Kulttuurista

Viimeisen kahden vuoden aikana minua on kutsuttu pyrkyriksi, kusipääksi, mulkuksi, huoraksi, ääliöksi ja idiootiksi, itsekkääksi, kaikkiteitäväksi ja ties miksi.

Samaan aikaan minua on kehuttu innovatiiviseksi, mahdollisuuksia luovaksi, ystävälliseksi, kunnon tyypiksi ja niin edelleen.

Molempia esimerkkejä voi etsiä paikallisesta mediasta, mutta minua ei oikeastaan kiinnosta risut sen sen enempää kuin ruusutkaan. Jotta kiitos vain, ja pitäkää tunkkinne: En minä ole mitään tehnyt teidän kommentoijien takia, vaan sen hiljaisen massan, joka tarvitsee kulttuuria elämäänsä.

Kaikki alkoi pari vuotta sitten, kun menin ehdottamaan, että täällä pitäisi olla yhteisö, joka toimisi populaarikulttuurin puolesta ja pelaisi niillä ehdoilla. Heille jotka eivät tiedä, niin yksi populaarikulttuurin määritelmä on se, että me maksamme oman tekemisemme. Apurahoja yms. ulkopuolista rahoitusta emme hae, emmekä ottaisi edes vastaan.

Kahden vuoden aikana jäsenmäärämme on melkein nelinkertaistunut, josta voi päätellä, että jotain teemme oikein. Viime aikoina kuitenkin on Forssa alkanut kiinnostaa kaikenlaisia kulttuurialan toimijoita. En pitäisi tätä pahana, ellei nämä toimijat olisi olemassa pelkästään amatörisin voimin. Ihmisilä on hirveä halu edustaa kulttuuria, vaikka he eivät osaa edes määrititellä mitä kulttuuri on. Tämä on valitettavaa ja yleistä. Samassa lauseessa voidaan kritisoida monikulttuurisuutta ja vannoa toimintaa kulttuurin vuoksi.

Jos nyt kerron, että kulttuuria on kaikki mitä ihmiset yhteisössään tekevät - ydinpommista lehtikirjoituksiin, lasten leikeistä hiilivoimalaan, niin saan vastaukseksi kommentteja, joista löytää ajatuksia taiteesta, ymmärryksestä ja arvostuksesta. Tähän vastaan, että kukaan ei parhaista yrityksistä huolimatta ole ikinä, ikinä onnistunut arvottamaan kulttuuria. Ja voitte hyvin kommentoida näkemyksenne miksi ateniumin taulut ovat arvokkaampia kuin graffitit. Tehkää se, olkaa hyvä.

Me olemme populaarikulttuuriosuuskunta, koska 1) tiedämme mitä kulttuuria edustamme, 2) emme ole kiihkovaisia kulturisteja ja 3) tiedämme millä periaatteilla populaarikulttuuri toimii ja siksi olemme osuuskunta, eli yritys.

Olisi hieno tehdä yhteistyötä yhdistysten kanssa, mutta valitettavasti olemme aivan eri tasoilla. Joten jatkakaa, tehkää ja unohtukaa. Näin siinä on käynyt ennenkin, ja tulee käymään jälleen.

Kun hallitus ei kanna vastuuta

Tässä on pitkin viime vuottakin saanut lukea erilaisia merkillisiä päänavauksia korkeimmilta tahoilta. Kansalaisaktivismi sai aikaan esitykset tasa-arvoisesta avioliittolaista ja tekijänoikeuksien päivittämisestä. Huolta ei, sillä muutoksia ei kansan toiveiden mukaisesti ole tulossa. Tasa-arvoisesta avioliittolaista todettiin, ettei sitä nykyinen hallitus aio ajaa, eikä tekijänoikeuksiinkaan ole tulossa muuta kuin teollisuuden ajamia muutoksia. TTVK ry. saa porskuttaa, ja poliisin oikeuksin valvoa tavallisia käyttäjiä jatkossakin, ja penätä korvauksia vaikkei tekijä itse edes tätä toivoisi.

Paljon on myös puhuttu siitä, kuinka köyhät tukia saavat ihmiset olisi saatava ilmaiseksi töihin. Samalla työttömien määrä kasvaa jatkuvasti. Aina läpinäkyvää on, että iso osa ihmistä halutaan ajaa sellaiseen tilanteeseen, että he tekevät mitä tahansa töitä millä tahansa hinnalla, jotta he voivat tulla edes toimeen. Ilmeisesti maahanmuuton avulla ei saatu sitä halpatyövoimaa riittävästi, tai sitten penteleet osaavat vaatia lainmukaisia oikeuksia ja etuja. Ei hätää, piestään kansa nöyräksi. Siinä suomalaiset ovat aina hyviä, nöyrtymään.

Samaan aikaan lainsäädäntö elää ihmeellistä elämää. Jo vuosia on kritisoitu, kuinka raiskauksista ei tule kunnon tuomioita. Ihmisen tapostakaan ei paljoa irtoa, ja pedofiilitkin selviävät muutamalla vuodella. Kuntoutus on nimellistä, ja sen hyöty vähintäänkin kyseenalaista. Näihin asioihin ei vain saa muutosta. En tarkoita, että pitkät rangaistukset olisivat mikään ratkaisu, mutta ainakin kuntoutuksen pitäisi olla tehokasta ja tulosvastuullista: jos ei ihminen kuntoudu, niin tuomiota pitäisi pystyä pitkittämään. Ainakaan ei pitäisi automaattisesti lyhentää tuomiota sen perusteella, että tekijä on ensikertalainen.

Hallitus ei kuitenkaan ole täysin jorma kädessä lakeja säätäessään. Veronkierto on mukavasti nimetty verosuunnitteluksi, rikkaiden tulojen verotusta höllätään ja muutenkin riittävän varakkaat saavat kätkeä omaisuutensa siinä missä politikot saavat sumentaa yhteytensä isoihin toimijoihin. Pienyrittäjien arkea kiristetään korotetuilla veroilla ja lakisääteisillä maksuilla, joista ei kuitenkaan saa mitään takaisin ongelmatapauksissa, vaikka niin paperissa lukee. Enemmän onkin merkitystä sillä, kuka papereita lukee, kuin mitä niissä lukee. Osuuskauppa rakentaa myymälöitä, jonne siirretään kaikki palvelut postista lähtien, jonne tilaa vuokraava yrittäjä joutuu tekemään pitkän ja kalliin vuokrasopimuksen, josta ei puikuilla eroon, vaikka yritys menisi konkurssiin. Paikallinen pienyrittäjä, vaikkapa ruoantoimittaja, joutuu vuokraamaan marketista itselleen hyllymetrit saadakseen tuotteensa myytäväksi, josta kauppa nappaa vielä noin puolet itselleen. Yrittäjä tietysti on vastuussa myös hyllyjensä kunnosta ja pilaantuneen tavaran hävittämisestä.

Kaikki tämä on mahdollista, koska Suomi on jo luokkayhteiskunta. Luokkien rajat eivät ole niin selvät, kuin ne tavallisesti ovat, mutta eroja on. Pitää olla hyvin verkostoitunut oikean porukan kanssa, jotta mikään olisi mahdollista. Tunnen ihmisiä, jotka ovat saaneet IT-alan koulutuksen Nokian toivomuksesta, jotka ovat päteviä työssään, mutta jotka eivät saa töitä, elleivät he ole valmiita tekemään sitä melkein ilmaiseksi. Kilpailu alalla on kovaa, koska osaaminen on hyvää, ja osaajia on aivan liikaa. Kuten mainitsin, tämä oli Nokian lobbaama juttu, joka muutamassa vuodessa moninkertaisti IT-koulutuspaikkojen määrän. Sitten meni Nokia, meni työpaikat. Hallitukset ovat kantaneet asiasta vastuuta toteamalla, että kouluttautukaa uudestaan tai että ala on elinvoimainen. Käytännön tukea elinvoimaiselle alalle ei kuitenkaan juuri ole: iso firma saa lainaa vaikka miljoonia, aloittelevan IT-alan yrityksen on hankala saada kymmentä tuhattakaan. Virkamiehet rakastavat suurta, siinä missä pienet vain kasvattavat heidän työtaakkaansa. Koulutus sentään on maksuton, joskin tähänkin jo muutosta halutaan siinä tapauksessa, että henkilöllä on jo ennestään samanasteinen koulutus. Opintotuki on lähinnä vitsi, jonka ainoa vaikutus on se, ettei kannata tienata liikaa, tai joutuu maksamaan tukia takaisin. Korotetusti ja veroineen tietysti.

Minun on helppo ymmärtää jonkin 30 vuotta liukuhihnalla olleen, sittemmin työttömäksi jääneen ihmisen turhautuminen. Silloin on jo liian vanha töihin ja liian nuori eläkkeelle. Ei ole paikkaa maailmassa, eikä välttämättä mitään tekemistäkään. Päivästä toiseen pitää täytellä papereita pienten tukien toivossa, juostava alati kauemmaksi siirrettävissä virastoissa, ja kaikki on turhaa. Kun tällainen ihminen aloitti työnsä, oli tavallista, että tehdään töitä vain yhdessä ammatissa eläkkeelle asti. Sitten maailma muuttui. Lupaukset tulevasta pyyhittiin pois. Vähän harmiteltiin, ja sitten siirrettiin sivuun. Nyt on ihan tavallista, että tällaista pitkäaikaistyötöntä, tai työtöntä yleensä pidetään laiskana. On omaa syytä jos ei pärjää, eikä tällaisille ihmisille pitäisi mitään ilmaiseksi antaa. Työttömiä on kymmenen kertaa enemmän, kuin avoimia työpaikkoja: miten työttömyys voi olla laiskuutta? Miten se on ihmisen omaa syytä, jos yhteiskunnan rakenne muuttuu, eikä hallitukset tee mitään näiden ihmisten eteen, jotka ovat rakentaneet elämänsä lupausten päälle - lupausten, joista kukaan ei ota vastuuta? Ei edes puolueet? Miten voi olla oikein "verosuunnitella" niin, että valtiolta jää satoja miljoonia, ehkä miljardeja saamatta tuloja saamatta ja yrittää nythää tätä aukkoa köyhien selkärangasta, joilla ei omaisuutta ole?

Lain mukaan se on. Lain tehtävänä on turvata ihmisiä - niin köyhiä kuin rikkaita, mutta se ei tarkoita, että laki olisi aina reilu. Nyt se ei ole. Verosuunnittelijoiden toiminta ei ole eettistä, siitä ei pääse mihinkään. Sitä voi puolustella ja saivarrella laista, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomi on jo nyt jakautunut hälyttävästi. Ja jos laki kadottaa reiluuden ja tasapuolisuuden, se kadottaa merkityksensä tyystin. Näin on tapahtunut ennenkin ja näin tapahtuu vastakin. Ihminen, jolla ei ole mitään menetettävää ei välitä mitä pykäliä hän rikkoo. Sellainen on ihmisluonne.

Valtion tehtävä on turvata kansalaistensa oikeudet. Kansalaisten tehtävänä ei ole rahoittaa muutaman tyypin bileitä ja hyvävelijärjestelmää. Hallituksen pitää kantaa vastuunsa, huolimatta ketä siellä koskakin istuu: myös aiemmat lupaukset on lunastettava. Muuten koko homma