Filososfiasta ei ole mitään hyötyä

Ja provosoivien otsikoiden heittely vain jatkuu. 

Huomasin viimeisimpien tekstieni kommentteja lukiessani, että melkoisen filosofiseksi on mennyt keskustelun suunta. Eipä kai siis ihme, että esim. musiikin tutkimus on filosofinen oppi. Tietysti itse aloitin sen asettamalla hyvän ja huonon käsitteen sekä niiden välisen subjektiivisuuteen perustuvan arvottamisen samaan kattilaan, ja kattilan levylle. Keitos osoittautui mielenkiintoiseksi. 

Siitä huolimatta, että mikä tahansa perustelu voi kenen tahansa mielestä olla hyvinkin osuva tai pelkkää sylttyä, on mielenkiintoista huomata, että keskustelua kuitenkin käydään, mielipiteitä ja käsityksiä vaihdetaan - siitäkin huolimatta, että oma käsitys kullakin jo on. 

Keskustelua voi myös jatkaa vaikka kuinka pitkään - tuhansia vuosia se onkin jo jatkunut. Käsitteet muuttuvat, niitä tulee lisää ja niitä häviää. Osa voi tulle uudestaan unohduksista ja jopa niidenkin toimivuudesta voi vääntää kättä. Itse en esimerkiksi konsensusteoriasta perusta. Koko homma kuulostaa populismin paraatijuhlalta, enkä pidä yhtään siitä, että asiat arvoitetaan ja määritetään valtaväestön mielipiteiden mukaan. Teoria edustaa jotain, mitä vastaan kapinoin: oman ajattelun rajoittamista. Mikä tahansa on totuudeksi muutettavissa, jos ihmisten mielipide on muutettavissa. Esim. turkkilaisten suorittama armenialaisten kansanmurha, jota (kiitos Turkin koulujärjestelmän) ei virallisesti, eikä epävirallisesti turkkilaisten mielestä koskaan tapahtunut. 

Sitten kun palataan takaisin asiayhteyteen, mediakulttuuriin ja median vaikutukseen, onkin konsensusteoria täysin järkevä. En pidä siitä, mutta eipä sitä minulta - tai keneltäkään - kysytä. Mediassa "faktoja" syntyy konsensusteorian mukaan. Koko teoriaa ei ole keksitty, jotta voitaisiin niitä "faktoja" tehdä, vaan sillä selitetään miten ne syntyvät. On toki muistettava, että nämä "faktat" eivät aina kestä median ulkopuolella, esim. oikeustalossa.

Pitäisi ehkä osata pitää teoriat siellä, missä ne ovat syntyneet ja etenkin muistaa, että ne selittävät ilmiötä, sen sijaan että määräisivät kuinka ne toimivat.

Tästä kaikesta päästään takaisin tekstini otsikointiin, joka juontaa juurensa erään vanhemman mieshenkilön lausahduksesta. Hän väitti, että filosofiaa on kiva ajatella, mutta ei se ole koskaan mitään muuttanut. Olin hieman harhautunut silloin, enkä heti osannut vastata mitään. Nyttemmin olisin kyllä voinut tyrmätä moisen lausahduksen jo pelkästään siksi, että se on itsessäänkin luonteeltaan filosofinen, ja jos filosofialla ei ole merkitystä, ei sillä lausahduksellakaan ole. 

Nyky-yhteistkuntamme on rakennettu täysin niiden filosofisien ajatuksien päälle, joita ihmiskunta on jo tuhansia vuosia harrastanut. Millainen olisikaan mikä tahansa valtio ilman Platoon tai Aristotelesen oppeja? (vaikka itseasiassa, molempien opit ovat lienee peräisin afrikasta)

On jokseenkin naivia ajatella, että ihmiset olisivat ymmärtäneet muodostaa nykyistä vastaavia yhteiskuntia ilman, että joku olisi niitä ensin ajatellut. Toiset ihmiset jättävät pahvilaatikot roskiksien päälle tai jätekatoksen lattialle sen sijaan, että laittaisivat ne puolityhjään, metrin päässä olevaan pahvinkeräyskärryyn. Osa ei muuten vain välitä auktoriteeteista, suurin osa ei osaa tehdä mitään ilman kehoitusta, oppia tai kokemusta. Kun katsotte ympärillenne, kuinka luulette maailman tällaiseksi tulleen ilman ajatusta siitä, miten asiat toimivat ja miten niiden pitäisi toimia: ilman filosofiaa.

Sittemin kävi myös ilmi, että kyseinen herra on Jehova, mistä tietysti voi nostaa esiin ihan uudet kysymykset siitä, mitä filosofian merkityksettömänä pitäminen voi merkitä henkilön suusta, joka elää tietyn filosofian normein.

Ei nyt joulun kunniaksi aleta vääntämään kättä, naittamaan ja erottamaan filosofiaa ja teologiaa toisistaan tai toisilleen. Jokainen asiaan perehtynyt tietää, että niillä molemmilla on hyvin paljon sekä yhteistä, että eroa paitsi historiansa puolesta, myös tarkastelutapojensa osalta.

Filosofiassa ei mikään käsitys ole kiistaton. Tämän blogin ulkopuolella minua häritsee eniten se, että jotkut ovat ottaneet tämän tavakseen suhtautua kaikkiin filosofisiin ajatuksiin (paitsi siihen, että mikään ei ole kiistatonta).  On aina helpompi tyrmätä jotain, kun selvittää mihin ajatus voi johtaa. Tyrmäystä rakentavampaa olisikin tarjota esitetyn asian tilalle jotain muuta ja ainakin jossain mielessä paremmin toimivaa. Vasta kun monet mielipiteet, näkökulmat ja tilanteet ovat kylliksi takoneet jotain teoriaa tai ajatusta, on se jonkin arvoinen.

Ystäväni kertoi, että hän oli lukion ainoasta käymästään filosofian kurssistaan saanut viitosen, kuten kaikki muutkin osallistujat. Opettaja oli sanonut, että koska hän ei pysty näyttämään toteen yhdenkään kokeeseen kirjoitetun ajatuksen vääryyttä, ovat kaikki oppilaat viitosensa ansainneet. 

Melkoinen opettaja. En oikein ymmärrä, miksi opettaja opettaa ainetta, jota vihaa niin paljon, että pitää antaa siitä täysin mielenkiinnoton, haasteeton ja turha kuva oppilaille. Lähde sitä nyt sitten selittämään estetiikkaa, etiikkaa - moraalia tai yhtään mitään, joka vähääkään liitty filosofiaan henkilölle, jolle on annettu sellainen mielikuva, että hänen ajatukset ovat aina oikeassa, eikä niissä koskaan - milloinkaan ikinä voi olla mitään korjattavaa. Rakentavan keskustelun voi unohtaa jo ensimmäisten lauseiden jälkeen.

Onneksi edellämainittu ystäväni jotenkin murtaui tästä limbosta. Ainakin osittain.