"Miamin Superkytät" on mitä erinomaisin todiste siitä, että jo 80-luvulla osattiin tehdä miltei D-Warin veroisia elokuvan tekosyitä kyseisen taidemuodon mainetta pilaamaan.
Kun olin vielä pelimerkin kokoinen poikanen, petaantui Bud Spencerin ja Terence Hillin tähdittämille elokuville lämmin paikka sydämeeni. Ronskeilla äänillä kyllästetty veretön väkivalta oli hienointa mitä television välityksellä saattoi kokea. Oli mukava löytää vanhoja suosikkeja yli 20 vuoden takaa, kunnes sitten erehdyin katsomaan Miamin Superkytät.
En voi kun äimistellä sitä epätoivon määrää, joka on tämän elokuvan puskenut vanhentuneiden tähtien vetämänä aina elokuvakankaalle asti. Kenelläkään, jolla on tämän elokuvan kanssa ollut tekemistä, ei varmasti ole mennyt hyvin.
Käsikirjoitus on niin huono, ettei vastaavaan yllä edes humalassa. Jopa Plan 9 From Outerspace:ssa oli enemmän järkeä kuin tässä tekeleessä. Tarinan kuljetus on rytmitöntä, käsittämätöntä ja niin kliseistä, ettei kaikkien kliseiden kiilto ole vieläkään - kahden vuosikymmenen jälkeen - hälvennyt.
Miamin Superkytissä näyttelijöiltä vaaditaan kykyä tuijottaa yhteen pisteeseen koko repliikin ajan. Etua on siitä, ettei vahingossakaan keskity miettimään millaisia järjettömyyksiä esitetty henkilöhahmo sanoo tai tekee. Eräässä kohdassa poliisit (Spencer ja Hill) kuulustelevat isoa intiaania. Kuulustelun ohessa Spencerin hahmo näyttää voimiaan vääntelemä mutkalle esineitä, jotka kaiketi yrittävät esittää viiloja tai jotain. Intiaani vääntelee niitä takaisin suoriksi, mutta ei muka saa yhtä suoristettua. Kuulustelun lopuksi Spencer todistaa olevansa kova jätkä vääntämällä raudan suoraksi. Hauskaa, kivaa... No ei ole! Ensinnäkin, intiaani on isompi Spencer ja toiseksi rekvisiitta on niin kökköä, ettei se vain naurata. Kolmannekseen intiaani oli ilmiselvä pahis vielä silloin kun superkytät saapuivat paikalle. Kun kävi ilmi, että "hei täällähän tapellaan", menivät kytät jostain syystä auttamaan inkkaria. Ja sen jälkeen inkkari osoittautuikin ihan hyväksi tyypiksi.
Mitä hittoa juuri tapahtui?
Onneksi näyttelijöiden suoritukset eivät kuitenkaan yksin loista surkeudellaan. Mukaan mahtuu myös kuvaus. Väittäisin, että kuvaajana on ehkä toiminut joku harjoittelija, mutta niin ei voi olla. Harjoittelijakin tietäisi jotain kuvan kompositiosta. Koska kuva ei tärise, ei vastuussa varmasti ole kukaan erityisen alkoholisoitunutkaan henkilö. Täysi amatööri - kokonaisuudesta päätellen mahdollisiman halpa - työstä vastaa varmasti.
Ohjaajalla ei ole paljon ideoita eikä varmaan edes mielenkiintoa koko elokuvaa tehdä. Kaikki on varmaankin otettu sisään yhdellä otolla, asenteella: "amatöörit ottavat kaksi ottoa, ammattilaiset eivät!"
Käsikirjoitusta tuskin on edes oikoluettu saati kopioitu.
Spencer ja Hill ovat vanhoja ja väsyneitä - ja ilmeisesti tällöin olleet epätoivoisesti tajuamassa tähteytensä hiipumista. Vitsinä tehty elokuva olisi pakosti hauskempi, mutta ei tällainen viritelmä, jossa sankarin kovuutta, äijäyttä ja ties mitä heihin liitettyä ominaisuutta epätoivoisesti pyritään joka käänteessä korostamaan.
Elokuvayhtiö on varmasti ollut jonkinlaisessa kriisissä, koska optimistista uskoa elokuvaan - tai sen tähtiin - on löytynyt. Turhaan. Onkohan kukaan yhtiössä edes katsonut katsonut koko viritelmää ennen julkista esittämistä?
Tuskin ainakaan selvinpäin.
Kiitos superkyttien, löytyi sydämestäni kalman kylmä, piikkilangalla ja arsenikillä höystetty lokero näillekin sankareille.
Älä katso - älä edes vitsinä.
