Islam ei kuulu mihinkään

Nyt kun on näiden Tynkkysen ja Hakkaraisen oikeudenkäyntien aikana kovasti keskustelua siitä, mitä voi sanoa ja mitä ei, niin pari asiaa pitäisi yrittää muistaa.

Sananvapauteen kuuluu se, ettei ennakkoon sensuroida mitään, mutta vastuun sanomisistaan joutuu kantamaan. Sinällään Hakkaraisen kommentti muslimeista ja terroristeista ei ainakaan äkkiseltään vaikuta kovinkaan pahalta, mutta kun ajattelee kokonaisuutta vähän enemmän, niin ehkä voi nähdä myös jotain syitä, miksi häntä vastaan syyte nostettiin. Hakkaraisen kommentti ei ole edes hänen omansa, vaan se on peräisin USAsta pian WTC-iskujen jälkeen, ja se on elänyt sen jälkeen omaa elämäänsä. Väite siitä, että kaikki terroristit olisivat muslimeita ei sekään pidä paikkaansa. Isän pikajuna on kirjoittanut asiasta erinomaisen analyysin lähteineen.

Toisekseen on kuitenkin ihan se ja sama, vaikka kaikki terroristit olisivat muslimeja ja uskonnollisesti radikalisoituneita. Valtaosa muslimeista ei kuitenkaan ole terroristeja, kuten tämä "en ole rasisti, mutta" -tapainen alustus kertoo. Kun tällaisia väitteitä terroristien uskonnosta esitetään toistuvasti, niihin oikeasti alkaa ihmiset uskomaan, ja sillä on vaikutusta, kuinka ihmisiä kohdellaan.

Kolmannekseen, on tärkeää huomioida osoitetaanko kritiikki ihmisiin vai uskontoon. Sillä on nimittäin vissi ero. Yhtä hyvin voisi sanoa miten homous ja islam sopii yhteen Suomessa, kun kaksi pyhää törmää. Homous ei ole pyhää, vaikka sitä vastustavat kovin yrittävät sitä pyhänä pitää. Se on sama, kun jotkut uskovaiset jatkuvasti väittävät ateismin oleva uskonto. Ei se ole. Ateismi ja teismi on valinta. Homous ei. Tällaiset lausahdukset kertovat lähinnä siitä, kuinka on vaikeaa nähdä toisenlaista maailmaa omien lasien ohi.

Minä en sinällään arvostele kristittyjä saati muslimeja, juutalaisia, hinduja tai ketään satoihin uskontoihin uskovia. Tai arvostelen, mutta en kyseisen uskonnon takia, vaan uskomisen takia yleensä. Sen sijaan kohdistan kyllä kritiikkiä uskontoihin, mitkä kaikki ovat minulle yhtä hölynpölyä. Olet uskonnoista ja uskomisesta ehkä eri mieltä. Hyvä. Ymmärrän sen. Ymmärrä siis, että minullakin on oikeus mielipiteeseeni ja maailmankatsomukseesi.

Brittiläinen koomikko Jimm Carr kommentoi oivasti, miksi kristinuskoa on helpompi arvostella, kuin islamia: Keikan jälkeen kristitty uskovainen yleisössä ollut henkilö suuttui, että miksi Carr ei arvostele islamia vaan ainoastaan kristillisyyttä, johon Carr vastasi että: "no minkä paikan räjäytät, kun kristillisyyttä arvostelen?" Juttu oli tietysti vitsi, eikä sitä välttämättä koskaan tapahtunut, mutta se pitää sisällään ymmärryksen siitä, että islamin kritisointi voi johtaa hengen lähtöön. Tämä pelko ei ole edes aivan aiheeton, koska niin on käynyt.

Siispä kritiikki on siirtynyt uskonnosta uskonnon harjoittajiin, mikä oikeastaan vain ruokkii radikalisoitumista ja kohdistuu pääasiassa täysin viattomiin ja sivullisiin ihmisiin. Se ei ole oikein. Kaikki sen tietävät, mutta muslimeita on helpompi kritisoida kuin islamia juuri kahdesta syystä: se on turvallisempaa ja se on helpompaa, koska "islamkriitikot" eivät tunne islamia riittävän hyvin arvostelemaan sen ydintä.

Puhutaan ympärileikkauksista, mitä myös juutalaiset harjoittavat. Puhutaan naisten asemasta, mikä ei kristillisessä maailmassa ole kovinkaan kauaa ollut erityisen parempi. Vääräuskoisuudesta ja takapajuisuudesta. Kaikenlaisista asioista, jotka koskettavat omaa perintöä ja historiaamme, jota emmen ylpeydellä muistele.

Islam ei kuulu Suomeen. Ei kuulukkaan. Mutta ei kuulu kristillisyyskään. Suomeen tehtiin ristiretkiä aikoinaan. Ei se kristillisyys tänne tyhjästä tullut. Suomessa ollaan luterilaisia. Ollaan ylpeitä uskonpuhdistuksesta ja että uskonto on maallisempaa eikä niin tuomitsevaa. Ja luterilaisia ollaan vain, koska yksi juoppo kerran manifestin kirjoitti siitä, että kirkon ei pitäisi rypeä rikkauksissa ja että avioeronkin saa ottaa. Ja kun kuninkaan kassa alkoi tyhjetä ja muijakin vituttaa niin uskonpuhdistuksesta tulikin ihan kiva asia. Ja nyt ollaan sitten luterilaisia, ihan niinkuin oltaisi maailman synnystä lähtien oltu. Se on muka Suomalaista ja aitoa perinnettä. Se ainoa kansanosa, jolla on sitä alkuperäistä perintöä kulttuurissaan, asuu pohjoisessa neljän valtion alueella ja he taistelevat jatkuvasti oikeuksistaan, koska me muualta tulleet olemme heiltä oikeuksia vieneet. Ne kirotun saamelaiset. Islam ei kuulu Suomeen. Ei se kuulu mihinkään. Kristinuskokaan ei kuulu mihinkään. Ei mikään uskonto kuulu mihinkään. Mutta kun jokaiselle pikkulapselle aletaan syntymästä lähtien syöttämään milloin minkäkin näköistä maailmankuvaa - aivopesemään - niin ei ihme, että tulee konflikteja. Te muslimeja ja islamia vastustavat kristityt olette yhtä typeriä kuin kristittyjä ja kristillisyyttä vastustavat muslimit. Keskustelkaa ja väitelkää siitä uskonnosta, sen perusajatuksista ja epäkohdista. Se on filosofiaa. Älkää siitä millaisia ihmisiä mihinkin uskovat ovat, sillä se on ennakkoluuloa, joka johtaa pahimmillaan ihmisvihaan. Ja se johtaa konflikteihin. Suljetaan ympyrä tällä viimeisellä kaneetilla: Näitä oikeudenkäyntejä käydään, koska lakia on rikottu.