Se kertoo aina vaan mielenköyhyydestä

Yritän välttää tekstieni kommentteihin vastaamista, sillä ihmisten pitää saada keskustella asioista, ilman tekstikehyksen jatkuvaa ohjausta. Näin kuitenkin tarpeelliseksi tähdetää paria asiaa, jotka on hyvä ottaa huomioon asian tiimoilta.

Ihmisten luokittelussa ja rasismissa lienee paljolti kyse myös kohdistamisesta: on helpompi kohdistaa sanomiset ja sitä kautta ajatukset johonkin ryhmään, joka eroaa omasta ja jonka kaikki (ainakin omassa ryhmässä) tietävät, kuin tiettyyn ihmiseen, joka taas voi suurimalle osalle olla tuntematon.

Metaforan kautta voidaan sanoa, että sama pätee myös suomalaiseen politikkaan: Suomessa politikoista puhutaan nimillä, ja heitä määritellään vähemmässä määrin puolueensa mukaan. Puolueella on mediassa ja puheissa suurempi merkitys silloin, kun politikko ei vielä nimenä ole eritysien tuttu.

Ihmisten erottelu etnisen taustan (alkuperän, kielen, kulttuurin), politikan tai uskon ja uskomuksien perusteella kertoo ennenkaikkea tietämättömyydestä; kun asia muuttuu tutuksi, ei sitä enää pelätä. Ennen sitä autiotalokin on pelottava jopa päivällä.

Rasistiseksi suhtautuminen muuttuu, kun etninen tausta nostetaan esille. Jostain syystä tummia ei voi haukkua mänteiksi tai mulkuiksi, edes silloin jos henkilökemiat eivät natsaa. Heitä pitää kutsua "mutiaisiksi" tai "neekereiksi" ja sitä kautta etnisyys tulee mukaan siihen vihaan, jota ihmistä kohtaan tunnet ja sitä kautta vihasi tulee rasistiseksi.

Ulkopuolelta asiaa seuraava ei ymmärrä taustoja joista ei voikaan tietää mitään. Ulkopuolelta kiinnitetään huomio vain etnisen taustan mukaiseen nimittelyyn joka ei koskaa, missään tilanteessa ole korrektia.

Asiaa ei auta paljon se, jos asenne jo perusteeltaan on hyökkäävä kaikkia "väärin tekijöitä kohtaan". Etiikasta voisi kirjoittaa ihan oman lukunsa, ja ennen kaikkea siitä minkä takia kenenkään meidän ajatus oikeasta ja väärästä olisi painavampi kuin toisen. Oma oikeuskäsitys on henkilölle aina voimakkain, ja jos se ei sovi vallalla olevaan yleiseen käsitykseen, on syytä katsoa peiliin ja puntaroida arvojaan. Kenenkään oikeudentaju ei ole parempi kuin satojen, tuhansien tai miljoonien muiden. Jos joku näin luulee, niin aletaan puhua jo persoonallisuushäiriöistä (Lenin, Stalin, Nero, Hitler, ja lista jatkuu...)

Pointtina kuitenkin on, ettei turpiin vetäminen koskaan ole hyväksyttävää. Ajatuksella voidaan aina leikkia tekemällä -mitä jos- kysymyksiä, ja siinä vaiheessa keskustelu muuttuukin -meidän isä on teidän isää parempi- henkiseksi turhaksi tinkaamiseksi. Väkivalta ei koskaan ole hyväksyttävää, ei vaikka sen tekemistä ei voisi välttää. Moderni eurooppalainen sivistys perustuu osin tähänkin ajatukseen.

Pitäisikö siis tästä päätellä, etten tiedä rasisteista, koska heitä kohtaan suhtaudun niin suvaitsemattomasti? Tekeekö se minusta eräällä tavalla rasistin, vaikkakaan ei sanan varsinaisessa merkityksessä? 

Ehkä. 

Mutta jos ihminen ei omaa rotuaan tunnista ja arvottaa ihmisarvon niin mielivaltaisesti, että voi saman aikaisesti olla lämmin ja kylmä eri henkilöille, on hän sairas. Sellaiselle henkiselle sairaudelle on nimikin: sosiopaatti.

"...Sosiopatiassa ei ole kysymys psykoosista eli mielisairaudesta, jonka tunnusmerkkeihin kuuluu elimellisistä tai psyykkisistä syistä johtuva todellisuudentajun häiriintyminen, vaan persoonallisuushäiriöstä, jolle on ominaista vastuuton ja muista piittaamaton käyttäytyminen. Sosiopatia määritelläänkin sairaalloisen poikkeavaksi suhtautumiseksi sosiaaliseen ympäristöön. Sosiopaatti voi olla hyvin yhteiskuntavastainen.
Koska raja normaalin ja sairaalloisen epäsosiaalisesti käyttäytyvän ihmisen välillä on melko häilyvä, sosiopaatin tunnistaminen ja persoonallisuushäiriön diagnosoiminen on vaikeaa. Sosiopaateilla on kuitenkin joitakin yhteisiä ominaispiirteitä, joiden perusteella on mahdollista arvioida tapauskohtaisesti, miten vakavasta persoonallisuushäiriöstä on kysymys. Monilla sosiopaateilla on voimakas viehtymys jännitykseen: he tarvitsevat jatkuvasti toimintaa tai muutoin he kyllästyvät ja alkavat käyttäytyä normaalista poikkeavasti. Sosiopaatit eivät myöskään yleensä kadu tekemisiään eikä heidän omatuntonsa soimaa, vaikka he olisivat tehneet millaisia hirmutekoja. Heiltä puuttuu myös myötäelämisen taito, mikä ilmenee kyvyttömyytenä asettua toisen ihmisen asemaan..." 

Tieteen Kuvalehti 7/2000 http://www.illvid.dk/Crosslink.jsp?d=195&a=1219&id=5991_2

"Sosiopaatti eroaa psykopaatista siinä, että hän ei petä aivan kaikkia. Sosiopaatin piittaamaton käytös liittyy sisäistettyyn kulttuuriin. Esimerkiksi mafioso voi julmasti tappaa kilpailevan klaanin jäseniä mutta pitää uskollisesti huolta omasta perheestään." 

Tiede lehti 8/2007 http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=852

Sananvapaus on hyvästä. Se on pakko olla tai muuten ajauduttaisiin autonomiaan. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa tietoa, ideoita, ajatuksia ja mielipiteitä julkaistaan päivässä enemmän kuin 50 vuotta sitten vuoden aikana. Kaikki tämä on hyvä ja nyt jo välttämätön asia elämässämme, mutta sanavapaudella on nurjakin puoli, kuten herra Halla-Aho meille todistaa lietsomalla vihaa ja katkeruutta täysin peruustettomasti. On aina helpompi tuhota kuin rakentaa ja jokaiken kulkee polkuja joista selviää. 

Kaikki tämä tieto, oppi ja informaatio kuitenkin mahdollistaa sen, että jokainen voi omia arvojaan muokata, sen sijaan että pitäisi alistua oman etnisen taustansa ja ympäröivien ihmisten ihanteisiin ja arvoihin.  Elämä tuntuu turvallisemmalta kun mennään muiden mukana. Minusta sellainen häkissä oleminen ei mitään elämää ole. Eläntarhojen maailma on kovin pieni verrattuna siihen missä tarhatkin ovat.