Mieti tätä

Lassea oli alkanut ottaa päähän kaikki kaupunkiin tunkevat lähikylien ryysyläiset. Aluksi muu kaupungin väki eivät heihin juuri huomiota kiinnitänyt - sääliä kovaosaisempaa kohti korkeintaan, mutta kun viikkojen ja kuukausien jälkeen alkoi miltei jokaisen korttelin kulmassa joku likainen ja köyhä seistä kerjuuhattu kadulla, alkoi sääli hiipua.

Lassesta muu kaupungin väki oli alusta alkaen ollut sokeaa: hän tiesi, ettei kukaan tee töitä, jos ilmaiseksi elantonsa saa. Siitä Lasse oli niin varma, että jo ensimmäisenä päivänä, ensimmäisen kerjäläisen kaupunkiin saavuttua, kun hän käänsi torilla laatikon ja kuuluvasti puhutteli torilla olevaa väkeä kerjäläisten vaaroista. Palopuhetta ei kauaa jatkunut, kun säälin kielissä oleva väki jo suivaantui ja viskasi Lassin lampeen.

Siitä Lasse tuli sangen katkeraksi ja ennätti hyvin vihaansa kypsytellä aikansa, kunnes kaupungin väki hiljalleen alkoi koputtaa hänen oveaan hattu kourassaan. Kerjäläisistä, köyhistä ja kurjista oli tullut jonkinmoinen ongelma kaupungin idyllisen ja rikkaan kuvan suhteen. Sen lisäksi heitä tuli jatkuvasti lisää, ja heidän ruokkimisensa alkoi painaa kaupunkilaisten kukkaroa. Väki oli otaksunut, että koska Lassella alunalkaenkin oli ollut muukalaisiin vahva mielipide, olisi hänestä nyt varmasti apua. Ja siitäkös Lasse riemastui. Kaikki se hiljaisuudessa purnaaminen, valittaminen ja pahan veren levittäminen oli vihdoin kääntynyt hänen edukseen.

Hetkeäkään hukkaamatta Lasse komensi väen keräämään kulkurit koolle. Ja väki totteli. Illta oli hämärtymässä, kun väkijoukko kuhisi sankoin joukoin, vihaisena ja äänekkäänä, kaupungin reunoille, jossa kurjat majailivat. Väki alkoi kaataa laatikoita ja hökkeleitä, polkea tuulta ja töniä haisevia loisia kasaan, kunnes kaikki oli kuljetettavissa ja paiskattavissa kauas kaupungin ääristä.

Silinteri oli seurannut näytelmää tehtaansa tornista, eikä häneltä jäänyt huomaamatta, kuinka Lasse tarmoikkain askelin kulki kohti tehdasta. Silinteri tiesi jo mennä valmiiksi toimistoonsa odottamaan, ja siellä hän olikin, kun Lasse nöyrästi mutta hengästyneesti koputti oveen. Silinteri pyysi Lassen sisään ja kuunteli tämän asian. Lasse pyysi, että Silinteri komentaisi Kätyreitä kaupungin teille estämään köyhien tulemisen kaupunkiin, ja niin Silinteri lupasi tehdä.

Ja niin kaupunki puhdistui.

Seuraavana aamuna ei kaduilla näkynyt yhtään köyhää. Rouvien ei tarvinnut pitää kaksin käsin kiinni kukkarostaan, eikä herrasmiesten nyrpistellä korttelien kulmissa - vaikkei heidän ollut niin tarvinnut aiemminkaan tehdä. Mutta nyt kaikki oli kuin ennenkin, tai ehkä vielä paremmin. Lasse oli tyytyväinen.

Onnea ja autuutta jatkui kokonainen viikko, ja olisi jatkunut vielä toinen ja kolmaskin, ellei torstaisena toripäivänä olisi kaikkea torilla myyty loppuun jo ennen aamu yhdeksää. Syy moiseen ei ollut poikkeuksellisessa kysynnässä, vaan siinä, ettei torilla ollut kuin kaksi kojua, joista toisesta sai kalaa ja toisesta leipää, eikä leipääkään ollut kuin yhtä lajia ja niukasti sitäkin. Jauhojen puutteen takia, kuulemma. Mutta väki oli nälkäistä ja vasta se nälkä sai kaikki huomaamaan, että myös puodit olivat tyhjinä. Sen lisäksi kadut olivat lakaisematta ja roskikset jätettä pullollaan. Eikä herrastalojen sisusta ollut juuri paremmassa kuosissa. Kaikenlaiset pienet ja vastenmieliset työt roikkuivat tekemättöminä. Kukaan ei tahtonut - eikä enää edes osannut - tahria käsiään.

Väki kiirehti panikoiden Lassen puheille, joka avasi ovensa vielä aamupukeissaan. Ymmärtäessään, mistä oli kysymys, hän kiirehti kaupungin äärille, jossa Kätyrit pitivät tietä tukossa. Kätyrit kertoivat kääntäneensä ohjeiden mukaan kaikki ryysyläiset matkoihinsa. Lasse suivaantui tajutessaan, että Kätyrit eivät olleet kääntäneet ainoastaan kerjäläisiä, vaan myös lähikylistä tulleet kauppiaat ja koko palvelusväen. Hän huusi, että "oikeat kaupunkilaiset" pitää päästää läpi, mutta sitä eivät Kätyrit ymmärtäneet. Niinpä Lasse näki ainoaksi vaihtoehdokseen kiirehtiä Silinterin luo selittämään asiaa.

Silinteri seurasi tapahtumia taas tornistansa ja meni taas valmiiksi Lassea odottamaan toimistoonsa. Ja niin Lasse tuli tohkeissaan tohvelit jaloissaan hänen puheilleen. Silinteri kuunteli jälleen Lassen asian ja kysyi lopuksi, mitä Lasse tarkoitti "oikealla kaupunkilaisella". Sen selittäminen kävi vaikeksi. Lasse selitti kymmenyksistä, niiden maksamisesta ja sitä kautta kuulumisesta osaksi kaupunkia, mutta kun Silinteri muistutti, ettei torikauppiaat maksa kymmenyksiä, oli Lassen mietittävä asia uudestaan. Lasse turhaantui ja yritti selittää, että pitää olla kaupungin mukainen, vaan epäonnistui siinäkin, kun Silinteri kysyi mitä ihmettä se tarkoittaa. Lasse tivasi, että jokainen "oikea kaupunkilainen" tietää miten kaupungissa pitää olla, että joka ei osaa käyttäytyä oikein sietääkin lentää kaupungista. Eikä koko kaupunkiin roskaväkeä edes tarvita. Koko ajan Silinteri kuunteli maltillisesti ja tarkkaavaisesti. Lasse kertoi kuinka hänen sukunsa on asunut jo monta sukupolvea tässä kylässä, joka kaupungiksi kasvoi. Hänestä kaupunkiin hiljattain muuttaneet tietävät lähes aina ongelmia. Ja yhä Silinteri kuunteli. Lasse pauhasi ainakin tunnin, kunnes Silinteri kysyi, miten Kätyrit sitten tulisi ohjeistaa.

"Vain tarpeelliset pitää päästää kulkemaan", Lasse virkkoi. Silinteri nyökkäsi, veti hatustaan palan paperia ja mustan sulkakynänsä. Hän kirjasi Lassen sanat paperille ja antoi paperin Lasselle, ja kehoitti tätä viemään paperin Kätyreille, jotta ongelma ratkeaisi.

Lasse otti lapun, kiitti nöyrästi ja kiirehti Kätyrien luo. Hengästyneenä hän antoi lapun yhdelle Kätyreistä, joka otti sen, luki tarkkaan ja laittoi sen sitten rintataskuunsa. Sitten Kätyri kysyi Lassen asiaa kaupunkiin. Lasse häkeltyi siinä määrin, ettei heti ymmärtänyt kysymystä, mutta kun Kätyri kysyi sitä uudestaan, havahtui Lasse vastaamaan. Hän kertoi asuvansa kaupungissa, mutta se ei Kätyrille riittänyt, joka esitti kysymyksensä vielä kolmannen kerran, muotoillen sen toisin ja painotten sitä, mikä oli Lassen virka kaupungissa. Lasse ei osannut heti vastata. Hänellä ei ollut työtä; olihan hän tilansa myynyt Silinterille ja eleli nyt pelkästään kaupasta saamilla rahoillaan. Lasse yritti selittää asiaa Kätyrille, mutta ei onnistunut tekemään tähän vaikutusta. Lasse alkoi jo olla epätoivoinen ja selittää kuinka hänellä oli tärkeä tehtävä joka liittyi köyhien ja kurjien poissa pitämiseen, mutta koska hänellä ei ollut näyttää mitään paperia sen puolesta, että hänellä oikeasti olisi jokin virka, ei Kätyri päästänyt häntä ohitseen. Lassella ei ollut edes rahaa mukanaan, jolla hän olisi voinut väittää tekevänsä ostoksia. Eikä edes henkilötodistusta - kuka nyt mitään sellaista yöpukunsa kätköissä säilyttäisi.

"Väittää voi mitä hyvänsä", Kätyri vain tokaisi asiaan kuin asiaan. Silloin epätoivo oli jo saanut Lassen valtaansa. Hän yritti puskea tiensä läpi Kätyrin, mutta Kätyri otti häntä päästä kiinni ja paiskasi mutaan. Nyt Lasse oli jo likainenkin. Minne hän nyt menisi? Kaupunkiin ei pääse ja sen ulkopuolla asuu vain väkeä, jonka hän kaupungista hääsi.

Ylhäällä tornissaan Silinteri katsoi kaupungin ääriin ja seurasi tapahtumia. Oli tulossa kolea, Silinteri meni sisälle lämpimän takkansa ääreen, jossa palavat puut olivat metsästä, jonka hän oli Lasselta ostanut. Vielä oli muistissa se päivä, kun Silinteri kylään tuli ja sen kaupungiksi muutti, mutta kokonaan on jo unohdettu koska ja kuinka Lassen suku joen varteen oli asettunut.

- Herra Silinteri ja maailmanlopun tehdas (raakaversio)