Olen Qwarrulainen

Olin pitkään kovin huolissani Pimeän Jälkipolven loppuosasta, jonka koen jollain tavalla vauhdittomaksi ja suoraan sanottuna vähän tylsäksi. Miksi en sitten tehnyt sitä mielenkiintoisemmaksi? Koska asia ei ole aivan niin yksiselkoinen.

Pimeän Jäkipolvi on tirologian ensimmäinen osa, kuten olen useasti jo selventänyt. Alkuperäinen Abyssus pääsi paisumaan lähes 500 sivuiseksi teokseksi, jonka läpikäymisen totesin liian raskaaksi. Ratkaisuna pätkin sen kolmeen osaan.

En voinut liiemmin ensimmäistä osaa muutella, koska palojen on sovittava yhteen. Yritän tässä kertoa yhden tarinan, jonka ympärille kytkeytyy muita tapahtumia, kohtaloita ja juonenkäänteitä, siitä huolimatta, että teen sen kolmessa osassa. Juonikuvio ei alunalkaenkaan ole yksinkertainen, ja vaaditaan aikamoista päättelykykyä, mikäli lukija aikoo ennalta päätellä mistä oikeastaan on kysymys.

Toinen osa on nimeltään Tuhoava Luonteeltaan. Nimi ei ole sattumaa, eikä myöskään se, että ensimmäiset sivut ja kappaleet ovat täynnä taistelua ja turpiin vetoa - näin sanoakseni. Alkuperäisteoksessa latasin odotuksia tähän osaa, jossa vihdoin taistelun nälkäisille tarjoilen purtavaa. On ikävää, että jaoin sen osiksi juuri tästä, mutta jostain se oli tehtävä. Kesken taistelun loppuminen olisi paljon ontuvampi ratkaisu, ja toisaalta aiemmin katkaisu jättäisi muutaman clifhangerin muodostumatta.

Kompromissina sanottakoon, että hyvä siis näin.

Kun eilen kävin Tuhoavaa Luonteeltaan läpi ja lueskelin paikoitellen myhäillen, kuinka Yksilö voimillaan panee päreiksi kaiken eteen tulevan, eikä kukaan pysty tekemään asialle mitään, aloin jälleen miettimään kuinka paljon väkivaltaa olen vieläkin kirjaan säilyttänyt. Abyssuksen esiversiossa jokaisessa luvussa kuoli joku, tai ainakin sai kunnolla köniinsä. Siitä lähtien jokaisessa versiossa on jatkuvasti ollut vähemmän väkivaltaa. Tässä, oliko järjestyksessään 5. tai 6. - en muista, väkivalta on jo riittävän harvaa, jotta puhtaaksi toiminnaksi voisi kirjaa kuvailla. Mutta sitten kun sitä on, se on rumaa ja - kuten eilen totesin - sitä luulisi olevan riittävästi.

No riittävyydestä voi olla montaa mieltä. Moni varmasti pettyisi kirjaa lukiessaan, jos kuulisi minun ensin noin sanovan. Yhtälailla moni varmasti kokisi kirjan hyvin väkivaltaiseksi. Tässä piilee analysoinnin vaara: kysymys on subjektisesta kokemuksesta. Ja juuri tämän takia jätän kirjoittamatta lukijalle tai selittelemällä jälkisanoilla. En halua latistaa kokemusta kertomalla miten juttu pitäisi tulkita - jokainen tehköön sen itse omalla tavallaan.

Kun siis sanon, että väkivaltaa on kaiketi riittävästi, myös tarkoitan sitä.

Qwarrun universumi on muutenkin täynnä väkivaltaa. Voisipa jopa ajatella, että Qwarrun maailmassa galaksi on jättimäinen viidakko, jossa vain vahvin pärjää. Rasismi on aina pinnalla: rodut ovat erilaisia ja se myös tiedostetaan. Kukaan ei yritäkään kieltää Chandauoiden tai Proata'Em-Borien geneettisiä piirteitä, jotka tekevät heistä omalla tavallaan ylivertaisia muihin nähden.

Sota on hyvin julmaa: siviiliväestö pommitetaan kuoliaaksi ennemmin kuin siirretään pois. Kukaan ei tahdo pakolaisia alueilleen, koska he ovat toista rotua, joilla saattaa olla omat toiveensa ympäristöstään.

Täysi anarkia ei kuitenkaan ole valloillaan. Jöötä pitää rankasti bodattua YK:ta vastaava Kilta, jonka valtaisa kalusto turvaa rauhaa omalla tehokkaalla tavallaan. Kilta on paras keksintö rauhan suhteen, mitä koskaan on tehty. Se koostuu Tunnustetuista roduista, jotka ylläpitävät koko järjestelmää ja joilla kullakin on Killassa yksi diplomaatti. Sisällä vallitsee jonkinlainen demokratia, mutta koska Kilta on vanha, vallitsee siellä myös sekava sääntöviidakko ja eriskummallinen byrokratia. Kilta toimii yhä kuin paras mahdollinen koneisto - kunhan sitä osaa käyttää oikein. Muutoin se on tahmea ja aikaansaamaton.

Ja jotta sen oikeamielisyys tulisi takuulla kyseenalaiseksi, tuhannet tunnustamattomat rodut jäävät täysin siitä paitsi. Killan silmissä vain Tunnustetuilla on merkitystä. Jos Tunnustettujen välille tulee sota, tulee Kilta anomuksen jälkeen pysätyttämään sen. Tunnustamattomilla sen sijaan ei ole mitään merkitystä, eikä edes mahdollisuutta anoa Killalta apua.

Qwarru on siis kylmä ja ankara paikka - mutta ei täysin armoton ja vailla lämpöä. Niin myös väkivalta on kiinteä osa sitä - vaan ei se merkitsevin.

Qwarrun maailmassa ei paljon ole sattumaa, kuten ei kolmannen osan nimessäkään: Kaikki Kaaoksen Lapset.

Kunnon työmies: Arki!

(Torvisoittimien introsta alkaa taustalla soiva marssimusiikki)

Kunnon työmies on aina reipas työssään! Tässä näemme, kuinka ahkera maamme selkäranka rientää yhtenäisenä ja iloisena joukkona raatamaan Valtion ammustehtaalle. (Nopeutettua mustavalkoista kuvaa jonossa tehtaaseen marssivista miehistä) Työ on raskasta, mutta se myös palkitaan. (Kuvaa miehistä lapioimassa hiiliä suureen uuniin).

Illan tullen kunnon työmies palaa kotiinsa, jossa vaimo on päivän ahkeroinut omia askarteitaan. Kotiin tullessaa saa kunnon työmies heti lämmintä lanttua ja palan maukasta lihaa. Kas näin. (Kuva lautasesta, jolla puolikas lanttu ja kaksi lihapullaa).

Mutta mitäs tämä nyt on!? Jukolewskin kotona ei tuoreen ruoan tuoksu leijaile! Mistä tämä voi johtua?! Tietysti siitä, ettei Jukolewskilla ole vaimoa. (Kuvaa kurjasta Jukolewskista jolle pikkupojat ilveilevät).

Voi voi Jukolewski. Hänen on tyydyttävä näkkileipään. (Kuvaa kuivasta korpusta).

Aamulla kunnon työmies herää reippaana uuteen päivään, syö vaimon laittaman aamiasen ja kiirehtii töihin! (Kuvaa ripeästä aamutoiminnasta).

Mutta mitäs tämä nyt on!? Jukolewski makaa vielä vuoteessaan, vaikka tehtaan pillit jo huutavat! (Kuvaa huutavasta höyrypillistä. Taustalle lisätty pillin ääntä). Se ei käy päinsä! (Kuvaa sotilaista, jotka murtautuvat Jukolevskin asuntoon).

Tässä Jukolewskia viedään Valtion kuntoutuslaitokseen etelämeren saarille, jonne vanhat kansalaisetkin pääsevät eläkepäiviään viettämään. (Kuvaa vanhuksista, joita sullotaan laivaan). Siellä Jukolewskin kelpaa kuntoutua! (Kuvaa teennäisesti hymyilevästä Jukolewskista istumassa seinään maalatun näköisen maiseman edessä. Kuvan sivussa vilahtaa rynnäkkökiväärin piippu. Jukolewskin etuhammas puuttuu). Hoidon jälkeen Jukolewski on palatessaan kuin uusi mies! (Kuvaa satunnaisesta miehestä, joka ei ole Jukolewski). Ja kappas, on Jukolewski näemmä löytänyt mukaansa vaimonkin (iloisella äänellä). (Kuvaa satunnaisesta perheestä, johon kuulluu kolme lasta. Kuvan mies ei ole Jukolewski ei edellisen kuvan mies).

Mutta mitäs nyt?! (Kuvaa torvimallisista kovaäänisistä. Taustalle lisätty hälytyksen ääniä).

Ei hätää. Se on vain liikekannallepano (mukavan veikeällä äänellä). (Kuvaa työmiehistä, joille jaetaan kiväärejä).

Kunnon työmies on aina valmis puolustamaan maataan!

(Kuvaa sodasta. Horisontista tulee ruutuun iso teksti: "LOPPU". Fanfaari. Kuva himmenee mustaksi).