Elokuvamme on kolmessa tornimaisessa hyllyssä, joissa jokaisessa on 9 hyllylevyä. Jokaiselle hyllylevylle mahtuu noin 20-24 leffaa. Elokuvat ovat aakkosjärjestyksessä.
Valitsin jokaiselta hyllylevyltä yhden parhaan tai tärkeimmän ja huonoimman leffan. Kun samassa välissä on elokuvia kuten Capote, Chaplin, Citizen Kane, Clockwork Orange, Coenin veljesten boxi, Collateral, Controll ja Creature of black lagoon, ei valinta ole välttämättä helppo. No, ei ainakaan kaikkien kohdalla. Ainakaan se ei ole millään tavalla reilu: sellaisetkin helmet kuin Rambo I ja Hohto vain jäivät valitsematta.
Tässä ensin parhaimmisto ilman erikoisempia selityksiä:
1984
2001 Avaruusseikkailu
Ascension (2002)
Blade runner
Capote
Dead man
Elefanttimies
Fight club
Full metall jacket
Hellraiser
History of violence
Kafka
Leon
Lost highway
Metropolis
Muiden elämä
Pan's labyrinth
Piano
Pulp fiction
Rollerball (alkup.)
Saga om Ringen I-III
Stalker
Star Trek 2: The Wrath of Khan
Terminator 2
THX 1138
Videodrome
Ja sitten heti perään ne huonoimmat:
28 viikkoa myöhemmin
AvP 2
Antikiller
Beowulf
Butterfly effect
Dark floors
D-war
Flood
The Good shepherd
Highlander source
The incredible Hulk
King Kong (2005)
Lies Inc.
The Long kiss goodnight
Midnight in the garden of good and evil
My uncle the alien
Pako viidakkoon
Pet Sematary
Plan 9 from outer space
Rottweiler
Sibelius
Space fury
Starshop troopers II
Tavallisen rehti rikollinen
Texas chainsaw massacre
Valkoinen kaupunki
Virtuosity
Paljon jäi hyvää mainitsematta, mutta myös pahaa. Sanotaan vaikka, että A.I - tekoäly ja Twilight. Miettikää rauhassa kumpi mitäkin on.
perjantai 29. tammikuuta 2010
maanantai 18. tammikuuta 2010
Sananen sananvapaudesta
Virtuaalisten keskustelufoorumien vallankumous on saanut monet uskomaan, että sananvapaus antaa oikeuden oksentaa mitä tahansa julkisuuteen missä tahansa. Näin ei kuitenkaan ole. Sananvapaus kulkee käsi kädessä vastuun kanssa. Vastuun, jota on erittäin helppo kiertää anonyymisti kirjoitellen.
Oikeus sananvapauteen turvataan perustuslaissa:
"Sananvapaus ja julkisuus
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla."
Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (jonka siis Suomikin on allekirjoittanut) tarkennetaan:
"Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.
...ja rajoitetaan:
"– jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi"
EU tyytyy yksinkertaiseen:
"1. Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta.
2. Tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioitetaan"
Pääsemme tästä yhteen mieliaiheistani, eli rasismiin:
Sananvapauden nimissä kenellä tahansa on oikeus ilmaista mielipiteensä. Tämä tarkoittaa, että ihmisellä on lupa kirjoittaa nettiin: "Mun mielestä kaikki neekerit pitäs heittää sinne mistä ne on tullukki". Kirjoitus on selvästi mielipiteen ilmaisu, jonka oikeus on taattu sananvapaudessa. Ongelmat alkavat sanasta "neekeri", joka tahdotaan nähdä merkitsevän rasistisesta pohjavireestä - varsinkin kun samassa yhteydessä on käytetty voimankäyttöön viittaavaa termiä "heittää". Lauseessa ei kuitenkaan yllytetä näin tekemään - ilmaistaan ainoastaan oma mielipide.
Rasismi saa ihmiset helposti sotajalalle. Tällainen kirjoitus saa aikaan puuskan, jossa hyvin nopeasti päädytään käsittelemään jotain ihan muuta kuin sitä, miksi joku näin ajattelee. Alkaa ikuinen kädenvääntö siitä, onko tällaisen sanominen rasismia vai ei.
Minäpä vastaan, hyvät ihmiset: se EI ole rasismia.
Neekeri -sanan käyttäminen ei ole korrektia, mutta se on puhekielinen ilmaisu, jollaisia netti on täynnä. "Neekeriin" ei sisälly meillä Suomessa sellaista arvolatausta, mikä siihen liittyy amerikassa, ja tässäpä onkin yksi osasyy siihen: netti on globaali mössö, jossa sekottuvat kielet, kulttuurit, aatteet ja ihanteet ihmisten ja median kesken yhdeksi läjäksi kaikkea, joka ei ole mitään. Ihmisistä tulee samanarvoisia anonyymejä tekijöitä, jotka näyttävän toisilleen olevan irti omasta kulttuurillisesta kontekstistaan.
Kärjistän: keskustellessa kuvattoman käyttäjän kanssa, jonka nimimerkkinä on "Nikke29", on täysin mahdoton tietää millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä. Jos Nikke29 sanoo "neekeri", hänet on helppo leimata rasistiksi, mutta mistä tiedät, ettei Nikke29 ole itse tummaihoinen maahan muuttanut somali?
Johtopäätelmät ihmisistä tehdään nopeasti ja mielikuvissa tahdotaan pysyä tiukasti.
Nettimössössä menee helposti sekaisin myös sellaiset asiat, että nettilehtien diskurssi - hyvinkin vaihtelevasta tasostaan huolimattaan - on aina aina eri, kuin mitä diskurssi on Facebookissa. Toisin sanoen, FB:tä ei pitäisi lukea samalla tavalla kuin Hesaria, jota taas ei pitäisi lukea samalla tavalla kuin vaikkapa Iltalehteä. Pitäisi - tekstien luenta kuintekin tasapäistyy.
Ongelma on siinä, että mediaa koskee toisenlaiset säännöt kuin yksityistä sananvapauden turvin paasaavaa ihmistä. On täysin eri asia, jos hesarin jutussa mustia sanotaan neekereiksi kuin, että jokin anonyymi kommentoija näin tekee.
Yksityistä sananvapautta ei voi rajoittaa vertaamalla sitä julkisen median sananvapauteen. Kovin moni kriitikko tuntuu unohtavan tämän.
"Se on somaleitten veressä että pitää varastaa ja raiskata", puolestaan on rasistinen kirjoitus. Tekstissä selvästi on luettavissa, että puhutaan käsityksestä, joka kohdistuu nimenomaan somaleihin - eli tiettyy ryhmään - ja jonka perusteella somaleita voidaan pitää eriarvoisia kuin muita. Se on rasismia: eriarvoisuus ja eriarvoinen kohtelu.
No mitä sitten? Sananvapauden nimissähän näin saa sanoa. Ja niin saakin. Ongelmalliseksi asia kuitenkin muuttuu, koska rasisimi on kriminalisoitu. Käytännössähän tämä ei tietenkään mielipidevapauteen ulotu, mutta esimerkiksi rasistisen syrjinnän suhteen ollaan - ainakin teoriassa - hyvin jyrkkiä. Mikään laki ei kuitenkaan kiellä ihmistä ajattemasta rasistisesti. Jälleen kerran keskustelussa eksytään alta aikayksikön väittelemään ihan jostain muusta, kuin perusteista siitä pitääkö väite paikkaansa vai ei. Aletaan puhua siitä miksi rasismi on väärin tai oikein, ja kuka oikeastaan on rasisti.
Rasistin leima on niin raskas, ettei edes rasisti tahdo sitä kantaa. Se on toisaalta sääli, sillä pidän jokseenkin lapsellisen pelkurimaisena, että rasisti yrittää niljakkaasti leimautua ennemmin "realistiksi" tai "maahanmuuttokriitikoksi", kuin olisi rehellisesti sitä mitä on; niin kuin ihanteidensa rehellinen ja suoraselkäinen suomalainen mies! Realismilla on hyvin vähän tekemistä ajatuksen kanssa, jota voi perustella vain sulkemalla puolet perusteista pois - puhuttiin sitten rasismista tai äärisuvaitseisuudesta. Rasistien ansiosta maahanmuuttokriittinen on leimautunut terminä niin pahasti, ettei sitä voi enää juuri käyttää. Rakentava, hyviin ja huonoihin puoliin keskittyvä maahanmuuttokriittisyys on hyvästä, eikä suinkaan kaikki maahanmuuttokriitikot ole rasisteja. Valitettavasti vain kaikki rasistit taas ovat myös "maahanmuuttkriitikoita".
Henkilökohtaisesti toivoisin, että rasisteilla olisi sen verran munaa, että kehtaisivat olla rasisteja ihan julkisesti. Toivoisin myös, että ennen ohimoon lyömistä selvitettäisi, onko rasismileimalle riittäviä perusteita. Ennen sitä on turha odotella rakentavaa keskustelua. Nyt sananvapaudesta on tullu ase, jolla molemmat leirit vastapuoltaan härkkivät, puhuvat pahaa ja jonka taakse sitten suojautuvat.
Äärimmäisenä esimerkkinä "Mennään vetää neekeriä turpaan", on sitten jo paitsi rasistinen, myös laiton julkilausuma, jota ei enää voi puolustella sananvapaudella. Mitä lievempää ilmausta vastaan voi käydä alati häilyvään moraaliin vedoten, ei tässä ole enää epäilystäkään siitä, etteikö kirjoittaja jossain määrin yllyttäisi rasistiseen tekoon. Ja se on rikos.
Sananvapauteen liitty ajatus siitä, että mielipiteensä saa ilmaista. Se ajatus ei ole käynyt vanhaksi, vaikka lainsäädäntö takkuileekin nettivallankumouksen myötä. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että sananvapauteen liittyy aina myös vastuu. Ihmettelen aina sitä porua, kun suura FB ryhmiä poistellaan, koska ne ovat rikkoneet sääntöjä. Miksi ihmeessä niitä sääntöjä pitää rikkoa? Ilmeisesti toisten vain on pakko niin tehdä.
Facebook on sanavapauden kannalta toisaalta hyvin mielenkiintoinen ilmiö. Sitä on paljon kritisoitu sen suhteen, ettei se muka ole mikään todellinen media. Yllätys yllätys, kritiikki tulee useimmiten perinteisten medioiden puolelta, joilla ei ole valtaa päättää mitä ihmiset Facebookissa kirjoittelevat. Omat keskustelukanavat on aina helppo siistiä. On toki poikkeuksiakin. Mm. Aamulehti kirjoittaa herkästi Facebookissa käytävästä keskustelusta. Voi tietysti kysyä, miksi FB-ryhmillä ja keskusteluilla on suurempi uutisarvo, kuin eduskunnassa tai hallituksessa tapahtuvilla hallinnollisilla esityksillä ja päätöksillä. Hyvä kysymys. Vastausta voi etsiä vaikka siitä, kuinka paljon tavallisen ihmisen sananvapauden käytöllä on hallituksessa merkitystä?
Lisättäköön vielä - ihan sananvapauden nimissä - että ulkomaalaisten maahanmuutto ei tarkoita oman kulttuurin ja vanhojen tapojen uhraamista ja uusien pakko-omaksumista. Joka näin ajattelee, ei varmasti suomalaista kulttuuria kovinkaan paljon arvosta, eikä etenkään tunne sen juuria.
Islam ei minua pelota, sillä muslimeilla ei ole lähetyskäskyä, kuten kristityillä. Kirkot ovat tänne pakolla tuotu, moskeijat tulevat ihmisten mukana.
Ulkomaalaiset eivät turmele maatamme, eivätkä tee maastamme turvatonta. Joka näin väittää, ei tunne rakastamiaan tilastojaan tai osaa niitä lukea - ei ainakaan ymmärrä mitään suhteellisuudesta. En ymmärrä rasistista taistelua ulkomaalaisten tekemiä rikoksia vastaan, koska mielestäni kaikkia rikoksia vastaan pitää taistella. Onko se muka vähemmän, jos suomalainen varastaa autosi tai joudut suomalaisen raiskaamaksi?
Suomessa tehdyistä rikoksista pitää tuomita ja kärsiä rangaistus Suomessa - johan se tasavertausuuden nimissä on selvä. Mikäli taas rangaistukset tuntuvat lepuilulta lepokodissa veronmaksajien varoilla, niin syytä kannataa etsiä lainasäädännöstä.
Jos joku ryhmä suomesta pitäisi karkoittaa, niin äärirasistit ja -suvaitsevaiset. Tervemenoa!
Ja ei, lama ei ole maahanmuuttajien syytä.
Oikeus sananvapauteen turvataan perustuslaissa:
"Sananvapaus ja julkisuus
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla."
Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (jonka siis Suomikin on allekirjoittanut) tarkennetaan:
"Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.
...ja rajoitetaan:
"– jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi"
EU tyytyy yksinkertaiseen:
"1. Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta.
2. Tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioitetaan"
Pääsemme tästä yhteen mieliaiheistani, eli rasismiin:
Sananvapauden nimissä kenellä tahansa on oikeus ilmaista mielipiteensä. Tämä tarkoittaa, että ihmisellä on lupa kirjoittaa nettiin: "Mun mielestä kaikki neekerit pitäs heittää sinne mistä ne on tullukki". Kirjoitus on selvästi mielipiteen ilmaisu, jonka oikeus on taattu sananvapaudessa. Ongelmat alkavat sanasta "neekeri", joka tahdotaan nähdä merkitsevän rasistisesta pohjavireestä - varsinkin kun samassa yhteydessä on käytetty voimankäyttöön viittaavaa termiä "heittää". Lauseessa ei kuitenkaan yllytetä näin tekemään - ilmaistaan ainoastaan oma mielipide.
Rasismi saa ihmiset helposti sotajalalle. Tällainen kirjoitus saa aikaan puuskan, jossa hyvin nopeasti päädytään käsittelemään jotain ihan muuta kuin sitä, miksi joku näin ajattelee. Alkaa ikuinen kädenvääntö siitä, onko tällaisen sanominen rasismia vai ei.
Minäpä vastaan, hyvät ihmiset: se EI ole rasismia.
Neekeri -sanan käyttäminen ei ole korrektia, mutta se on puhekielinen ilmaisu, jollaisia netti on täynnä. "Neekeriin" ei sisälly meillä Suomessa sellaista arvolatausta, mikä siihen liittyy amerikassa, ja tässäpä onkin yksi osasyy siihen: netti on globaali mössö, jossa sekottuvat kielet, kulttuurit, aatteet ja ihanteet ihmisten ja median kesken yhdeksi läjäksi kaikkea, joka ei ole mitään. Ihmisistä tulee samanarvoisia anonyymejä tekijöitä, jotka näyttävän toisilleen olevan irti omasta kulttuurillisesta kontekstistaan.
Kärjistän: keskustellessa kuvattoman käyttäjän kanssa, jonka nimimerkkinä on "Nikke29", on täysin mahdoton tietää millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä. Jos Nikke29 sanoo "neekeri", hänet on helppo leimata rasistiksi, mutta mistä tiedät, ettei Nikke29 ole itse tummaihoinen maahan muuttanut somali?
Johtopäätelmät ihmisistä tehdään nopeasti ja mielikuvissa tahdotaan pysyä tiukasti.
Nettimössössä menee helposti sekaisin myös sellaiset asiat, että nettilehtien diskurssi - hyvinkin vaihtelevasta tasostaan huolimattaan - on aina aina eri, kuin mitä diskurssi on Facebookissa. Toisin sanoen, FB:tä ei pitäisi lukea samalla tavalla kuin Hesaria, jota taas ei pitäisi lukea samalla tavalla kuin vaikkapa Iltalehteä. Pitäisi - tekstien luenta kuintekin tasapäistyy.
Ongelma on siinä, että mediaa koskee toisenlaiset säännöt kuin yksityistä sananvapauden turvin paasaavaa ihmistä. On täysin eri asia, jos hesarin jutussa mustia sanotaan neekereiksi kuin, että jokin anonyymi kommentoija näin tekee.
Yksityistä sananvapautta ei voi rajoittaa vertaamalla sitä julkisen median sananvapauteen. Kovin moni kriitikko tuntuu unohtavan tämän.
"Se on somaleitten veressä että pitää varastaa ja raiskata", puolestaan on rasistinen kirjoitus. Tekstissä selvästi on luettavissa, että puhutaan käsityksestä, joka kohdistuu nimenomaan somaleihin - eli tiettyy ryhmään - ja jonka perusteella somaleita voidaan pitää eriarvoisia kuin muita. Se on rasismia: eriarvoisuus ja eriarvoinen kohtelu.
No mitä sitten? Sananvapauden nimissähän näin saa sanoa. Ja niin saakin. Ongelmalliseksi asia kuitenkin muuttuu, koska rasisimi on kriminalisoitu. Käytännössähän tämä ei tietenkään mielipidevapauteen ulotu, mutta esimerkiksi rasistisen syrjinnän suhteen ollaan - ainakin teoriassa - hyvin jyrkkiä. Mikään laki ei kuitenkaan kiellä ihmistä ajattemasta rasistisesti. Jälleen kerran keskustelussa eksytään alta aikayksikön väittelemään ihan jostain muusta, kuin perusteista siitä pitääkö väite paikkaansa vai ei. Aletaan puhua siitä miksi rasismi on väärin tai oikein, ja kuka oikeastaan on rasisti.
Rasistin leima on niin raskas, ettei edes rasisti tahdo sitä kantaa. Se on toisaalta sääli, sillä pidän jokseenkin lapsellisen pelkurimaisena, että rasisti yrittää niljakkaasti leimautua ennemmin "realistiksi" tai "maahanmuuttokriitikoksi", kuin olisi rehellisesti sitä mitä on; niin kuin ihanteidensa rehellinen ja suoraselkäinen suomalainen mies! Realismilla on hyvin vähän tekemistä ajatuksen kanssa, jota voi perustella vain sulkemalla puolet perusteista pois - puhuttiin sitten rasismista tai äärisuvaitseisuudesta. Rasistien ansiosta maahanmuuttokriittinen on leimautunut terminä niin pahasti, ettei sitä voi enää juuri käyttää. Rakentava, hyviin ja huonoihin puoliin keskittyvä maahanmuuttokriittisyys on hyvästä, eikä suinkaan kaikki maahanmuuttokriitikot ole rasisteja. Valitettavasti vain kaikki rasistit taas ovat myös "maahanmuuttkriitikoita".
Henkilökohtaisesti toivoisin, että rasisteilla olisi sen verran munaa, että kehtaisivat olla rasisteja ihan julkisesti. Toivoisin myös, että ennen ohimoon lyömistä selvitettäisi, onko rasismileimalle riittäviä perusteita. Ennen sitä on turha odotella rakentavaa keskustelua. Nyt sananvapaudesta on tullu ase, jolla molemmat leirit vastapuoltaan härkkivät, puhuvat pahaa ja jonka taakse sitten suojautuvat.
Äärimmäisenä esimerkkinä "Mennään vetää neekeriä turpaan", on sitten jo paitsi rasistinen, myös laiton julkilausuma, jota ei enää voi puolustella sananvapaudella. Mitä lievempää ilmausta vastaan voi käydä alati häilyvään moraaliin vedoten, ei tässä ole enää epäilystäkään siitä, etteikö kirjoittaja jossain määrin yllyttäisi rasistiseen tekoon. Ja se on rikos.
Sananvapauteen liitty ajatus siitä, että mielipiteensä saa ilmaista. Se ajatus ei ole käynyt vanhaksi, vaikka lainsäädäntö takkuileekin nettivallankumouksen myötä. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että sananvapauteen liittyy aina myös vastuu. Ihmettelen aina sitä porua, kun suura FB ryhmiä poistellaan, koska ne ovat rikkoneet sääntöjä. Miksi ihmeessä niitä sääntöjä pitää rikkoa? Ilmeisesti toisten vain on pakko niin tehdä.
Facebook on sanavapauden kannalta toisaalta hyvin mielenkiintoinen ilmiö. Sitä on paljon kritisoitu sen suhteen, ettei se muka ole mikään todellinen media. Yllätys yllätys, kritiikki tulee useimmiten perinteisten medioiden puolelta, joilla ei ole valtaa päättää mitä ihmiset Facebookissa kirjoittelevat. Omat keskustelukanavat on aina helppo siistiä. On toki poikkeuksiakin. Mm. Aamulehti kirjoittaa herkästi Facebookissa käytävästä keskustelusta. Voi tietysti kysyä, miksi FB-ryhmillä ja keskusteluilla on suurempi uutisarvo, kuin eduskunnassa tai hallituksessa tapahtuvilla hallinnollisilla esityksillä ja päätöksillä. Hyvä kysymys. Vastausta voi etsiä vaikka siitä, kuinka paljon tavallisen ihmisen sananvapauden käytöllä on hallituksessa merkitystä?
Lisättäköön vielä - ihan sananvapauden nimissä - että ulkomaalaisten maahanmuutto ei tarkoita oman kulttuurin ja vanhojen tapojen uhraamista ja uusien pakko-omaksumista. Joka näin ajattelee, ei varmasti suomalaista kulttuuria kovinkaan paljon arvosta, eikä etenkään tunne sen juuria.
Islam ei minua pelota, sillä muslimeilla ei ole lähetyskäskyä, kuten kristityillä. Kirkot ovat tänne pakolla tuotu, moskeijat tulevat ihmisten mukana.
Ulkomaalaiset eivät turmele maatamme, eivätkä tee maastamme turvatonta. Joka näin väittää, ei tunne rakastamiaan tilastojaan tai osaa niitä lukea - ei ainakaan ymmärrä mitään suhteellisuudesta. En ymmärrä rasistista taistelua ulkomaalaisten tekemiä rikoksia vastaan, koska mielestäni kaikkia rikoksia vastaan pitää taistella. Onko se muka vähemmän, jos suomalainen varastaa autosi tai joudut suomalaisen raiskaamaksi?
Suomessa tehdyistä rikoksista pitää tuomita ja kärsiä rangaistus Suomessa - johan se tasavertausuuden nimissä on selvä. Mikäli taas rangaistukset tuntuvat lepuilulta lepokodissa veronmaksajien varoilla, niin syytä kannataa etsiä lainasäädännöstä.
Jos joku ryhmä suomesta pitäisi karkoittaa, niin äärirasistit ja -suvaitsevaiset. Tervemenoa!
Ja ei, lama ei ole maahanmuuttajien syytä.
lauantai 16. tammikuuta 2010
Ollakseen legenda pitää kuolla.
Viime viikolla puhjennut Hazard-Halme aiheisen taistelun voi todeta kertovan ennen kaikkea medialukutaidottomuudesta - eli siitä ettei osata erotella tekstin jyviä akanoista, vaan ymmärretään niin kuin tahdotaan ymmärtää. Kaikkihan lähti siitä, kun Iltasanomien kolumnisti Katariina Hazard kirjoitti teksin, jonka oli tarkoitus olla mediakriittinen, ja joka maustetuin sanakääntein kuvasi hiljattain edesmennyttä Tony Halmetta.
Kolumni alkaa näin:
"Entinen kansanedustaja ja nyrkkeilymestari Tony Halme löydettiin sunnuntaina kuolleena kotoaan. Mies oli huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponnut sekakäyttäjä, joka oli saanut pysyvän aivovamman. Iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa, jotka päättyivät lehtitietojen mukaan oman käden kautta. Miten julkisuus tähän suhtautui? Ihaillen.
Iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita miehestä, ja hyvä ettei kättä lippaan vedetty."
Tekstissä on selvä johdanto, jossa aihe on eritelty hyvin selväksi: "Miten julkisuus tähän suhtautui?"
Mutta ei tarpeeksi selvästi. Kolumni aiheutti välittömästi kohun. Osa kansansta tahtoi Hazardin pään vadille sopimattomasta kirjoittelustaan samalla kun osa antaisi hänelle palkinnon. JSN on saanut asiasta ennätysmäärän valituksia ja Iltalehti ilmoitti, ettei Hazardia eroteta. Hazardin "selitysten jälkeen" tuli Petri Sarvamaa, joka aloitti Uuden Suomen blogikirjoituksensa näin:
"Nyt se on luettu ja koettu - suomalaisen ”kulttuuri”fasismin mykistävä huipentuma. Kirjoitan Kaarina Hazardin oksennuksesta, koska sen takana on asioita, joista viimeistään nyt on myös toisenlaisten ”intellektuellien” avattava suunsa.
En nyt puutu siihen, että Tony Halme on hädin tuskin ehtinyt päättää maallisen vaelluksensa, kun Hazard esittää näkemyksensä. En tällä kertaa puutu siihenkään, että kuka tahansa mies saisi varautua oikeaan lynkkaukseen vastaavan tasoisesta oksennuksesta."
Koska "toinenkin intellektuelli" otti asiaan kantaa, ei kestänyt silmänräpäystäkään, kun taistelu sai jo uuden muodon. Hazardista tuli vastustajien riveissä feministi ja hänet puolustajineen leimattiin fasisteiksi. Nettikeskustelua kommentoidessani kertomalla, että pidän ainakin syntynyttä keskustelua hyvänä, minua kutsuttiin edellisen lisäksi myös "kommarikisi" ja "natsiksikin".
Kielen kannat ovat herkässä; Hazardi haukutaan mm. "telaketjulehmäksi", "rumaksi läskiakaksi" ja "miesten vihaajaksi". Haukkunsa Hazard on ehkä ansainnut, koska itse käytti Halme-kuvauksessaan luonnehdintoja kuten "niskamakkara" ja "möhkäleen muotoinen", jotka eivät millään tavalla liittyneet Halmeen kykyyn hoitaa kansanedustaja- tai muitakaan tehtäviään. Ei myöskään ole välttämättä erityisen fiksua kutsua keitään äänestäjiä luusereiksi. Silloin viimeistään saa kimppuunsa pahimmat fasistiksi ja natsiksi haukkuvat hörhöt patoutumineen, joiden mielestä "kaikki neekerit pitäsi viedä navetan taa" ja jotka hakkaisivat naisensa kuuliaiseksi hellan ääreen - siis siitä huolimatta olivatko nämä Halmeen äänestäjiä vai eivät.
Sarvamaa blogissaan vihjaa, että jos mies olisi kirjoittanu Halmeesta pahasti, olisi hän saanut turpaansa. Tämä vihje sisältää kolme olettamusta: eri mieltä olevia pitää lyödä, Hazard kirjoitti naisena ja että suomalaisen mies on liian jalo lyödäkseen naista. Yksi kolmesta on rakentava asenne - ei täysin toivotonta. Sarvamaan teksti on kuitenkin omiaan kääntämään huomion koko aiheessta toisaalle.
Nimittäin loppujen lopuksi kyse ei ollut siitä, että kuolleesta puhuttiin pahaa, eikä että siitä puhuttiin pahaa niin pian. Tämä on vanha uskomuksiin liittyvä perinne, mutta ei erityisen suosittu argumentti Hazardikeskustelussa. Ei ole kyse edes siitä, että Hazard kutsui Halmetta äänestäneitä "luusereiksi". Aihe käväisi keskustelussa, mutta katosi sitten. Ei tietenkään ole korrektia haukkua ketään luuseriksi sen mukaan miten tämä äänestää. Olisin kuvitellut, että tästä olisi Suomessa, jossa äänioikeus perinteisesti koetaan tärkeäksi asiaksi ja velvollisuudeksi, olisi noussut suurempi kohu. Asiaan ei liene olla puututtu, koska Halmeen kansanedustajauraan on varmasti vaikea kenenkään olla tyytyväinen.
Keskusteluissa painopiste on sukupuolikeskeinen: Hazardia puolustavat miehet leimataan luopioiksi ja naiset kyynisiksi feministipaskoiksi, jotka eivät koskaan ole saaneet kunnon panoa. Halmeen ystävät taasen tuomitaan tasaisesti junteiksi huonoine kielioppeineen ja alatyylisine ilmauksineen. Mutta mielenkiintoista on se, ettei kaikkein oleellisimmasta puhuta mitään: mielipide- ja sananvapaudesta, sillä kyse on siitä kuka saa sanoa, mitä, miten, kenestä ja koska.
Rintamat ovat muodostuneet sen mukaan miten ihmiset suhtautuivat Halmeeseen tämän eläsessä - tau tarkemminkin; miten he suhtautuvat arvoihin, joita Halme edusti. Tämä taistelukenttä on ollut olemassa jo pitkään, mutta vasta nyt, Halmekuplan puhjettua, joukot ovat sankoin luvuin asemiinsa kertyneet. Tässä pelissä kalmo-Halme on vain pelinappula, jota oli ehkä liian raskas liikuttaa tämän vielä eläessä. Nyt hän on ikoni, joka toisaalla nähdään nuhruisena ja saastaisena, toisaalla taas kiitävänä ja komeana, mutta ihmisenä hän oli merkityksetön. Sonnassa rämpiessään aineita keho täynnä, ei hänellä ollut yhtäkään näistä uusista, kuolemansa jälkeisistä "ystävistään", eivätkä vihamiehetkään paljon tykitystä käyttäneet.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos joku Halmeen uraa seurannut voi häntä sankarina pitää, niin täysin outo on minulle tämä arvomaailma. Minusta näpäytys sille, että media hänestä yrittää muovata lähes sankariveteraanin arvoista tosimiestä oli ihan paikallaan. Voi olla, että näpäytyksestä tulikin potku nivusiin, mutta ketä siitä sitten syyttämään? Sitä, joka heilautti jalkaansa vai sitä, joka tuli haarat levällään eteen?
Olen yhä sitä mieltä, että tämä syntynyt keskustelu on hyvästä.
Kolumni alkaa näin:
"Entinen kansanedustaja ja nyrkkeilymestari Tony Halme löydettiin sunnuntaina kuolleena kotoaan. Mies oli huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponnut sekakäyttäjä, joka oli saanut pysyvän aivovamman. Iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa, jotka päättyivät lehtitietojen mukaan oman käden kautta. Miten julkisuus tähän suhtautui? Ihaillen.
Iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita miehestä, ja hyvä ettei kättä lippaan vedetty."
Tekstissä on selvä johdanto, jossa aihe on eritelty hyvin selväksi: "Miten julkisuus tähän suhtautui?"
Mutta ei tarpeeksi selvästi. Kolumni aiheutti välittömästi kohun. Osa kansansta tahtoi Hazardin pään vadille sopimattomasta kirjoittelustaan samalla kun osa antaisi hänelle palkinnon. JSN on saanut asiasta ennätysmäärän valituksia ja Iltalehti ilmoitti, ettei Hazardia eroteta. Hazardin "selitysten jälkeen" tuli Petri Sarvamaa, joka aloitti Uuden Suomen blogikirjoituksensa näin:
"Nyt se on luettu ja koettu - suomalaisen ”kulttuuri”fasismin mykistävä huipentuma. Kirjoitan Kaarina Hazardin oksennuksesta, koska sen takana on asioita, joista viimeistään nyt on myös toisenlaisten ”intellektuellien” avattava suunsa.
En nyt puutu siihen, että Tony Halme on hädin tuskin ehtinyt päättää maallisen vaelluksensa, kun Hazard esittää näkemyksensä. En tällä kertaa puutu siihenkään, että kuka tahansa mies saisi varautua oikeaan lynkkaukseen vastaavan tasoisesta oksennuksesta."
Koska "toinenkin intellektuelli" otti asiaan kantaa, ei kestänyt silmänräpäystäkään, kun taistelu sai jo uuden muodon. Hazardista tuli vastustajien riveissä feministi ja hänet puolustajineen leimattiin fasisteiksi. Nettikeskustelua kommentoidessani kertomalla, että pidän ainakin syntynyttä keskustelua hyvänä, minua kutsuttiin edellisen lisäksi myös "kommarikisi" ja "natsiksikin".
Kielen kannat ovat herkässä; Hazardi haukutaan mm. "telaketjulehmäksi", "rumaksi läskiakaksi" ja "miesten vihaajaksi". Haukkunsa Hazard on ehkä ansainnut, koska itse käytti Halme-kuvauksessaan luonnehdintoja kuten "niskamakkara" ja "möhkäleen muotoinen", jotka eivät millään tavalla liittyneet Halmeen kykyyn hoitaa kansanedustaja- tai muitakaan tehtäviään. Ei myöskään ole välttämättä erityisen fiksua kutsua keitään äänestäjiä luusereiksi. Silloin viimeistään saa kimppuunsa pahimmat fasistiksi ja natsiksi haukkuvat hörhöt patoutumineen, joiden mielestä "kaikki neekerit pitäsi viedä navetan taa" ja jotka hakkaisivat naisensa kuuliaiseksi hellan ääreen - siis siitä huolimatta olivatko nämä Halmeen äänestäjiä vai eivät.
Sarvamaa blogissaan vihjaa, että jos mies olisi kirjoittanu Halmeesta pahasti, olisi hän saanut turpaansa. Tämä vihje sisältää kolme olettamusta: eri mieltä olevia pitää lyödä, Hazard kirjoitti naisena ja että suomalaisen mies on liian jalo lyödäkseen naista. Yksi kolmesta on rakentava asenne - ei täysin toivotonta. Sarvamaan teksti on kuitenkin omiaan kääntämään huomion koko aiheessta toisaalle.
Nimittäin loppujen lopuksi kyse ei ollut siitä, että kuolleesta puhuttiin pahaa, eikä että siitä puhuttiin pahaa niin pian. Tämä on vanha uskomuksiin liittyvä perinne, mutta ei erityisen suosittu argumentti Hazardikeskustelussa. Ei ole kyse edes siitä, että Hazard kutsui Halmetta äänestäneitä "luusereiksi". Aihe käväisi keskustelussa, mutta katosi sitten. Ei tietenkään ole korrektia haukkua ketään luuseriksi sen mukaan miten tämä äänestää. Olisin kuvitellut, että tästä olisi Suomessa, jossa äänioikeus perinteisesti koetaan tärkeäksi asiaksi ja velvollisuudeksi, olisi noussut suurempi kohu. Asiaan ei liene olla puututtu, koska Halmeen kansanedustajauraan on varmasti vaikea kenenkään olla tyytyväinen.
Keskusteluissa painopiste on sukupuolikeskeinen: Hazardia puolustavat miehet leimataan luopioiksi ja naiset kyynisiksi feministipaskoiksi, jotka eivät koskaan ole saaneet kunnon panoa. Halmeen ystävät taasen tuomitaan tasaisesti junteiksi huonoine kielioppeineen ja alatyylisine ilmauksineen. Mutta mielenkiintoista on se, ettei kaikkein oleellisimmasta puhuta mitään: mielipide- ja sananvapaudesta, sillä kyse on siitä kuka saa sanoa, mitä, miten, kenestä ja koska.
Rintamat ovat muodostuneet sen mukaan miten ihmiset suhtautuivat Halmeeseen tämän eläsessä - tau tarkemminkin; miten he suhtautuvat arvoihin, joita Halme edusti. Tämä taistelukenttä on ollut olemassa jo pitkään, mutta vasta nyt, Halmekuplan puhjettua, joukot ovat sankoin luvuin asemiinsa kertyneet. Tässä pelissä kalmo-Halme on vain pelinappula, jota oli ehkä liian raskas liikuttaa tämän vielä eläessä. Nyt hän on ikoni, joka toisaalla nähdään nuhruisena ja saastaisena, toisaalla taas kiitävänä ja komeana, mutta ihmisenä hän oli merkityksetön. Sonnassa rämpiessään aineita keho täynnä, ei hänellä ollut yhtäkään näistä uusista, kuolemansa jälkeisistä "ystävistään", eivätkä vihamiehetkään paljon tykitystä käyttäneet.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos joku Halmeen uraa seurannut voi häntä sankarina pitää, niin täysin outo on minulle tämä arvomaailma. Minusta näpäytys sille, että media hänestä yrittää muovata lähes sankariveteraanin arvoista tosimiestä oli ihan paikallaan. Voi olla, että näpäytyksestä tulikin potku nivusiin, mutta ketä siitä sitten syyttämään? Sitä, joka heilautti jalkaansa vai sitä, joka tuli haarat levällään eteen?
Olen yhä sitä mieltä, että tämä syntynyt keskustelu on hyvästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)