedän - enhän ole kuin kymmeniä eriä mainoksia, esitteitä, kortteja ja sun muuta kirjapainoista tilannut. Mutta kyse taitaakin olla tahtomisesta. En silti osaa kuvitella, että virheitä pursuava lätyskä olisi hyvää mainosta kustantamolle missään tilanteessa.
Koska Nordbooks käsittelee esikosikirjailijaa varsinaisilla silkkihansikkailla, on suoranainen velvollisuuteni tehdä samoin: Jos saatte käsiinne virheellisen version, ettekä halua sitä keräilykappaleena pitää, niin valittakaa asiasta ja vaatikaa tilalle oikein taitettu versio. POD (Printed On Demand) palveluun nimittäin menee korjattu versio - kunhan saavat korjaukset tehtyä.
"Pitkin hampain luin kirjasi, enkä oikein ymmärtänyt sitä. En pidä tällaisesta kirjallisuudesta, mutta pojat sanoivat, että se kannattaa kustantaa".
Pitkät ovat itse kunkin hampaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos teksti on ajatusta nopeampi - älä vaivaudu.