Empiirisiin kokemuksiin nojaten kertoa, että erään samassa talossa asuvan uskovaisen nyrkkiäkin pienempi koira on harjaantunut räksyttämään väärä- tai vähäuskoisille ihmisille. Kieltämättä sopiva koira syvästi uskovan ihmisen seuraksi, vaikkakin se herättää kysymyksen siitä onko koira ihmisen apulainen pakanoita etsittäessä, vai kulkeeko se vainuineen kuitenkin isäntänsä kykyjen jäljessä. Huolimatta vastauksesta, koiran säälittävän pienet hampaat ohikulkija hädin edes jalassaan huomasi, vaikka se äänekkäästi sitä näykkäsikin.
Ihmisessä on jotain perin mystistä kun se on vielä pelkkä taapertava taniainen, joka saattaa pudota pyllylleen missä tahansa tilanteessa. Se on yleensä paketoitu sen verran tukevasti vaatteilla, että sen voisi kaihi silmässään erehtyä lähettämään postipakettina Timbutktuun. Kuvitella nyt iso kasa osoitteettomia lähetyksiä jossakin varaston perällä; kippilavan kaataessa kasaan yhä enempi paketteja, voi niiden lomasta erottaa jäykäksi pakattuja, tähden mallisia taaperoisia, pyörimässä alas kuin mikä tahansa laatikko. Lyhyet jalat ja kädet heiluvat jäykästi eikä liikkumisesta tule aluksi mitään. Vaikeiden liikkeiden ja hankalan motoriikan seurauksena lapsista jokainen kuitenkin lopulta pääsee erilleen laatikoista. Hiljalleen ne leviävät taapertamalla kaikkialle, aiheuttavat tapaturmia ja vahinkoja. Vaaraton, harmiton - useinpien mielestä vieläpä suloinen - natiainen huiputtaa kaikkia, sillä sen jäykästä ulkomuodosta huolimatta se on harvinaisen liukas katoamaan kaikkialle ja erittäin tehokas nyppimään asioista paikoista, joissa et edes tiennyt asioilla paikkoja olevan.
Pienessä ihmisessä on jotain perin mystistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos teksti on ajatusta nopeampi - älä vaivaudu.