Jauhoitettu oksennus.

Kello on 02:34. Tulin juuri kotiin.

Kävelin sateessa viimeiset 10 minuuttia, koska suoraan sanottuna vitutti. Viimeinen paikka, jossa kävin, oli paikallisen - historiallisen kehräämön miljööseen rakennetun baarin - ovella kysymässä, paljonko sisäänpääsy maksoi. Nähkääs; mieleni halasi olutta, ohrasta pantua poreilevaa ja kylmänä tarjottavaa juomaa, jonka kaikki tietävät, ja joita tarjoilevaan astiaan tahtoo mieluusti tarttua näinä helteisinä kesäpäivinä. Sain kuulla, että sisäänpääsy maksaa 8 euroa - 8 euroa, koska paikassa soitti Eppujen covereita vetävä bändi. Siis soitti. Soitto oli loppunut jo ainakin tunti sitten, mutta miksipä ei sisäänpääsynä 8 euroa poloisilta, ohrapirtelöä halavajilta pyytäisi. Moni varmasti maksoikin.

Syy siihen, että tähän kyseiseen aikaan olin paikkaa mallasjuomaa nauttimiseksi hakemassa, oli se, että päätin poistua eräästä maan alle rakennetusta baarsista, surkean palvelun takia ja toisekseen; koska ainoa vapaa paikka oli oksennuksen täyttämä. Erityisen huonoksi kokemuksen teki se, että ennätin istua "oksennukselle", koska sen päälle oli heitelty jotain hämäännyttävää "oksennusta sitovaa" jauhetta. Palvelun päättelin olevan huonoa, koska odotin noin 10 minuuttia, ennen kuin baarimikko jaksoi huomioida minut - olinhan ollut samassa paikassa kyseisen ajan ja odotellut korttia heiluttaen - katsellen, kuinka muut saavat juomia. Vaivoin saamani huomio johtui siitä, että nostin ääntäni, ja valitin, kuinka minut toistuvasti sivuutettiin. Myymisen sijaan baarimikko torui ennemmin toista asiakasta siitä, että tämä oli kopeloinut henkilökuntaa, ja näki parhaaksi myydä kaikille tiskin päätyyn ennättäville ensiksi. Ihmettelen tosiaankin, miksi kulmalävistettyä kopeloijaa ei heitetty pihalle heti ja miksi henkilökunta näki parhaaksi myydä kalskeille nuorille miehille ennemmin, kuin kaltaiselleni kolmikymppiselle ikälopulle. Lisäksi tiskin ääressä istuvilta, kaiken maailman otentaan-teinilävistys-kun-sillä-saa-pimppaa -junnuilta kuultava vittuilu on juuri yksi niistä syistä, miksi yleensä baariin lähden. Kiva, että tämä asia oli huomoitu ihan minua varten.

Nopean oluen juonnin jälkeen poistuin. Koin tulleeksi peteteyksi - ja ihan syystä: lysti maksoi yhteensä 11 euroa . Voit pojat, mutta se tosiaan oli yksi nopeimmista ja huonoimmista oluista, jonka koskaan olen nauttinut.

Tulin kyseiseen anniskeluliikkeekseen toisesta paikasta pienen massan mukana. Puhuimme bändihommista, eikä niin kiinnostavasta tahtonut jäädä paitsi. Lähdimme alun alkaen toisteta maan alle rakennetusta baarista, jossa niinikään sisäänpääsy rokotti 5 euroa. Tällä rahalla tosin sain kuulla livemusiikkia, asiallista ja nopeaa palvelua, eikä kameraanikaan napattu narikkaan.

Nyt äimistelen kotona, kuinka voi olla mahdollista, että baarissa, jossa soitellaan biisejä soittolistalta (ei edes DJ:n ohjaamina) on monin verroin enemmän sakkia, kuin kilpailevassa baarissa, jossa lähes poikkeuksetta soi livemusiikki. - Koska eihän tässä voi muuta kuin ihmetellä, mikä hemmetti tätät tyykikylää oikein vaivaa!

Mikä ihme siinä massassa on niin tärkeää ja hienoa, että sen vuoksi voi oman identiteettinsä heittää jorpakkoon, ja mennä sinne oksennuksen täyttämään numerobaariin istumaan ilta toisensa jälkeen. Sekö, että sieltä löytää henkikökuntaa kopeloivia tai muille asiakkaille vittuilevia juntteja, jotka eivät ymmärrä sitten mitään minkään minkään muun päälle - paitsi tietysti spoilereista ja poppivehkeistä?

Onko siis niin, että täänne vain kaikki junttipuolueiden värvääjät? Vaalit lähestyvät, ja tiedän takuulla monta paikkaa täältä, joista varmasti löytyy humalapäisiä seuraajia mihin tahansa, kunhan vain siellä, missä ikinä ollaankaan, on äänekästä massaa. Vai olisiko aika ymmärtää, ettei kukaan jaksa kohta enää tulla livenä veivaamaan mitään, jos ihmiset ennemmin istuvat jauhoitetussa oksennuksessa ja kuntelevat soittolistoja? No helvetti, kuulostaa politiikalta.

Jalat maahan maahanmuutokeskustelussa

Maahanmuutto aiheuttaa Suomessa noin 170 miljoonan euron menot vuodessa. Tämä valtava rahareikä on noin puoli prosenttia baltion budjetista. 

Kokoomus oli ensimmäisenä puolueena tuonut esille sen tärkeän asian, jonka pitäisi vaalien alla olla pohjimmainen kysymys; nimittäin, että nykymenolla, ilman säästöjä, rahat tulevat loppumaan. Koska maahanmuutto on paljon mediaseksikkäämpi aihe kuin monimutkainen valtiontalous, on nämä kaksi asiaa yhdistetty jo vuosia sitten yhdeksi ja samaksi. 

Maahanmuuttokriitikot milloin vetoavat ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin, jotka tosiasiassa ovat määrällisesti niin pieni ryppy kokonaisuudesta, ettei niitä saa edes esille muuta kuin rajaamalla kaikki muut rikokset tilastoista pois. Tänä vuonna Suomessa on hukkunut miltei kaksinkertainen määrä ihmisiä siihen verrattuna, montako raiskausta ulkomaalaistaustaiset ovat tehneet - ihan vain näin tahdittomasti määriä verraten. Samaa ei voi sanoa suomalaisten tekemistä raiskauksista. 

Kovaääninen, huonosti käyttäytyvä vähemmistö valkoisista heteromiehistä ovat ottaneet asiakseen suojella suomalaisia naisia ulkomaalaisilta mahdollisilta raiskaajilta. Haastankin tämän poppoon keskittymään raiskauksien estoon yleensä - jos vain kantti kestää!

Toinen maahanmuuttokriitikoiden teesi on vastustaa maahanmuuttoa, koska se käy kansantaloudelle niin kalliiksi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esim. pelkästään Tampereen yliopiston budjettirahoitus on 50 miljoonan euron luokaa. Maanviljelyä tuetaan EU-tukien lisäksi kansallisesti noin kahdella miljardilla eurolla vuodessa - 300  miljoonalla tuetaan pelkästään sitä, ettei maanviljely pilaisi vesiä. Tämäkin raha annetaan kaikille tiloille, eikä siihen liity tulosvastuuta - eikä tuki oli parantanut vesistöjen laatua. Pelkistä maksuhäiriöistä ja ulosotoista aiheutuviin toimintamenoihin hupenee lähes 100 miljoonaa euroa vuodessa. Lisää vertailua täällä.

Kerron tämän siksi, että olisi helpompi ymmärtää, että maahanmuuton vastustaminen taloudellisin perustein olisi sama kuin ampusi tykillä kärpäsiä: näyttävän näköistä ja täysin hyödytöntä. Kuten rikoksienkin suhteen, marginaalista vähemmistöä on helppo sorsia - miestä on helppo leikkiä, mutta miehenä oleminen onkin toinen juttu: siitä vain tekemään maailmasta parempaa paikkaa tarttumalla härkää sarvista, koiran pentujen potkimisen sijaan. Jos kantti kestää - epäilen, ettei kestä.

No entä sitten maahanmuuttokseskustelu?

Maahanmuutto on ollut samoilla urilla viimeiset 25 vuotta, eikä mitään suurta muutosta ole tulossa. Aihe on nostettu väkisin tapetille ja siihen liittyviä asioita on demonisoitu. Ihmisiä pelotellaan valheilla ja ongelmia paisutellaan, vain koska muutama politikko tahtoo kerätä itselleen ääniä. 

Maahanmuuttopolitiikka, joka tähtää siihen, että "saadaan neekerit pois Suomesta" ei ole politiikkaa vaan rasismia. Eikä rasismia ei pidä hyväksyä missään muodossa - ei vaikka se yrittäisi naamioitua maahanmuuttokritiikiksi tai terveeksi järjeksi - koska rasismi on väärin. Se on väärin, koska rasismin uhrit ovat yhtälailla tuntevia ihmisiä iloineen ja suruineen, haaveineen ja unelmineen, pelkoineen ja ajatuksineen kuin rasismia harjoittavatkin ihmiset. Kukaan ei ole toista arvokkaampi, vaikka nationalistisessa perinteessä niin yritetään todistellakin. 

Rasismin vastustaminen ei tee rasistiksi - jos et tahdo itseäsi kutsuttavan rasistiksi, lakkaa olemasta rasisti. Niin helppoa se on. 

Tottakai maahanmuutosta saa keskustella - siitä pitääkin keskustella, mutta siitä pitää keskustella realistisesti. Se ei vain ole niin tähdellinen asia, kuin populistit väittävät. Tärkeämpää olisi turvata suomalainen hyvinvointi, koulutus, terveydenhoito, eläkkeet, sosiaaliturva - asiat, joista suomalaisena saa olla ylpeä! Nyt keskustellaan kokonaisuuteen nähden mitättömistä asioista, kuten maahanmuutosta tai homojen avioliitto-oikeudesta - tällaiseen aikaan, kun pitäisi rakentaa töitä miltei 300 000 työttömälle! Herätkää, hölmöt! 

Kansalaisodan lopulla, valkoisten kiistattoman voiton jälkeen vankileireillä kuoli tuhansia punaisia vankeja. Tuntuisi käsittämättömältä, kuinka oma kansa voi veljiään ja siskojaan niin julmasti kohdella, ellei kansa olisi jakautunut meiksi ja noiksi. Nationalismin kuviteltu kansa ei kapinoi.

Eläköön ydinvoima - ellei se tapa meitä ensin.

95% ydinjätteestä voitaisiin kierrättää takaisin ydinpolttoaineeksi, mutta niin ei tehdä, koska se on taloudellisesti kannattamatonta. Sen sijaan, että loppusijoitettavaksi päätyisi vain 5% ydinjätteestä, pidetään oivana ratkaisuna kaivaa kaikki jäte tukevaan peruskallioon, paitsi ettei Suomen peruskallio sitten kuitenkaan ollut ihan niin paksu, kuin mitä hankketta aloittaessa oletettiin. Mutta paksu se on silti. Siispä vain pois silmistä ja  pois mielestä - ja hyvä niin.

Vai onko sittenkään. Valmistuttuaan Olkiluoto 3 tuottaa yksin jo 32 tonnia jätettä vuodessa. Posivan mukaan tämä määrä täyttää 44 maahan kaivettavaa ydinjätekapselia. Kapseli itsessään on tukevaa tekoa: sisäosa on valmistettu teräksestä, johon on valettu oma paikkansa jokaiselle sauvalle ja unompi kuori on 5 cm paksua kuparia. Jalometallina kupari kestää korroosiota hyvin.

Loppusijoituskapseli on vakuuttava - varsinkin kun sellaista on päässyt omin käsin koputtelemaan (tyhjänä tosin). On helppo kuvitella, että se säilyy missä tahansa maan kolossa ainakin 100 vuotta - tai 1000 vuotta, ja miksei siis 100 000 vuotta. Luvut ovat jänniä siinä mielessä, että ihminen hahmottaa oikeastaan vain numerot 0-10. Sen jälkeen aivot yhdistävät määrät lukuihin toisilla tavoilla. 100 vuotta on ympäripyöreä luku, mutta miettikääpä, että jokin kestäisi 583 vuotta tai 7 398 vuotta. Tai vielä parempi - koetapa olla hengittämättä 472 sekuntia.

Ydinjätteen pitäisi maata maassa 100 000 vuotta, ennen kuin sen säteily olisi samaa luokkaa muiden luonnossa esiintyvien radioaktiivisten aineiden kanssa, ja huomatkaa, ettei se tällöinkään vielä ole vaaratonta: uraanikimpaletta taskussaan alati kantavan ennenaikaista kuolinsyytäkään ei tarvitse arvailla.

Käsi pystyyn, jos koet käsittäväsi 100 000 vuoden mittaisen ajan.

Muistaako joku ajan ennen televisiota? Ensimmäiset televisiot kehitettiin 1920 luvulla - Suomeen televisio tuli 50-luvulla, 60 vuotta sitten. Ydinjätteen loppusijoitusajasta tämä on 0.06%.
Wrightin veljekset tekivät maineikkaan ensilentonsa 1903, 107 vuotta sitten. Loppusijoitusajasta tämä on 0.107%
Ensimmäiset höyrykäyttöiset hevosettomat vaunut rakennettiin 1800-luvun alussa. Lopuusijoitusajasta 200 vuotta on 0.2%.
Rooman tuhosta on reilut 1500 vuotta. Loppusijouksen ajasta tämä on jo sentään 1.5%.

Jos viivottimesta mitataan 10 senttimetrin matka, joka edustaisi aikaa, jonka jätteen pitäisi pysyä haudattuna, ensimmäiset 5 mm vastaisi sitä aikaa, joka on kulunut faaraoiden ajoista tähän päivään. 4 cm matka kuvastaa aikaa, jonka ihminen on Euraasiassa. 20-25 senttimetrin matka riittää kattamaan koko ihmsirodun historian.

Käsi pystyy, jos vielä on mukana joku, joka kuvittelee käsittävänsä 100 000 vuoden mittaisen ajan.

Ydinvoimalla tuotetun sähkön hinnasta noin 3% varataan loppusijoituksen kustannuksiin. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Jo sadan vuoden kuluttua voi olla valloillaan uusi maailmanjärjestys - kuka tietää mitä 500 vuoden jälkeen on.

Juju piilee siinä, että ydinvoimaa väitetään puhtaaksi.

Ensinnäkin ydinpolttoaineen tekemiseksi tarvitaan uraania - todellakin, polttoaine pitää jalostaa erikseen, eikä maasta kaivettua uraania vain voidakaan heitellä ydinvoimalan luukusta sisään, kuin hiiliä höyryveturiin.
Uraanin avolouhkoksista leviää ympäristöön radioaktiivista pölyä. Tunnelikaivoksen poistoilma taas levittää radonia pitkin ympäristöä. Tällaisilta ongelmilta vältytään, jos uraani voidaan kerätä talteen liuosuuttokaivoksesta, jossa kaivos pumpataan täyteet happoa, joka liuottaa uraanin. Siis happoa! Metallia syövyttävää happoa maahan kaivettu onkalo täyteen. Puhtaalta kuullostaa - ainakin pohjavedet ja niitä nauttivat puhdistuvat elämästä.

Louhittu käyttämättömäksi jäänyt ja kasoihin varastoitu kiviaines sisältää 85% uraanimalmin radioaktiivisuudesta sekä muita haitallisia raskasmetalleja, kuten lyijyä, kadiumia ja arsenikkia.

Yhden 1000MW voimalan vuodessa kuluttaman polttoaineen rikastamiseksi tarvitaan 146 000 tonnia (146 miljoonaa kiloa) uraanimalmia, koska pitoisuus on vain noin 0.11%. Uraani erotetaan rikkihapolla, jota kuluu 876 000 tonnia, ja sivutuotteena saadaan 146 850 tonnia radioaktiivista liejua. Näille sivutuotteille ei omia sijoituspaikkojaan ole. Voitte kuvitella, kuinka niistä huolehditaan esim. Nigeriasta, josta osa Suomeenkin tulevasta ydinpolttoaineen uraanista on peräisin.

Käytön jälkeen reaktorissa syntyy 33 tonnia korkea-aktiivista ydinjätettä. Tulitikkurasiaalinen tätä ainetta riittäisi pilaamaan käyttökelvottomaksi koko Päijänteen vedet.

Olkiluodon 1 ja 2 reaktori ovat teholtaan 860MW. Olkiluoto 3 tulee olemaan 1600MW.

Näiden rinnalla varsinaiset hiilidioksidipäästöjen säästöt ovat laiha lohtu. Ydinvoima ei edes ole täysin hiidilidoksidipäästötöntä, ja jos otetaan huomioon polttoaineen kaivaminen, jalostaminen, säilöminen ja loppusjoittaminen, säästö surkastuu entisestään. Kaiken muun lisäksi ydinvoimalat tuottavat hirvittävästi lämpöä ja vesihöyryä. Järviveteen ohjattu lämpö vahingoittaa lähistön ekosysteemiä ja vesihöyrykin on kasvihuonekaasu.

Olkiluodon 1 ja 2 reaktorien hyötysuhde on nykyään mittavien parannusten jälkeen 34% - siis vapautetusta energiasta saadaan talteen kolmannes. Olkiluoto 3 reaktorin hyötysuhteen odotetaan olevan lähempänä 40%. Loput päästetään hukkana ympäristöön.

Tämä kaikki on sitä puhtautta, joka ydinvoimaan liittyy: mikään muu ihmisen toiminta ei saastuta maailmaa niin pahasta ja pitkäksi aikaa kuin ydinvoiman käyttö. Se on tosiasia, jota vastaan voi argumentoida vain retoorisesti.

Missä tahansa kaupungissa, jossa 100 vuotta sitten oli teollisuutta, on myös oma historiansa puhdistetuista maista ja elvytetystä vesistöistä. Vielä 60-70 vuotta sitten ihminen suuressa viisaudessaan ajoi jäteveden jokiin ja hautasi jätetynnyrit maahan, eikä uskonut siitä koskaan seuraavan mitään ongelmia. Maailmahan on suuri.
Tällaisen ajattelun seurauksena Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Eikä ongelmaa ole vieläkään ratkaistu. Nykyään sen tilasta voidaan syytellä Venäjää. Varsinaista jälkiviisautta: Suomi on kyllä osansa sen pilaamisesta tehnyt, vaikka onkin tapansa sittemmin parantanut. Kuten myös Ruotsi.

Nykyihminen ei ole 100 vuotta eläneitä isiään viisaampi. Sama ylpeys ajaa meitä yhä kuvittelemaan, että olemme tilanteen tasalla ja hallitsemme ympäristöämme - että ottaisimme kaiken tarvittavan huomioon kaivaessamme maan pintakerrokseen historiamme vaarallisinta myrkkyä. Tuskinpa ajattelivat ihmiset 100 vuotta sittenkään ongelmia aiheuttavansa jätteenkäsittelyllään.

Kaikesta peruskallion lujuudesta huolimatta Maan kiinteä pintakehä on suhteessa yhtä paksu, kuin omenan kuori. Ydinjätekapselit haudataan Onkalossa 500 metrin syvyyteen. Jos 10 cm pituus viivottimella kuvaa matkaa Maan keskipisteestä pinnalle, matka Onkalon pohjalle pinnalta olisi noin 0.4 mm - Alle puoli millimetriä.

Käsi pystyyn, joka erottaa sen vaivatta viivottimelta - puhukaa siinä sitten kallion lujuudesta.

Eläköön ydinvoima - merkit siitä ainakin elävät vielä pitkään, kun me olemme kaikki kuolleet.