Tuli hommattua uusi puhelin, josta löytyy kaikenlaisia ihmeellisiä
ominaisuuksia.
Tässä nyt siis kirjoittelen blogia mobiilisti - niin kuin kai tätä nykyä voi sanoa. Näin alkutuimaan en voi kuin ihmetellä kuinka kehitys on mennyt eteenpäin aikamoisin harppauksin. Vielä viitisen vuotta
sitten havahduin tulevaisuuteen kirjoittaessani kannettalla tarinoita ulkona kynttulän valossa kuin jokin munkki sata vuotta aiemmin.
Joskus lapsena olin ajatellut, kuinka vielä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa olisi maailma niin kehittynyt, että niin voisi tehdä.
Ja tänään kirjoitan kaikkien luettavaksi taskuun mahtuvalla vempeleellä, jolla voi kuunnella musiikkia, radiota, puhua ihmisille kauemmas kuin ääni kantaa, lähettää viestejä, kuvia ja videoita,
selata nettiä ja vaikka mitä muuta...
Kuka olisi uskonut silloin joskus - muistaako kukaan edes koska.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Yle - oikeus vai velvollisuus?
Suomen perustuslaissa sananvapaudesta on säädetty näin: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. - -"
Puhutaan oikeudesta, ei velvollisuudesta.
Yleisradio uutisoi Yle-maksusta päätöksenä jo silloin, kun muut mediat vasta kertoivat, että tällainen esitys on tehty. Sittemmin Yle tarjosi jos jonkinlaista gallup-tulosta, joiden mukaan valtaosa suomalaisista pitää maksuideaa hyvänä. Ja nyt, kun viestintäministeri Lindén näki parhaaksi jättää koko asia ainakin toistaiseksi sikseen, Yle uutisoi asiasta omalla objektiivisella tavallaan näin: "Eduskuntaryhmien tahto saattaa kääntää Lindénin pään"
Yle-maksuidea myytiin hyväuskoisille ihmisille, joille luvattiin 50 euron säästö televisiolupamaksuista. Lohtu oli jo tuoreeltaan käymässä ohueksi, kun lähes lupauksena kaavailtu 175 euron vuotuinen maksu kotitaloutta kohden nousi 195 euroon ennen kuin lopullista päätöstä koko makusta edes ennätettiin tehdä.
Maksun suuruus kiinnostaa kiinnostaa kaikkia, vaikka suurin ongelma liittyykin siihen, miten eurot on tarkoitus kerätä. Mediamaksun myötä maksamisesta tulisi pakollista, siihen velvoitetaisiin kaikki kotitaloudet ja iso osa yrityksistä, ja maksamattomat maksut voitaisiin viedä perintään. Tällaisen maksun pakkomainen luonne muistuttaa ennen kaikkea tasasuuruista veroa, jonka kerääkin julkinen - mutta tulosvastuullinen - yhtiö. Samainen yhtiö näki aiheelliseksi laajentaa tarjontansa internettiin kysymättä mitään maksajilta. Yhtiön strategia on levittäytyä kaikkialle niin, ettei kukaan välty sen tuottamalta sisällöltä, ja tällä varjolla panna kaikki palvelusta maksamaan.
Väistämättä tulee mieleen digiverkko, joka niin ikään myytiin naiivisti esittämällä, että kaksisuuntainen digiverkko yhdistäisi tietokoneen ja television, lisäisi kanavien määrää ja toisi teräväpiirtolähetykset joka kotiin. Näistä lupauksista toteutui ainoastaan kanavien määrän kasvu - edes tarjonta ei merkittävästi kasvanut: olivathan uudet kanavat samojen yhtiöiden omistuksessa, joilla jo oli televisiokanava. Teräväpiirto jäi haaveeksi siinä missä digiverkon kaksisuuntaisuuskin.
Mutta jos Yle saa riippumattoman rahoituksensa, on vain ajan kysymys, koska digiverkon uudistusrumba alkaa. Silloin edessä on taas ainakin uusien laitteiden hankkiminen.
Tosin Yleisradiota ei voi ontumatta syyttää siitä, että Suomeen digiverkko tuli, sillä päätöksen teki hallitus ja digiverkon rakensi Digita. Yle vakuutti, että vanha verkko oli tiensä päässä ja että digisointi on taloudellinen ratkaisu ja ettei se ainakaan vaikuta TV-lupamaksuun. Mutta kyllä vain vaikutti - ei edes kasvaneen ohjelmatarjonnan vuoksi, vaan nimenomaan TV-verkon digitalisoimisesta aiheutuneiden kustannusten vuoksi.
Televisiosta voi luopua ja TV-luvan irtisanoa, mutta mediamaksulta ei välty kukaan. Yle-maksun tarkoituksena on riistää valinnan vapaus, sen oletuksen varassa, että kaikki katsovat televisiota ja käyttävät Ylen palveluita.
Alun perustuslakiviittaukseen palaten on pakko kysyä, onko tiedon vastaanottaminen Yleltä oikeus vai velvollisuus?
Puhutaan oikeudesta, ei velvollisuudesta.
Yleisradio uutisoi Yle-maksusta päätöksenä jo silloin, kun muut mediat vasta kertoivat, että tällainen esitys on tehty. Sittemmin Yle tarjosi jos jonkinlaista gallup-tulosta, joiden mukaan valtaosa suomalaisista pitää maksuideaa hyvänä. Ja nyt, kun viestintäministeri Lindén näki parhaaksi jättää koko asia ainakin toistaiseksi sikseen, Yle uutisoi asiasta omalla objektiivisella tavallaan näin: "Eduskuntaryhmien tahto saattaa kääntää Lindénin pään"
Yle-maksuidea myytiin hyväuskoisille ihmisille, joille luvattiin 50 euron säästö televisiolupamaksuista. Lohtu oli jo tuoreeltaan käymässä ohueksi, kun lähes lupauksena kaavailtu 175 euron vuotuinen maksu kotitaloutta kohden nousi 195 euroon ennen kuin lopullista päätöstä koko makusta edes ennätettiin tehdä.
Maksun suuruus kiinnostaa kiinnostaa kaikkia, vaikka suurin ongelma liittyykin siihen, miten eurot on tarkoitus kerätä. Mediamaksun myötä maksamisesta tulisi pakollista, siihen velvoitetaisiin kaikki kotitaloudet ja iso osa yrityksistä, ja maksamattomat maksut voitaisiin viedä perintään. Tällaisen maksun pakkomainen luonne muistuttaa ennen kaikkea tasasuuruista veroa, jonka kerääkin julkinen - mutta tulosvastuullinen - yhtiö. Samainen yhtiö näki aiheelliseksi laajentaa tarjontansa internettiin kysymättä mitään maksajilta. Yhtiön strategia on levittäytyä kaikkialle niin, ettei kukaan välty sen tuottamalta sisällöltä, ja tällä varjolla panna kaikki palvelusta maksamaan.
Väistämättä tulee mieleen digiverkko, joka niin ikään myytiin naiivisti esittämällä, että kaksisuuntainen digiverkko yhdistäisi tietokoneen ja television, lisäisi kanavien määrää ja toisi teräväpiirtolähetykset joka kotiin. Näistä lupauksista toteutui ainoastaan kanavien määrän kasvu - edes tarjonta ei merkittävästi kasvanut: olivathan uudet kanavat samojen yhtiöiden omistuksessa, joilla jo oli televisiokanava. Teräväpiirto jäi haaveeksi siinä missä digiverkon kaksisuuntaisuuskin.
Mutta jos Yle saa riippumattoman rahoituksensa, on vain ajan kysymys, koska digiverkon uudistusrumba alkaa. Silloin edessä on taas ainakin uusien laitteiden hankkiminen.
Tosin Yleisradiota ei voi ontumatta syyttää siitä, että Suomeen digiverkko tuli, sillä päätöksen teki hallitus ja digiverkon rakensi Digita. Yle vakuutti, että vanha verkko oli tiensä päässä ja että digisointi on taloudellinen ratkaisu ja ettei se ainakaan vaikuta TV-lupamaksuun. Mutta kyllä vain vaikutti - ei edes kasvaneen ohjelmatarjonnan vuoksi, vaan nimenomaan TV-verkon digitalisoimisesta aiheutuneiden kustannusten vuoksi.
Televisiosta voi luopua ja TV-luvan irtisanoa, mutta mediamaksulta ei välty kukaan. Yle-maksun tarkoituksena on riistää valinnan vapaus, sen oletuksen varassa, että kaikki katsovat televisiota ja käyttävät Ylen palveluita.
Alun perustuslakiviittaukseen palaten on pakko kysyä, onko tiedon vastaanottaminen Yleltä oikeus vai velvollisuus?
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Aseellinen jälipyykki.
Kun viimeksi kirjoitin aseista, sain perästä kuulla kunniani. Tämä maailmaa parantava hyttytyttö ei kuitenkaan anna periksi, vaikka en kuulemma edes tiedä aseista mitään. Kerrasta tuli selväksi, että aseliberaalihörhöjen hermot palavat yhtä nopeasti kuin ruuti panoksessa.
Asekeskustelusta on päässyt unohtumaan se tärkeä asia, että uudistus koskee lähinnä sellaisia käsiaseita, joilla pystyy ampumaan monta laukausta lyhyessä ajassa. Varsinkin asefriikit suorastaan kieltäytyvät uskomasta tätä asiaa; he yleistävät keskustelun koskemaan kaikkia aseita, ja pitävät - siis käsiaseita koskevaa - ehdotusta kuoliniskuna kaikelle aseharrastuksen muodoille, kuten metsästykselle.
Sopiikin kysyä, että kuka metsästää tai ampuu kiekkoja käsiaseella?
Viimekertaisen aseisiin liittyvän tekstini jälkeen jouduin siis törmäyskurssille aseiden puolustajien kanssa - varsinainen yllätys tosiaan. Olen siitä lähtien keskustellut asiasta eri foorumeissa. Tässä esittämiä kysymyksiäni ja niihin saatuja vastauksia:
KYSYIN: "Mihin tämä kehäpäätelmä perustuu: "Jos käsiaseet kielletään luvattomien määrä vaan kasvaa"?
Ensinnäkin, onko aseharrastajat sellaista sakkia, jotka ryhtyvät rikkomaan lakia heti kun omaa oikeustajua uhataan. Jos näin, niin ehkä rajoitukset tulevat ihan paikalleen.
Toiseksi, mihin perustuu se ajatus, että laiton ase on automaattisesti laillista vaarallisempi? Sillä jos laittomien aseiden määrä kasvaa, koska harrastajat alkavat niitä hankkimaan, niin alkavatko myös nyt tunnolliset harrastajat käyttäytyä vaarallisesti laittomien aseiden kanssa?"
V: "Sillä logiikalla, että jos sitä ei saa, se on haluttavaa tavaraa. Me asumme Venäjän naapurissa, luuletko etteivät mukavat venäläiset tyypit ala roudaamaan tänne kilokaupalla aseita heti kun ne kielletään?"
V: "luvattomista aseista voi tulla ego kysymys jos ne kalliita ja vaikeasti saatavissa."
V: "osa laillisista aseista esim perikuntien vaan häviää laittomille markkinoille,lupien saannin vaikeuduttua luvattomien hinnat nousee pilviin,kun nykyisin niitä saatavissa toreilta ja baareista, jopa alle luvallisten hinnan, mutta laatu myös mitä sattuu."
V: "kynnys rikoksiin laittomilla aseilla matalampi koska ne vaikeammin jäljitettäviä."
V: "vanhoista perintö yms aseista ei haluta nimelliskorvauksella luopua."
V: "On sitä nähty ennenkin. Laittomuudesta vähät välitetään, jos rajoitusta koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Jos haluaa pitää ihmiset lainkuuliaisina, ei kannata pistää ihmisten oikeustaju ja lainsäädäntö vastakkain, sillä pidemmän päälle oikeustaju vie aina voiton."
V: "Ja totta, harrastaja harvemmin hankkii laittoman pyssyn. Nyt kuitenkin puhutaan kokonaisen harrastajakunnan hävittämisestä ilman päteviä perusteluja ja se itsessään voi muuttaa tilanteen. Sillä ei ole mitään tekemistä nykyisen harrastuksen kanssa, vaan se on täysin inhimmillinen reaktio täysin järjettömään epäoikeudenmukaiseen päätökseen."
V: "Toisin sanoen lain rikkominen oikeuttaa lain olemassaolon? Loistava kehäpäätelmä."
- Manu: "nimenomaan ei."
- V: "No nimenomaan."
Kun asetta verrattiin autoon ja nämä kaksi yhdistettiin - alettiin mm. vaatia, että myös ajoluvan haltijan mielentervys pitäisi tarkistaa parin vuoden välein - kommentoin näin:
"Asehörhöt vertailevat aseita työkaluihin tai autoihin oman mielensä mukaan. No, koitapa siinä sahalla tappaa ihmisiä yhtä helposti kuin pistoolilla. Eikä ase on sen enempää autokaan. Aseella ei liikuta eikä kuljeta pitkiä matkoja. Totuus on, että aseella on vain yksi tehtävä, ja se on tappaa."
V: "ei autojakaan kielletä vaikka jotkut ajaa kolareita tahallaan esim. bussin kanssa. se joka haluaa tappaa itsensä ja haluaa ottaa muita mukaan kyllä se keinon keksii, ja rikokset tehdään useimmiten luvattomilla."
Ainoasta saamastani vastauksesta päätellen kysymykseni oli ehkä huonosti muotoiltu.
KYSYIN: "Mihin käsiasetta edes tarvitaan?"
V: "pohjoisessa kuitenkin jokatalossa joku ase lähinnä petoeläimiä ja loukkaantuneiden eläinten lopettamista varten."
V: "Nyt ei ole kyse vigilantismista, vaan ihan vain hätävarjelusta, mikä jo nyt on sallittua. Järjestyksen ja oikeuden valvonta jääköön viranomaisten tehtäväksi."
V: "Käsiase on hauska vehje. Sillä voi ampua maaleja ja ihmisiä. Siitä saa vallantunteen. Onhan noita syitä."
V: "moni haluaa kuitenkin jonkinlaista turvaa kun maahanmuuttajia alkaa olla joka paikassa."
Olen entistä vakaammin sitä mieltä, että aselakia tulee kiristää.
Manu: "Oma oikeustaju istuu huonosti sivistysvaltioon."
V: "Onko siinä tapauksessa aihetta kutsua tätä sivistysvaltioksi?"
Asekeskustelusta on päässyt unohtumaan se tärkeä asia, että uudistus koskee lähinnä sellaisia käsiaseita, joilla pystyy ampumaan monta laukausta lyhyessä ajassa. Varsinkin asefriikit suorastaan kieltäytyvät uskomasta tätä asiaa; he yleistävät keskustelun koskemaan kaikkia aseita, ja pitävät - siis käsiaseita koskevaa - ehdotusta kuoliniskuna kaikelle aseharrastuksen muodoille, kuten metsästykselle.
Sopiikin kysyä, että kuka metsästää tai ampuu kiekkoja käsiaseella?
Viimekertaisen aseisiin liittyvän tekstini jälkeen jouduin siis törmäyskurssille aseiden puolustajien kanssa - varsinainen yllätys tosiaan. Olen siitä lähtien keskustellut asiasta eri foorumeissa. Tässä esittämiä kysymyksiäni ja niihin saatuja vastauksia:
KYSYIN: "Mihin tämä kehäpäätelmä perustuu: "Jos käsiaseet kielletään luvattomien määrä vaan kasvaa"?
Ensinnäkin, onko aseharrastajat sellaista sakkia, jotka ryhtyvät rikkomaan lakia heti kun omaa oikeustajua uhataan. Jos näin, niin ehkä rajoitukset tulevat ihan paikalleen.
Toiseksi, mihin perustuu se ajatus, että laiton ase on automaattisesti laillista vaarallisempi? Sillä jos laittomien aseiden määrä kasvaa, koska harrastajat alkavat niitä hankkimaan, niin alkavatko myös nyt tunnolliset harrastajat käyttäytyä vaarallisesti laittomien aseiden kanssa?"
V: "Sillä logiikalla, että jos sitä ei saa, se on haluttavaa tavaraa. Me asumme Venäjän naapurissa, luuletko etteivät mukavat venäläiset tyypit ala roudaamaan tänne kilokaupalla aseita heti kun ne kielletään?"
V: "luvattomista aseista voi tulla ego kysymys jos ne kalliita ja vaikeasti saatavissa."
V: "osa laillisista aseista esim perikuntien vaan häviää laittomille markkinoille,lupien saannin vaikeuduttua luvattomien hinnat nousee pilviin,kun nykyisin niitä saatavissa toreilta ja baareista, jopa alle luvallisten hinnan, mutta laatu myös mitä sattuu."
V: "kynnys rikoksiin laittomilla aseilla matalampi koska ne vaikeammin jäljitettäviä."
V: "vanhoista perintö yms aseista ei haluta nimelliskorvauksella luopua."
V: "On sitä nähty ennenkin. Laittomuudesta vähät välitetään, jos rajoitusta koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Jos haluaa pitää ihmiset lainkuuliaisina, ei kannata pistää ihmisten oikeustaju ja lainsäädäntö vastakkain, sillä pidemmän päälle oikeustaju vie aina voiton."
V: "Ja totta, harrastaja harvemmin hankkii laittoman pyssyn. Nyt kuitenkin puhutaan kokonaisen harrastajakunnan hävittämisestä ilman päteviä perusteluja ja se itsessään voi muuttaa tilanteen. Sillä ei ole mitään tekemistä nykyisen harrastuksen kanssa, vaan se on täysin inhimmillinen reaktio täysin järjettömään epäoikeudenmukaiseen päätökseen."
V: "Toisin sanoen lain rikkominen oikeuttaa lain olemassaolon? Loistava kehäpäätelmä."
- Manu: "nimenomaan ei."
- V: "No nimenomaan."
Kun asetta verrattiin autoon ja nämä kaksi yhdistettiin - alettiin mm. vaatia, että myös ajoluvan haltijan mielentervys pitäisi tarkistaa parin vuoden välein - kommentoin näin:
"Asehörhöt vertailevat aseita työkaluihin tai autoihin oman mielensä mukaan. No, koitapa siinä sahalla tappaa ihmisiä yhtä helposti kuin pistoolilla. Eikä ase on sen enempää autokaan. Aseella ei liikuta eikä kuljeta pitkiä matkoja. Totuus on, että aseella on vain yksi tehtävä, ja se on tappaa."
V: "ei autojakaan kielletä vaikka jotkut ajaa kolareita tahallaan esim. bussin kanssa. se joka haluaa tappaa itsensä ja haluaa ottaa muita mukaan kyllä se keinon keksii, ja rikokset tehdään useimmiten luvattomilla."
Ainoasta saamastani vastauksesta päätellen kysymykseni oli ehkä huonosti muotoiltu.
KYSYIN: "Mihin käsiasetta edes tarvitaan?"
V: "pohjoisessa kuitenkin jokatalossa joku ase lähinnä petoeläimiä ja loukkaantuneiden eläinten lopettamista varten."
V: "Nyt ei ole kyse vigilantismista, vaan ihan vain hätävarjelusta, mikä jo nyt on sallittua. Järjestyksen ja oikeuden valvonta jääköön viranomaisten tehtäväksi."
V: "Käsiase on hauska vehje. Sillä voi ampua maaleja ja ihmisiä. Siitä saa vallantunteen. Onhan noita syitä."
V: "moni haluaa kuitenkin jonkinlaista turvaa kun maahanmuuttajia alkaa olla joka paikassa."
Olen entistä vakaammin sitä mieltä, että aselakia tulee kiristää.
Manu: "Oma oikeustaju istuu huonosti sivistysvaltioon."
V: "Onko siinä tapauksessa aihetta kutsua tätä sivistysvaltioksi?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)