Pidän huonekasveista enemmän kuin lapsista

Alakerran mallinuket ovat taas alasti. Matkalaukut niiltä on jo viety, mutta yhäkään eivät tytöt saa kyytiä.

Liekö se sitten kevään merkki, vai mikä - ihmettelen vain, että eikö yksikään ohikulkija ole keksinyt nostaa älläkkää siitä, että näyteikkunassa on alastomia nukkeja. Nimittäin kyllähän se nyt pitäisi ymmärtää kuinka vahingollista sellainen näky voi olla jollekin natiaiselle, joka sitten alkaa vanhemmilta kaikkea noloa kyselemään. Vaan vanhemmat tuskin ymmärtävät, että juuri heidän reaktionsa herättää natiaisen mielenkiinnon. Kyselyikäiselle lapselle se on lienee yksi ja sama ovatko mallinuket - tai ihmiset yleensäkin alasti vai ei. Alastomuuden häpeäminen tai äimistely on opittu vanhempien tapoja seuraamalla. 

No kaikesta tästä huolimatta, on täysin kuviteltavissa, että joku asiasta menisi valittamaan juuri sen takia, että se on lapselle vahingollista - vaikka itseasiassa se on lapselle vahingollista vain jos siitä sellaista lapselle tehdään. Jos asia ei olisi vanhemmalle niin vahingollista, ei hän varmasti menisi siitä valittamaan - lapsen mielenterveys panssarinaan.

Kumartakaamme siis alastomia mallinukkeja. Siinä putiikissa onkin enemmän meininkiä, kuin olen aiemmin tajunnut. Tahatonta tai ei - meinikiä kuitenkin.

Vahingollisuudesta tuli mieleeni tänään kuulemani radio-ohjelma, jossa joku muka lakimies oli vastaamassa yleisön kysymyksiin. Ensin luettiin jonkin 14-15 vuotiaan tytön kysymys siitä koska voi mennä kihloihin. Vastaus oli asiallinen ja siihen asiallisuus sitten loppuikin. Seuraavana esitettiin vanhemman naishenkilön kysymys siitä, että voiko hän avioeron tapahtuessa vaatia tapaamisoikeutta perheen lasten marsuun. 

Juontaja repesi hervottomaan nauruun jo kysymystä luettaessa, mikä nyt ei sinällään erikoista ollut - jos konventio olisi toinen. "Lakimies" yhtyi nauruun ja kuuluipa taustalta myös "voi helvetti" ja "ei saatana". Se oli halpamaista. Kysymyksen ilmiselvästä absurdisuudesta huolimatta toivon tosiaan, ettei kukaan oikeasti ollut kysynyt moista kysymystä vaan että kysymykset oli keksitty. Voi vain kuvitella kuinka vahingollista on "Sirkalle Lohjalta", että valtakunnallisessa radiossa nauretaan räkäisesti hänen ilmeisen todennäköistä avioeroaan. Puhumattakaan siitä, että häntä avoimesti pidetään täytenä ääliönä.

"Ihan oikein, jos on niin tyhmä, että kysyy tollasta", voinette sanoa. Samaa sanonevat radiossa, ikään kuin kaikki sinne lähetetty päätyisi lähetykseen. Halpamaiseksi se muuttui siinä vaiheessa, kun joku käytti median suomaa valtaa ottamalla kysymyksen osaksi ohjelmaa. Moni "vähemmän viihteellinen" asia jäänyt sanomatta ja jää vastakin. Seula sen kuin tiivistyy, jotta saataisiin ohjelmasta räväkämpää ja tietysti sitä kautta lisää kuulioita - mikä varsinkin on ensisijaisen tärkeää julkisrahoitteiselle puljulle.

En ymmärrä ylen toimitaa sen enempää kuin en ymmärrä mitä hauskaa toisten nöyryyttämisessä on. Se on halpaa huumoria ja hauskaa vasta kun joku nöyryyttäjä nöyryytetään julkisesti. Hakataan siltä henkisesti suolet pihalle. Muutenkin olisi syytä välttyä tilanteiden tuottamiselta, joissa itse kohteena olemiseksi ei haluaisi. Onhan se täysin jos ihminen käytöksellään - esimerkiksi rahaa kavaltamalla - saa itsensä silmätikuksi, kun nostaa naivi tai hyväuskonen ihminen jalustalle ja nauraa hänelle sormella osoittaen. 

Ehkä olen tylsä ja vanha, mutta jos huumorintaju edellyttää empatian puutetta ja nöyryttämiselle nauramista, niin olen mielelläni vielä huumorintajutonkin.

Yhtä kaikki. Syyllistä on turha etsiä, sillä kyllähän kaikki hyvät vanhemmathan tietävät, että lapselle on vahingollisempaa nähdä alastomia mallinukkeja kuin kuunnella radiosta viatonta humoristista ohjelmaa. Käytösmallit opitaan kunnon vanhemmilta, kunnon kodissa, eikä radiosta - muista medioista tai vaikka koulusta ja kavereista puhumattakaan. 

Huonekasveillamme on vahva taipumus kuolla. Ne on myös mutkattomampi

hävittää... Hyvä syy pysyä erossa lapsista.